Miksi riivaajat aina pitää karkoittaa? Älkää antako pelollenne valtaa, jos olette kutsuneet jotain. Käykää vahvana taistoon ja alistakaa ne valtaanne. Näin saatte päteviä apureita.
__________
Hallitse pelkosi ja hallitset ympäristöäsi.
__________
Hallitse pelkosi ja hallitset ympäristöäsi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muuan satunnainen tuttavani harrasti ilmeisesti jotain sellaista magiaa jossa kutsutaan jos vaikka mitä henkiä. Kerran hänen naisensa heräsi yöllä siihen että poitsu puhuu kielillä. Ei vaan kuitenkaan minkään sortin ihmisten kielellä, vaan jollain oudolla... Puhetta jatkui ja jatkui ja täti alkoi hermostua ja pelätä. Lopulta hän soitti poitsun maagikkokaverille, tämä kaveri hetti puhelimessa jonkun loitsun, ja nukkuva(?) lopetti höpötyksensä.
Tämä tarrrina on tosi.
Noh. Riivauksessahan siis jo sananmukaisesti lienee kyse siitä että on TAHTOMATTAAN jonkun toisen hengen tai olion vallassa. Sehän ei varmaankaan ole kivaa ainakaan lähiympäristölle, itseähän se ei välttämättä häiritse, varsinkin jos ei muista että mitä tulikaan tehtyä kun ei itse ollut kropassaan kotona, mutta joku muu oli...
Tervehdys.
Todellinen riivaus on erittäin harvinainen tapahtuma. Siihen pystyviä henkiä/henkivaltoja on erittäin harvassa.
Riivaukseen suositellaan henkilön kyseisen uskonnon suorittamaa manausta.
Manaus ei ole jumalan avulla pois ajamista, vaan manaus on vastakkaisen energian siirtämistä kohteeeseen, jolloin energia tekee riivaavan hengen mahdottomaksi asua kehossa. Jumala ei siinä todellakaan aja riivaajaa pois, sen tekee henkilö itse.
Liturgiaa käytetään vahvistamaan henkilön omaa taistelua.
Henkien alistaminen taas on aika alhaista, henget yleensä haluavat auttaa ihmistä, jos ihminen on siihen kypsä.
Todellisten maagien ei tarvitse alistaa, henget tottelevat niitä muutenkin.
Lucis.
"Pandemonium.!"
Miksei henkiin voisi pikemminkin suhtautua vain luontevasti? "Terve mieheen ja mitä kuuluu? Voinko olla avuksi, ja osaisitko neuvoa meikää vähän yhdessä jutussa..." jne. Aina vaan tätä jotain BUU BAA ALISTU VALTAANI KURJA TOMUNPÖLÄHDYS, tai vaihtoehtoisesti jotain ufokulttimaisia palvontatouhuja.
Riivaajat ovat meille näkymättömästä maailmasta tulleita henkisiä loisia, joita on todella vaikea paikantaa. Ne syöttävät mieliimme ajatuksia, jotka eivät sinne kuulu, vieden energiaamme aiheuttaen mielisairauksia, masennusta, ahdistusta, väsymystä yms. inhaa.
Toiset ihmiset voivat tartuttaa näitä, usuttaa näitä(joskus tiedostamattaan tai haluamattaankin) tai sitten ihminen kohtaa näitä jonkin minulle tuntemattoman syyn seurauksesta.
Jotkut riivaajat asuvat päässäsi väliajoin, toiset pitempään, kymmeniäkin vuosia, tehden elämästä usein helvettiä.
Jotkut toimivat symbioosissa ja voivatpa jotkut näistä tietoisuuksista olla hyödyllisiäkin monin eri tavoin.
Ihminen osaa syvällä tiedostamattomassaan puolustautua näitä loisia vastaan, kunhan vain omaa riittävästi voimia.
Joskus ihminen ei enää jaksa taistella ja tappaa itsensä, jolloin loinen joko häipyy taikka syö ihmisen jäljelle jääneen tietoisuuden siellä "toisaalla".
Tässä maailmankaikkeudessa vahvempi syö aina heikomman, tosin tietoisuuden kehittyneemmällä tasolla asioihin vaikuttavat muunkinlaiset säännöt...
Unissa näiden "olioiden" ja ihmisten kohtaamiset ovat usein voimallisimpia.
Tarkkaile tuntemuksiasi niin huomaat, vältä ylireagoimista ja ylläpidä suhteellisuuden/todellisuudentajuasi, ilman sitä olet hukassa.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kaikkia riivaajia ei ole helppo hallita.
Minussa oli "jokin". En osaa sanoa tarkalleen mikä.. Mutta hyvä se ei ollut.
Se tuli parin ystäväni uneenkin.. Sanoen heille tuhoavansa minut...
Se tuli uniin silmättömän naisen hahmossa valähdyksittäin se näytti kuulemma minulta.
Se oli minussa varmaankin vähän päälle vuoden, en osaa tarkalleen sanoa, koska se voimisti itseää minussa pikkuhiljaa. Käyttäytymiseni ei siis muuttunut yht`äkkiä.
Pikkuhiljaa minusta alkoi tulla kylmä, ivallinen, välinpitämätön, pahantahtoinen jopa väkivaltainen.. Sain riehumiskohtauksia, joista en koskaan muistanut mitään jälkeempäin."se" laittoi sanoja suuhuni ja selitti päässäni, ettei mikään ole vialla, tälläinen olen aina ollut...
Aloin myös tulla todella rauhattomaksi.. En voinut olla paikallaan, ajatukset vilistivät päässäni välistä todella lujaa enkä pystynyt keskittymään mihinkään.
Katsoin kaikkia ihmisiä, ivallisesti ja alaspäin, ajatuksissani tuhosin ihmisten onnen, kodit, suhteet ja sain mielihyvää siitä..
Valitettavasti sainkin, jonkin verran tuhoa aikaiseksi... :/
Ihmiset alkoivat oikeasti pelätä minua.. vaikken tehnyt mitään.
Ihmiset eivät istuneet viereeni bussissa.
Näyttivät säikyiltä ja pyytelivät anteeksi jos vahingossa törmäsivät, tai astuivat varpaille..pyytäväthän ne yleensäki, muta se niiden säikähtänyt ilme.. Enkä ensinnäkään meinannut tajuta mistä kaikki johtui..
pienet lapset tuijottivat.. (sekös minua ärsytti..)
Kun katsoin peilikuvaani näin itseni kyllä mutta silmissä oli ivallinen pilke. Aloin vihaamaan peilejä.
kun puhuimme ystävieni kanssa, miten pääsisin eroon siitä, minun tuli olo etten halua.. Se antoi minulle voimia (tai niin se uskotteli)Minusta tuntui että jos se otetaan pois, minusta tulisi heikko ja täysin voimaton ja romahtaisin. Halusin olla vahva, halusin sen vallan tunteen..
Se manipuloi minua todella tehokkaasti..
Saatoin olla jonkin aikaa "normaali", mutta ystäväni huomasi heti, kun silmiini tuli tietty ilme.
Olisin voinut jäädä vangiksi täysin, jos olisin ollut henkisesti vähänkin heikompi..
Onneksi sain apua ja onneksi minussa oli vielä voimaa ottaa se vastaan, pyytää en enää osannut. En olisi itse omasta tahdostani hakenut apua, niin heikoksi oli tahtoni kutistunut...
En edes tiedä mistä se tuli, mutta hankin sen jälkeen itselleni muutaman suojaavan amuleti, koska en halua kokea, sitä enää uudestaan..
Mielenkiintionen tapaus.
Olen aikoinaan elänyt piireissä, jossa henkiä ja niiden taistelua pidettiin todellisuutena. En koskaan täysin varmasti niihin itse uskonut, mutta kerran sattui tapaus, joka sai minut varsin ymmälleen.
Parikymppinen kaverini, joka oli fiksu, lukenut ja nähnyt paljon, iloinen positiivinen ja mahtava tyyppi koki yllättäen,että siihen oli mennyt erään tilanteen kautta henki ja se oli jotain aivan järkyttävää. Pahimmillaan se tyyppi vain kieri ja oksenteli. Tästä selvittyään kyseinen ei ole toistuntu eikä minun psykologian tietämykselläni kyse ollut mistään mielensairaudesta - ainakaan normaalista sellaisesta.
Vaikka olen saanut voimakkaitakin kosketuksia toiseen todellisuuteen ja lukenut hengistä paljon en silti koskaan ole käytännössä kokenut enkä siis osaa uskoakaan niihin, vaikka se jopa välillä tuntuu järkeen käyvältä.
Joskus keskustellessani keski-ikäisen hieman uskonnollisen naisen kanssa ihan normaaleista asioista se yllättäen kysyi olenko ollut tekemisissä okkultismin kanssa. Lähes säikähdin, koska ei keskusteluissa yleensä paukauteta moista, eikä hän tiennyt minusta mitään ja päällänikin oli jopa lähes normaalit vaatteet. Sanoin että lähinnä poikakaveri enemmän, mutta tavallani minäkin. Hän sanoi että sen kokee kädelläni kuhinana ympärilläni ja että se on voimakas tuntemus. Samoin hän sanoi nähneensä kuvan rullalla olevasta päätään nostavasta käärmeestä, jonka yhdistin kundaliiniin. Kyseinen keskustelu oli todella yllättävä - elämäni kummallisimpia.
Onko kellään kokemsta tuollaisesta "kuhinasta"? En tiedä liittikö hän sen nimenomaan henkiin vai johokin voimakenttään tms.