"Valtion tutkimus kertoo kuinka huostaan otettuja lapsia johdeltiin julmasti 1940-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Asia on kuitenkin ollut tiedossa jo pitkään. Yksi lasten gulagin paljastajista oli suomalainen Eva Aminoff, joka kirjoitti aiheesta kirjan 1990-luvulla. Teos on karmeaa luettavaa.
Tuoretta valtion raporttia varten haastatelluista neljästäsadasta henkilöstä puolet kertoi, kuinka he joko lastenkodissa tai kasvatuskodissa asuessaan joutuivat seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Kolmea neljästä lyötiin säännöllisesti ja monilla on kokemuksia selvästä kidutuksesta, kuten esimerkiksi oman oksennuksen tai eläinten ulosteen pakkosyömisestä. Selvittäjät haluavat nyt lain, jonka mukaan poliitikot ja virkamiehet voivat saada rangaistuksen huostaanotettujen lasten hoidon laiminlyönnistä ja lasten olojen seurannan puutteesta.
Eva Aminoff kirjoitti ”Lapsen parhaaksi, viisi vuotta Ruotsin lapsivainojen uhrina” vuonna 1996. Kirja kertoo lapsensa sosiaalille menettäneen epätoivoisen äidin taistelusta poikansa löytämiseksi ja takaisin saamiseksi. Viranomaiset kaappasivat Aleksanteri Aminoffin koulumatkalla ilman sen kummempia selityksiä. Vuosi oli 1980.
Poika vietiin salaisiin paikkoihin, lastenleirien saaristoon, gulagiin, jossa hänen olonsa olivat kurjat.
Tapaus sai runsaasti huomiota Ruotsin lehdissä, mutta sosiaaliviranomaiset olivat voittamattomia, heillä tuntui olevan loppumattomasti aikaa, varoja ja henkilökuntaa nujertaa ruotsinsuomalaista äitiä ja samalla piilottaa kymmenvuotiasta poikaa.
Eva Aminoff vei poikansa kaappausjutun asian Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen. 1986 saatiin sopimus, jossa äidille maksettiin 200 000 kruunua ja asianajajille 136000 kruunun palkkio. Mitätön summa puolen vuosikymmenen kärsimyksestä."
Eva Aminoffin kirja on saatavissa Suomessakin.Kun se julkaistiin Suomessa monet suomalaiset lukijat epäilivät äitiä , vakuuttivat, että perheessä täytyi olla vikaa ja ettei viranomainen voi toimia väärin.
Suosittelen kirjaa kaikille lastensuojeluun joutuneille. Toisin kuin fiktiivisistä Nummen tai Härkösen lastensuojelumainoksista- tästä kirjasta löytyy samaistumisen kohteita, aitoja keskusteluja ja tunnistettavia tyyppejä. Suomalainen lastensuojelu toimii täysin samalla tavalla- samojen oletusten, leimojen ja toimintatapojen varassa. Erona on vain, että Ruotsissa on viimein alettu tutkia lastensuojelua ja maksaa kipukorvauksia kärsineille. Meillä sen sijaan tutkimista vastustavat jopa korkeimmat sosiaalihallinnon virkamiehet.
Lukekaa ihmeessä!
Tuoretta valtion raporttia varten haastatelluista neljästäsadasta henkilöstä puolet kertoi, kuinka he joko lastenkodissa tai kasvatuskodissa asuessaan joutuivat seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Kolmea neljästä lyötiin säännöllisesti ja monilla on kokemuksia selvästä kidutuksesta, kuten esimerkiksi oman oksennuksen tai eläinten ulosteen pakkosyömisestä. Selvittäjät haluavat nyt lain, jonka mukaan poliitikot ja virkamiehet voivat saada rangaistuksen huostaanotettujen lasten hoidon laiminlyönnistä ja lasten olojen seurannan puutteesta.
Eva Aminoff kirjoitti ”Lapsen parhaaksi, viisi vuotta Ruotsin lapsivainojen uhrina” vuonna 1996. Kirja kertoo lapsensa sosiaalille menettäneen epätoivoisen äidin taistelusta poikansa löytämiseksi ja takaisin saamiseksi. Viranomaiset kaappasivat Aleksanteri Aminoffin koulumatkalla ilman sen kummempia selityksiä. Vuosi oli 1980.
Poika vietiin salaisiin paikkoihin, lastenleirien saaristoon, gulagiin, jossa hänen olonsa olivat kurjat.
Tapaus sai runsaasti huomiota Ruotsin lehdissä, mutta sosiaaliviranomaiset olivat voittamattomia, heillä tuntui olevan loppumattomasti aikaa, varoja ja henkilökuntaa nujertaa ruotsinsuomalaista äitiä ja samalla piilottaa kymmenvuotiasta poikaa.
Eva Aminoff vei poikansa kaappausjutun asian Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen. 1986 saatiin sopimus, jossa äidille maksettiin 200 000 kruunua ja asianajajille 136000 kruunun palkkio. Mitätön summa puolen vuosikymmenen kärsimyksestä."
Eva Aminoffin kirja on saatavissa Suomessakin.Kun se julkaistiin Suomessa monet suomalaiset lukijat epäilivät äitiä , vakuuttivat, että perheessä täytyi olla vikaa ja ettei viranomainen voi toimia väärin.
Suosittelen kirjaa kaikille lastensuojeluun joutuneille. Toisin kuin fiktiivisistä Nummen tai Härkösen lastensuojelumainoksista- tästä kirjasta löytyy samaistumisen kohteita, aitoja keskusteluja ja tunnistettavia tyyppejä. Suomalainen lastensuojelu toimii täysin samalla tavalla- samojen oletusten, leimojen ja toimintatapojen varassa. Erona on vain, että Ruotsissa on viimein alettu tutkia lastensuojelua ja maksaa kipukorvauksia kärsineille. Meillä sen sijaan tutkimista vastustavat jopa korkeimmat sosiaalihallinnon virkamiehet.
Lukekaa ihmeessä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
On se vaan merkillistä, että mennään samoilla sabluunoilla.
Mielenkiintoista sekin, että sosiaaliviranomaiset olivat voittamattomia ja heillä oli uskamatonta kyllä aikaa, varoja ja henkilökuntaa nujertaa niin Ruotsissa kuin nyt täällä Suomessakin äitejä. Lisäksi aikaa on kirjoittaa useita mapillisia, ei lasten, vaan vanhempien asioista. Eikö tämä edes herätä ketään ihmettelemään missä mennään.
Ruotsin mallin mukaan kenties jotain tahoa Suomessa on hyödyttänyt olla vähemmän viisas ja oivaltaa ne surkeat jalanjäljet Ruotsin malliin ja ennen kuin repeää tämä tahditon lastensuojelun kokonaistilanne myös täällä kotimaassa.
Täällä Pohjolassa, niin Ruotsissa, kuin Suomessakin samaa kaavaa ja huonoa lastensuojelua.
Anna Wahlgren.
Lastensuojelun kouluttajien harhaopit.
Tänään 28.2.2013 useissa tiedotusvälineissä uutisoitiin ja paljastettiin lastensuojelun hirviöäiti Anna Walhgrenin elämästä.
Anna Wahlgren oli todellinen hirviöäiti, hän oili alkoholisti, antoi miesystävänsä käyttää tytärtään seksuaalisesti hyväksi.
Lue lisää Etelä-Suomen Sanomista 28.2.2013, joka julkaisee laajemman raportin viikonlopun Sanomissa.
Sama ilmiö on toistunut myös suomalaisessa lastensuojelussa, suurin ongelma isien kannalta on ollut se, että syyt hyväksikäytöstä heidät on leimattu syyttöminä syyllisiksi.
Toivottavasti Eva Eva Aminoffin paljastukset saavat vihdoinkin "lastensuojelijat" heräämään todellisuuteen.
http://www.ess.fi/?article=405535
----------
Lastensuojelu hurmosliikkeet?
Kuinka voimme olla varmoja, etteivät lastensuojelusta vastaavat olisi Uskontojen ja Uskomuksien uhreja ?
Vastauksia saattaa löytyä Uskontojen uhrien tuki ry sivustoilla.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/krishna-liike/81-krishna-liike-uususkonnon-kriisit
--------------
Tai entäpä jos takana onkin matkanjärjestäjien salainen suunnitelma?
www.tjareborg.fi
Höh. Vitsit sikseen vaikka vuodet tämän ketjun ensimmäisestä viestistä ovat paljastaneet irvokkaita piirteitä myös suomalaisesta lastensuojelusta ja niitä olikin niin monta, niin paljon että vitsit kyllä mahtuu mukaan.
Tonnikala, satakieli ja sosiaalivirkailija kilpaili kuka heistä voittaa laskutaidoissa. No, ei ainakaan sosiaalivirkailija sillä hänhän on täys nolla.
Minä löysin yllättäen Eva Aminoffin kirjan "Lapsen parhaaksi, viisi vuotta Ruotsin lapsivainojen uhrina", kirjapinosta kirpputorilla. Ensin säikähdin kun kaikki mikä liittyy aiheeseen lastensuojelu on vastenmielistä kun saa kaikki muistot lyttävästä kohtelusta sossussa heräämään. Sitten ajattelin että ostan kirjan pois, muita harmittamasta että vien sen samantien paperikeräykseen.
Onneksi luin sanan "Ruotsin". Olen kotoisin sieltä joten tietysti mielenkiintoni heräsi. Ensimmäinen ajatus oli silloin ettei se voi mitenkään olla totta. Ei tuollaista tapahdu naapurimaassamme, ei ikinä!
Elin Olof Palmen aikana ja ennen hänen murhaa onnellista ja pumpulista lapsuutta Svea mamman hoivissa. Oli turvallinen kasvuympäristö, hyvät vanhemmat ja kaunis koti meillä. Se Palmen murha jotenkin ei ole sekoittanut turvallisuuden tunnettani niin kuin suomalainen lastensuojelu on tehnyt minulle. Ristiriitaista!
Ajattelin nyt lukea sen kirjan ja pelonsekaisin tuntein mietin että se imaisee minut mukaan täysin. H-lkatti sentään kun tiedän varmaan monet asiat ja paikat tutuiksi. One creepy story!
Luin kirjan mutta ennen sitä yritin netin kautta löytää mahdollisimman paljon tietoa kirjailijasta ja henkilöistä jotka olivat läsnä Aminoffien elämässä silloin tapahtumien aikoihin.
Yksi nimihaku johti toiseen. Törmäsin henkilötietoihin mm syntymävuosiin ja sukulaisuustietoihin. Monet näistä tiedoista olivat muutamassa eri paikassa (esim heritage-sivuilla) ja jossain toistuivat tiedot samanlaisina, jossain tiedot olivat vain samankaltaisia mutta pienin poikkeavuuksin ja sitten vielä jossain oli aivan erilaista tietoa. Kohta pian en tiennyt mitä uskoa.
Ennen kirjan lukemista en edes halunnut uskoa että Ruotsissa on ollut mikään huono lastensuojelu. En voinut edes kuvitella että yhtäkään kirjaa on kirjoitettu läpimädästä lastensuojelusta Ruotsissa.
Mutta.
Tämä yksi mutta sai minut lukemaan kirjan avoimin mielin. Ja se mutta on ne omat kokemukseni huonosta lastensuojelujärjestelmästä täällä Suomessa. Ajattelin että kun minuakaan ei meinata uskoa että sossu kohtelee ls-asiakasperheen äitiä ala-arvoisesti. Ja kuinka vaikeata on saada aikaiseksi hyvä ja rakentava keskustelu Suomen lastensuojelusta näin ylipäänsä jonkun ulkopuolisen kanssa. Ja kuinka helppoa on täällä Suomessa lytätä pikkulasten äidit ihan mitättömistä syistä.
vieraannuttaa lapsen isä ja isänpuoleinen suku lapsen elämästä; kuten Raision kaupungissa menetellään perättömin "viranomais-" lausumin, selvityksin mm. tuomioistuimessa lapsen olosuhteista yhteistyössä "äidin-" kanssa..
Oletko saanut otettua yhteyttä Lokikseen?
"Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
[email protected].
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina
Olen yksi kirjassa mainituista lapsista ja tunsin Evan henkilökohtaisesti. Evalla oli taito kirjoittaa sujuvasti vaikeista asioista. Kirjassa on kuitenkin vain jäävuoren huippu lapsiin kohdistuneista julmuuksista. Meidän "kasvattiäidillemme"esimerkiksi oli tärkeämpää laatia loputtomia artikkeleita lastensuojelun epäkohdista kuin ruokkia lapset. Ilman Evaa en kirjoittaisi tätä tekstiä vaan olisin kakkosluokan svensson.