Oon nyt 55 v ja tuntuu että vuosi vuodelta vaan lihasvoimat pyrkii heikkenemään, vaikka yritän hieman kuntoillakin, esim nostelemalla silloin tällöin käsipainoja ym. Lihaksia ikäänkuin polttelee eri paikoista rasitustilanteissa.
Onko teille ilmiö tuttu?
Onko teille ilmiö tuttu?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tuttu ilmiö on minullekin! Mitä voisimme tehdä? Kuka meitä neuvoisi täällä palstalla?
Minulla heikkenee hevosvoimat kun eineksissä on ollut hevosta liian vähän.
Ennen sentään sai syödä vaikka koko pollen ja sitten oltiinkin polleita. Ja hevosvoimia riitti.
Jos sairaudet on poissuljettu, niin tuon ikäisenä pystyy hyvin jopa lisäämään lihasvoimia. Eli ei kuulosta normaalilta että pyrkimyksistä huolimatta voimat vähenevät.
Ravintopuoli pitää tietysti olla kunnossa ja kuntoilu oikeanlaista, jotta voimat lisääntyvät tai edes pysyvät samana. Tämä ei tarkoita mitään ruualla hifistelyä tai verenmaku suussa liikkumista, vaan johdonmukainen perusasioiden noudattaminen riittää.
En tiedä mitä tarkoitat sanoessasi "yritän hieman kuntoilla silloin tällöin", mutta olisiko tuossa parantamisen varaa? Onko ruokailut kunnossa? Nukutko riittävästi?
Minulla polttelee lihakset liikkuessa jos olen syönyt liian vähän tai liikkunut liikaa/levännyt liian vähän.
Minä en ole koskaan ollut mikään urheilija ja nyt viisikymppisenä tein muun muassa leuanvetoennätykseni, 10 puhdasta toistoa. Kuulemma päällepäinkin näkee voimieni nousseen, enkä ole esim. kuntosalilla käynyt vuosiin.
Hah -ei ne lihasvoimat itsekseen lisäänny, vaikka söisit mitä.
Jokaisen yli 5-kymppisen miehen ja etenkin naisen tulisi huolehtia omien lihasvoimiensa säilymisestä. Se auttaa myöhemmällä iällä säilyttämään liikuntakykyä, tasapainoa ja pitää myös luuston hyvässä kunnossa (hidastaa osteoporoosia).
Paras tapa lihaskunnon säilyttämiseen koko kehossa on käydä kuntosalilla säännöllisesti 2 - 3 kertaa viikossa. Kuntosaliharjoittelu kannattaa aloittaa ohjattuna, eli ensimmäiset käynnit kuntosaliohjaajan opastuksella. Hän myös laatii henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, jolla saa aikaan parhaat tulokset jatkossa omien henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti. Säännöllinen kuntosaliharjoittelu alentaa myös verenpainetta, parantaa unen laatua ja lisää henkilökohtaista vireystasoa ja sukupuoliaktiivisuutta:)
Leukalihakset kasvaa. Ja suolen lihakset.
Häh? Kuka sanoi että lihasvoimat lisääntyvät vain syömällä?
Niin kiire kommentoimaan että ei viitsi lukea viestejä kunnolla?
Tämä rouva aloitti treenaamisen 46-vuotiaana ja vain kerran viikossa. Vieläkin voimat kasvavat kuulemma joka vuosi. Tosin nykyään käy salilla 5-6 kertaa viikossa.
http://www.youtube.com/watch?v=b1BCzZBMMd0
Rohkaisun sanoja!
Aloitin 38:n rappiovuoden jälkeen, kuukautta vaille 6-kymppisenä, rapakuntoisena polvi-invalidina.
Verenpainelääkitys 10mg Ramiprill, kolestroli 80mg simvastatiini.
Noista huolimatta oilvat arvot korkealla.
Aloitin hyvin varovasti salilla 3krt/viikko.
Lisäsin 5:een kertaan.
Puolen vuoden jälkeen arvoni olivat lääkitsemättä paremmat kuin aikaisemmin tukevalla lääkityksellä.
63:na vedin maasta 180kg ja tavoitteeni oli 65:na 200kg mutta pakoputken loppupää alkoi protestoimaan.
Leukoja vedin tuossa vaiheessa 55kg lisäpainolla 5:n. 60kg ei liikahtanut alkuunkaan.
Tietenkin kuormitus tuntuu lihaksissa. Niin tuleekin.
Liikunnassa on otettava huomioon monipuolisuus, riittävät palautukset, hyvät unet ja ainakin minulla ikävänä puolena, raittius.
Liikunnan on oltava säännöllistä ja riittävää.
Seuraan itse sykettä ja pidän palautukset sen mukaan.
Saman lihasryhmän kuormittamisessa pidän vähintään 3vrk:n välin.
Varsinkin keskikropan lihaksistoon on syytää kiinnittää huomiota.
Vatsaa monipuolisesti ja selkää lisäpainoilla.
Maastavedossa ja kyykyissä tulevat myös jalat kuormitetuiksi.
Jälkiverryttely pyrkii jäämään liian vähäiseksi. Samoin venyttely kotona.
Tällä hetkellä epäkkääni ovat vielä jähmeitä keskiviikkoisesta rinnallevedosta mutta palautuvat sunnuntaiseen maveen mennessä.
Leukoja en enää ole vetänyt lisäpainoilla. Vain omalla painolla täyspitkinä = lähtö alhaalta nivelsiteiden varassa roikkuen, ja potkimatta "kynttilänä".
Ilmeisesti hyvä kuntoni palkitsi minut suolistosyövän leikkausten yhteydessä ja varsinkin niiden jälkeisessä kuntoutumisessa.
Myös ensimmäistä leikkausta edeltävästä "elehvantin annosten" säteilytysviikosta selvisin ilman pahoinvointia yms.
Nyt, 1v 4kk viimeisenkin vatsanrepimisen jälkeen, olen käynyt salilla 6krt/viikko.
Mave on palautunut 160kg:oon. Pahiten on kärsinyt jalkojen voimataso. En edes ilkeä sanoa mitään lukuja eikä niitä moni ymmärtäisikään.
Ainakaan jos ei ole harrastannut enkä kylmiltää kehoita kokeilemaankaan.
Suunnitelmallisuutta, pitkäjännitteisyyttä! Niillä pääsee noin nuori ihminen hyvin eteenpäin.
Sanoo 69-vuotinen ukko.
Upea juttu. Olet hieno selviytyjä ja viisas mies.. toivon jatkossakin sinulle selättää kovat jutut..toivotaan nyt että, kerta oli kohdallasi viimeinen.. Tuota tarinaasi kun luin. En voinut olla ihailematta sitkeyttäsi ja määrätietoisuuttasi. Vaikka en itse mikään bodari-tyyppi ole koskaan ollut eikä minusta sellaista tule.....kaikkea muuta...vain uiminen ja vesijuoksu ajoittain nekin toisinaan sauvakävely saattaa innostaa mutta, ei säännöllisesti...
Tsau:Friidu
Kiittelysi lämmittää mutta tunnustaudun yksipuoliseksi.
Nokkani vuoksi en pysty harrastamaa ulkoliikuntaa koska suuhengitys johtaa röörien tulehdukseen jo viileälläkin kelillä.
Oikeasti oli järkevintä yhdistää pitkäkestoinen ulkoilu, ulkona tapahtuva, matalasykkeinen liikunta ja välillä pulssia nostava lenkkeily tai joku peli, lihaskuntoharjoitteluun.
Salin 10:stä viikkotunnista kuluu aerobisissa jumputuksissa noin 3-tuntia.
Lihasmassan hyvänä puolena pidän sitä, että kaikki tekeminen on kevyttä ja perusineenvaihduntani kuluttaa 2230kcal / vrk joten melko mukavasti saa mässätä kun vielä hieman liikahtaa.
vähän samantapaista ongelmaa jo minulllakin. En pysty kauan kävelemään ulko-ilmassa. Ja kun kevät etenee harkinnut nyt sellaista jotain kertakäyttö-maskeja auttaisiko nekään. Täällä on mahtavat tuo ulkoilureitit ja varsinkin keväisin tykkäisin näitä "pitkiä lenkkejä" vielä tehdä...Meillä tuossa urheilu-kentän laidassa on tuollainen Kaupunkin oma pieni liikuntasali. Nyt tässä vähän puuhailtu sellaista ideaa että, kun vielä varsin hyväkuntoisia itseäni vanhemmatkin ihanat naapurini ovat lähdettäisiin vähän porukalla tuonne salille.
Sen kyllä itse huomaan minäkin omassa jaksamisessa...että, jos vaan jaksaisin käydä säännöllisesti tuolla Pirkkolassa tsimmaassa tai Hesarilla kunto olisi kyllä hetkessä aika pian toinen.
Nyt kärsinyt vähän pitkittyneestä flunssasta minäkin. Vasta nyt alkaa olla ohitse. Alkoi tuossa ennen joulua...hemmet....
Kundi minullakin aina ollut sellainen erittäin hyvä kuntoinen fyysisesti ei juuri sairastele edes näitä flunssia hänkään......Hänellä kun tuo pyöräily on ollut aina se ykkösjuttu....nyt sitten tulleet nämä sisätilaliikuntapelit mukaan...tällähetkellä se koris;)) taitaa kiinnostaa...eniten...
Tsau:Friidu
Kotikenttäetu.
Kaupalliselle salille, jolle maksan aina etukäteen vuosikortin, on matkaa 340m.
Viereisessä rakennuksessa on oman seuran sali jossa on riittävä välineistö ja taatusti tarpeeksi levyjä, 550kg,
6krt/viikko salilla on minulle tärkeä osa sosiaalisia kontakteja joten ilmaisella salilla yksin treenaamisen asemesta käyn kaupallisella mukavien ihmisten joukossa.
Arkipäivisin käyn kotimatkalla marketissa perusostoksilla.
Vaimo on samaan aikaan viilettämässä pitkin maisemia entisen työkaverinsa kanssa.
Jäähdyttelyn he suorittavat luumuilemalla keskustan rätti- yms. kaupoissa.
Ps. Ulkoilun puute kostautuu joskus. Yhdellä kaupunkilomalla, seurauksena vaimoni kanssa pitkistä steputteluista, kramppasi toisen pakaralihakseni yläpää kävelyä ja varsinkin rappujen nousua haittaavasti.
Tuo sosiaalinen puoli on kyllä merkittävä ja siksi minäkin olen harkinnut meneväni ainakin osan treeneistäni tekemään jollekin paikalliselle salille.
Lisäksi siellä olisi käytettävissä muutama kaipaamani juttu, mm. selänojennuspenkki, levytanko ja dippiteline. Painolevyjen riittävyys ei ehkä muodostu minulle ongelmaksi...
Vielä kun nuo lumet lähtisivät niin pääsisi ulos tekemään loikka- ja intervallitreenejä.
;))nimeomaan tämä sosiaalisuus minuakin viehättää tässä jutussa. On kiva tehdä asioita jo tuttujen ja ystävien kesken. Meillä tässä talossamme kun sillee aika virkeetä väkeä mikä on erittäin hyvä asia. Eilen kun en päässyt kerhotapaamiseemme;) joka on säännöllinen tapaaminen;)) juomme aina torstaisin yhdessä kahvia kerhotilassamme joka on yhteinen miehetkin saavat pelata korttia rauhassa..ja kun jokainen sitten tuo jotain..jos, huvittaa aina riittää syötävää ei pelkkää kahvia ole pöydässämme koskaan...;))) rapussa kun sitten nähtiin...heti kysyttiin minultakin mikset tullut?)) onneksi ystäväni oli kanssani. Minulla oli pätevä syy tälläkertaa..
Hyvä me;))
:))) loikkaharjoitukset lumikinosten yli. Kannatan. Olen tosin ilmoittanut että, minua pitää yhdessä jutussa jo pitää armahtaa ja huomioida. Eikä enää laivanhytissä laittaa yläpedille goisaamaan menkööt nuoremmat....oikea nilkka sentää leikattu joten vain vähän vaikea tulla niitä hitsin...rappusia alas...;))) Mutta, jos ei muu auta..menen sitten...tarvittaessa. Hytin lattialla vähän epämukavaa olisi nukkua;))) En suostu.
Tsau:Friidu
Kadonneen kimmoisuuden metsästys. Ei sentään. Sen menetin ensimmäiseksi.
En uskaltaisi edes yrittää loikkia. Mitään lajia.
Liikkuvuuteni on aikaisempaa rajallisempaa.
Nopeus on hiipunut.
Varsinaisesta räjähtävyydestä ei ole puhettakaan.
Kehon hallinta ja koordinaationi on sitä luokkaa, että vaimo kuulee kotona kolinasta missä liikun.
Makuukuukaudet tuhosivat suuren osan kehonhallinnasta ja tasapainosta.
Yritän elvytellä niitä tasapainoilemalla puolipallon päällä, vetelemällä yhden käden tempauksia käsipainolla saman puolen jalka ilmassa yms.
Nuo kimmoisuus- ja liikkuvuusominaisuudet on helppo menettää mutta takaisin elvyttäminen tuntuu liki toivottomalle.
Pidä niistä kiinni! Ei tarvitse katua.
Kiitos...L-L. Oma faijani kun oli loppuun henkisesti virkeä eikä antanut ankarien sairauksien lannistaa myöskään itseään. Hän oli minulle tärkeä ja nyt huomaan että, kyllä hän oli myös monessa asiassa oikeassa...joten hyvä esikuva on itselläni sieltä omasta lapsuudestani..... ikänsä kun hän oli harrastanut tätä monipuolista liikuntaa. Toimi myös aktiivisesti valmentaja..kaiketi se lapsuudessa saatu positiivinen juttu, sitten jossain tuolla minunkin kehoni muistissa on...olemassa. Tästä olen itse ylpeä kun tämän pyöräharrastuksen ja luonnossa liikkumisen kuitenkin sain istutettua ehkä pysyvästi myös omalle kundilleni. Jonnekin sinne selkärankaan... Aikanaan kun tuota retkipyöräilyä tuli useampi vuosi harrastettua minunkin silloisen miesystäväni kanssa...Pisin pyörämatka minkä nuorena naisena tein oli täältä Stadista-Punkaharjulle ja takaisin...Harmittaa joskus vietävästi kun sellaista ei voi enää harrastaa...tuon jalkani takia....en vaan uskalla ottaa sitä riskiä enää....
Näistä vakavista sairauksista toipuminen on raskasta. Tässä sivussa kun seuranut omaa miestäni. Se ei käy helposti. Vähän minuakin masentaa kun en saa häntä nyt mukaan yrityksistä huolimatta . Vaikka itse tästä leikkauksista on kulunut jo vuosia.. Ehkä annettava periksi. Ja pidettävä vain siitä itsestään vihdoin huolta. Tuon sosiaalisuuden tuohon laitoin...mutta, kyllä se on totta ainakin omalle kohdallani tarvitsen näitä positiivisia ja energisiä hyviä naapureitani. nyt enemmän kuin koskaan... Jos, minua ei näy...he tulevat hakemaan ja soittamaan ovikelloamme että, nyt "ulos"....nainen ja liikkumaan sieltä. Eivät anna minunkaan jähmättää yksin kirjojen pariin...;)) hyvillä ihmissuhteilla on suuri merkitys..pitävät mielen positiivisena ei jouda suremaan liikoja;))
Tsau:Friidu
Olen 55 nainen, pidän lihaskuntoa yllä liikkumalla kaikki mahdolliset matkat kävellen tai pyöräillen. Kauppakassit kannan 2,4 kilometrin matka, joskus kun on oikein painvat niin pari kertaa pitää huilia matkalla. Kesällä soutaminen ja metsissä marja sekä sienireissut ovat hyviä kunnon kohottajia, pihatyöt jopa kasvattavat lihaksia.
Hautaan ei ole ehtoja, paljonko vedät maasta, punnerrat penkistä, vedät leukoja. Ne ovat toisarvoisia sillä hautaan pääsee heikommillakin lihasvoimilla. Ihminen vaan ei ilkeä sitä tunnustaa, tunnustaa että pelkää kuolemaa ja sen varjossa revittelee itsensä rikki ja puoli kuolleeksi. Nopeuttaa tuonelaan pääsyä :D
Sohvapierentä pitää mielen virkeänä ja ihmisen kunnossa henkisesti. On aikaa lojua ja filosofoida. Paneminenkin sujuu kun ei ole stressiä ylimääräisestä.
Tuskin sujuu paneminen kovin pitkään sohvafilosofilla kun kunto ja sen myötä verenkierto heikkenee. Hyvä kuitenkin jos se piereminen riittää pitämään mielen virkeänä. Elämän laatu merkitsee näköjään eri ihmisille kovin eri asioita.
Olen kokeillut myös sinun mainostamasi elämäntavan ja pidän nykyistä äärettömän paljon yydyttävämpänä.
Rakastelu sujuu. Samalla tavallahan se veri kiertää makaako sohvalla vai painonnostopenkin alla. Ikää on yli 60 ja ei ole ollut vieläkään seisokki vaikeuksia. Ei pieninpiäkään. Se kun on henkimaailmankin juttuja, ei pelkän veren kierron. Kun mieli on korkealla. On kaikki muukin :)
Hyvällä kunnolla ja kuolemanpelolla on kuvittelemaasi nähden päinvastainen yhteys!
Rikki revittely puolikuoliaaksi? Hyvänen aika sinun ajatusmaailmaasi!
Rupu-ukot voivat itselleen, oman mielenrauhansa vuoksi, todistella mitä tahansa mutta kyseessä olevien asioiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa ei ole mitään kyseenalaistettavaa!
On tuota lojumista ja filosofointiakin tullut kokeiltua. Jonkin verran jopa kemia-avusteisesti.
Surkeaa elämää! Minun arvomaailmani mukaan.
Todistelun tarpeesi?!
"Hautaan ei ole ehtoja"
"hautaan pääsee heikommillakin lihasvoimilla"
"tunnustaa että pelkää kuolemaa"
"rikki ja puoli kuolleeksi"
"Nopeuttaa tuonelaan pääsyä"
Kaikki nämä sitaatit sohvafilosofi mahdutti yhteen lyhyeen viestiinsä, joten ei se piereskelyn piristävä vaikutus taida sittenkään kovin pitkälle kantaa.
Nyt vain liikuntaa harrastamaan, niin kyllä se mieliala siitä kohenee. Et ehkä tule elämään sen pitempään, mutta jäljellä olevien päivien laatu kyllä takuulla paranee.
Kaikilla meillä on yhteisenä huolena kuinka päästä terveenä hautaan.
:))) Kyllä minä tyydyn menemään hautaan puolikuolleenakin jos ei terveenä pääse.
Minä taas en mielelläni sinne hautaan asti kovin terveenä haluaisi, mieluummin ihan kokonaan kuolleena. Kunhan tuomiolle asti kohtalaisessa kunnossa pysyisi.
;))johan täällä tässä iässä kaikki jo koettu moneen kertaan. Pääsisi vihdoin lepoon. Terveenä hautaan pääsee vain harva. Ikuisena optimisena luonteena tosin en anna periksi. Vain kuolleena pitää minut haudattavan...ja varmasti pitää se että, en ole taatusti hengissä myöskin huolella sellainen on todettava.
Ei Kiitos, pika -analyysia.
Tsau:Friidu
:))) Kääntänyt tämän ajatuksen toisin päin. Eiköhän ne tuomiot elämässä eletä tässä ja nyt täällä. Sen verran ainakin omalta kohdalta voin sanoa että, aikamoisia "rangaistuksia" on tullut koettua;))) Ei kellekkään muullekaaan järkevälle naiselle anneta näin monta miestä yhden ja saman elämän aikana kohtaloksi käydä läpi ja todeta hyvä juttu mutta, pieleen meni;) joku juttu: aloitetaan alusta;))) hemmet... Ihan vaan siksi että, omaa positiivisen ja optimistisen luonteen.
Tsau:Friidu
Proteiini ja säännöllinen lihasliikunta on parempi ratkaisu siun ongelmaan.:))
Aamupalalla mm. kananmunaa ja viiliä. Lounaalla broileriruokaa, rehupuolella vaikka papuja. Illalla saunakaljojen;( kera pähkinöitä. Ja lauantaipäivän vietto moottorisahan ja tukkisaksien kanssa paksussa lumihangessa. Kyllä tämä tästä.
Tuskin maltan odottaa huomista;)
Olin kerran kuntoutuksessa ja siellä testattiin lihaskunto. Niskan lihaskunto oli paras ja siinä eniten kipua. Vatsalihakset heikot, olkapäät kuluneet ja selkä oireilee päivittäin.
Tästä on kohta kymmenen vuotta aikaa ja tilanne on luultavasti sama.
Talvisin hiihdän vajaa tuhat kilometriä, kesällä pyöräilen yli 2000 km.
Talvella teen metsätöitä ja pilkon kirveellä polttopuut.
Lihaskunnosta en tiedä, mutta kipuja on ja kulumia, mutta liike on lääke.
Niinhän nuo heikkenee lihasvoimat,mutta minulla on syynä postpolio.Käsissä tuntuu eniten,kuntoilla tietty täytyy senminkä pystyy.
Aina tälläisistä kannattaisi keskustella mielestäni lääkärin kanssa. Puuttuu vain se lääkäri.....
No justtt.tottakai lääkärinkin kanssa,vai onk täällä rajattu mistä saa keskustella?
Nykypäivän lääkärit eivät tiedä esim poliosta mitään,onneksi se on saatu kitkettyy pois.Sen lääkärit avoimesti tunnustaa etteivät tiedä.Hyvää kevättä kaikille,,tämä oli tässä.
Vaatii urheilulääkärin konsultatiota. Yleislääkärit ovat täysin kankaalla jos ko. lekuri ei satu itse harrastamaan aktiiviseti ja riittävän intensiivisesti.
Lepoa ja kortisonia. Siinä ovat yleislekureiden ohjeet.
Näyttäessäni vanhan urheiluvamman ärsyttämää olkapäätäni oli lekurin ohje olla kantamatta mitään raskasta. Vedin silloin maasta 180kg mutta en puhunut siitä mitään koska vamma oireili täysin eri asennossa.
Kun sanoin kantavani kauppakassin niin tämän lääketieteen neron ohje oli; "Käy useammin kaupassa! On kevyempi kassi".
Yksityisellä suoritun tutkimuksen ja kuvausten jälkeen olkapää leikattiin pari viikkoa myöhemmin Eirassa. Nyt on loistokunnossa.
Juu. Siitä vaan lääkäriin mutta harkitkaa millaiselle!
Olisihan tuolla ollut todellakin ollut merkitys kun olisit sanonut rehellisesti tuon vetosi maasta.
Miksi yleensäkään käyt terveyskeskuslääkäreillä kun itse olet niin viisas.
Raittiit alkoholistit ne vasta viisaita ovatkin!!!!!!!
Mutta kun sillä ei ollut mitään yhteyttä maveen.
Arvauskeskuksessa käyn helppojen kysymysten kanssa.
Tuolla kerralla uskoin ko. lääkärin ymmärtävän pakoputken loppupään laskimopullistumien päälle jotakin.
Oikeassa tarpeessani käyn naapuritalon yksityisklinikalla jonka u-lääkäri tunnisti suolistosyöpäni tuon mainitsemani t-keskuskäynnin jälkeen.
Loppulausettasi en ymmärrä tässä yhteydessä.
Jos se on suunnattu minulle niin se ei pidä paikkaansa kummassakaan mielessä.
En ehtinyt alkoholistiksi enkä ole kokoaikaraitis.
Itsehän sen voi miettiä jo valmiiksi mihin/kenen lääkärin/lääkärin luo menee.
Yli kymmenen vuotta sitten hain apua jämähtäneeseen selkääni ja kipuilevaan olkaani apua kiinalaiselta akupuktiolääkäriltä. Ensi kerralla jo kivut hellitti eikä tarvinnut olla pois edes työstäni.
Rehellisesti kerroin Yulan Niulle mistä johtuu luultavasti kipuilut....Yulan sanoi: Onko sinun pakko nostella niin raskaita painoja......meni perille itsellein ja köykäisesti kun jumppailen vain enää niin ei ole tarvinnut käydä samojen vaivojeni takia hoidossa.
Niin en tiedä tuosta "alkoholistin" viisaudesta mutta omaa päätään kannattaa käyttä myös....haukkumatta muita alan ihmisiä.
Lääkärivalinta! Pieneläkeläisenä t-k käynti sopii paremmin niukkaan perhebudjettiimme.
Yleensä yritän yhdistellä asioita kuten mainitsemani käynnin yhteydessä.
Tosi tarpeessa minunkin on, sydän verta vuotaen, maksettava yksityisen 78€/käynti.
Toivoisin sinun kohtuudessasi myös ottavan huomioon joidenkin muiden taloudellisen ahdingon!
Ps. En pidä itseäni voimailijana vaan 69-vuotisena sairasvoimistelijana jolla on takanaan 20:n vuoden takainen sydänkohtaus ja 2011 tehdyt kaksi suolistosyöpäleikkausta.
Alkoholismista tiedoksesi että aloitan määräaikaisen yyppäämisen 23.03.
Ei jää putki päälle vaikka tuo jakso kestääkin 4-viikkoa.
Mutta pieneläkeläisen tulot kun vaikuttavat lääkärin valintaan ainakin alkuun halvemman suuntaan ohjaten.
Mahdollinen asiantynkä hukkui täysin vittuiluun.
Olen nyt vanhempi,kuin sinä.Sinun iässä oli samantyyliset vaivat.Menin lääkäriin Tuli tuomio B12 vitaamiinin puute,sain puolen vuoden pistos kuurin ja nyt syön ainoastaan pillereitä ,olo hyvä ole 75v ,.Käy terveyskeskuksen verikokeissa..
Eräs ystäväni kertoi äitinsä ollut loppuelämän rulla tuolissa..En missäänimessä halua sua peloitella,mutt ikäsi on sellainen ,voit vaatia kaikki veren kuvat.Katsopa netistä miten tärkeä on B12 VITAMIINI.."ystävyydellä heta"