Mielestäni juuri nämä, itsetuntemus ja itsearvostus ovat
pohjana myöskin hyville suhteille sekä lähimpiin että lähimmäisiin.
"Hyvä suhde itseen on itsen tuntemista, kuuntelua ja arvostamista.
Omista tarpeista huolehtimista.
Uskallusta toimia itselle tärkeiden asioiden hyväksi ja itseä kunnioittaen - myös ja erityisesti silloin, kun toiset eivät sitä tee.
Oman tilan ottamista.
Se on aitojen ja arvostavien ihmissuhteiden lähtökohta.
Hyvä suhde itseen on jotain hyvin luonnollista,
mutta se on löydettävä ja sitä täytyy vaalia."
pohjana myöskin hyville suhteille sekä lähimpiin että lähimmäisiin.
"Hyvä suhde itseen on itsen tuntemista, kuuntelua ja arvostamista.
Omista tarpeista huolehtimista.
Uskallusta toimia itselle tärkeiden asioiden hyväksi ja itseä kunnioittaen - myös ja erityisesti silloin, kun toiset eivät sitä tee.
Oman tilan ottamista.
Se on aitojen ja arvostavien ihmissuhteiden lähtökohta.
Hyvä suhde itseen on jotain hyvin luonnollista,
mutta se on löydettävä ja sitä täytyy vaalia."
Vastaukset 51
Vanhimmat
Sufirunoilija Djamin kirjoitus:
"Jos ruusut versoavat sydämessäsi muutut itsekin ruusuksi.
Jos satakielet laulavat sielussasi olet itsekin satakieli.
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/life-coach-palveluksessasi-ole-itsesi-paras-ystava
Hyvää huomenta! Tänä aamuna muistutan itseäni:
Ole itsesi paras ystävä!
Silloin olet hyvä ystävä muillekin!
Ja tämä mielessä päivän rientoihin lähden!
Hyvää maanantaipäivää kaikille toivottelee Liisa S.
Itseään pitää rakastaa, voidakseen osata rakastaa myös muita, mutta silti "No man is an island".
Eräs ystäväni lähetti minulle sähköpostissaan tuon aloituksessani olevan ajatuksen, jonka tunnistin todeksi.
Ja Sishill täydensi sitä sopivasti, kiitos tuosta viestistäsi.
Kauniit ajatukset kaunistavat ihmistä. Kiva että tulit kirjoittelemaan tänne! Tervetuloa!
Juhani Laakson Mielen taito-kirjan alkuruno:
Mieli on kuin majatalo.
Saapumisia ja lähtöjä runsaasti joka päivä:
onni, masennus, kataluus
Ilmentyvät tietoisuudessa kuin yllätysvieraat.
Toivota tervetulleeksi,
vaihda kuulumiset,
vilkuta hyvästiksi,
vaikka ovellesi saapuisi joukko suruja,
jotka julmasti pyyhkäisevät
huonekalut talostasi.
Kohtele kuitenkin vierailijaa kunnioittavasti.
Hän voi kirkastaa Sinulle jonkin aivan uuden
ilon.
Synkkä ajatus, häpeä, pahansuopaisuus;
tervehdi heitä kaikkia ovella nauraen
ja kutsu heidät sisään.
Kohtaa tulijat kiitollisena,
sillä heidät on lähetetty
jostakin tuolta puolen
Sinulle oppaiksi.
(En nyt kutsu sisään kuitenkaan, sillä sänkyjen alus on vielä viimeisenä imuroitavana! ) - Moi! - LiisaS.
.
Kyllä se varmaan niin on, jos ei tunne tai arvosta itseäänkään niin kuinka voi toisestakaan oppia välittämään ja arvostamaan. Se voi joskus olla vaikeaakin.
Ja miksipä en itseäni arvostaisi, sillä monista vaikeuksista olen elämäntieni varrella selviytynyt.
Joskus jonkin kovin negatiivisen ihmisen tapaamisen jälkeen olenkin onnellinen, kun saan asua itseni kanssa.
Miksikään Metusalemiksi en haluaisi tänne jäädä, mutta itseni toivoisin jaksavani hoitaa loppuun asti, ehkäpä vielä toisia auttaakin jonkin verran, vointini mukaan!
Ojenna oikea
kätesi ja kiedo se
ympärillesi. Hyvä.
Tee sama
vasemmalla
kädelläsi. Noin.
Halaukseni on
tullut perille.
Kiitos halauksesta! - Siivousurakointi tämän päivän osalta on suoritettu.
Nyt muutamana päivänä tämän jälkeen voikin sitten siivota ihan vain silmän lumeeksi!
:)
Tuo ihminen Anu Sgim on melskannut nuoruudellaan ja haluttavuudellaan koko alkutaipaleensa ajan, nyt kun se aika onkin ohi,
on hänellä ylipääsemättömät vaikeudet suhtautua itseensä ja omaan väistämättömään tulevaan vanhenemiseensa.
Olen iloinen, etten ikinä ole tehnyt nuoruudestani numeroa muiden kustannuksella, kerskuen sillä vanhempien kuullen.
Nyt ei vanheneminen tunnu missään, olen taas sinut itseni kanssa!
vanhuus on tyhjää --- vain elämä on täyttä ja oikeaa!
On totta tuo, että kyetäkseen rakastamaan toisia, on myös osattava rakasta ja arvostaa itseään.Minusta se seuraa kuin itsestään, jos elää niin että voi rakastaa itseään.
Se vaatii rehellisyyttä, ja tietoisuutta että on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan, ilman että silti uskoisi olevansa täydellinen kaikessa.
Elämä on ollut pitkä koulu, jota käymme aivan viimeiseen asti:)
Tuo Sufirunoilija Djamin ajatus on oikea,...vaikk'en ihan noin kauniisti ole osanut ajatella, mutta olen kyllä oivaltanut jo varhain mielen olevan kuin *oma rauhan puutarha*, ei sinne halua kerätä asujiksi pahoja ajatuksia, ne tosin voivat käväistä, mutta eivät saa pysyvää asuisijaa.
Mark Twain'in ajatus on samansuuntainen: "En voi estää lintuja (ajatuksia) lentämästä yli pääni, mutta voin estää niitä laskeutumasta päähäni"
Niin hyvänmielen päivä onkin ollut tänään, keskustellessani mieheni siskotytön kanssa aamupäivällä, Bellakoiran viuhtoessa innokkaan, se kun tuntee nimenikin jo lähtiessä.
Hyvän tomaattikeiton valmistin paahdettuine leipäkuutioineen, niin on vatsakin taas tyytyväinen:)
Saunakin 5 kieppeillä ilahduttaa jo,--- ja nyt pienelle päivätorkulle,..
Hyvää ja virkistävää viikonloppua!
Sain usein kuulla vanhemmiltani lasten riitatilanteissa : mene itseesi. Hyvä neuvo se onkin, sieltä löytyy syy ja seuraus. Rakkauden ja hyväksynnän kaipuu on perustarve, ja helposti ajautuu miellyttämään muita, kuin ansaitakseen ne. Miksihän monen on niin vaikeaa luottaa siihen, että olemme rakastettuja juuri tällaisina vajavaisina ja itsellemme uskollisina , omilla edellytyksillämme. Sellaisenkin ajtuksen olen kuullut, että pystymme rakastamaan muita vain niin paljon kuin rakastamme itseämme.
Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö, ja onhan siinä perää. Vielä enemmän ihminen on sitä mitä ajattelee, ja aivan varmasti ajatuksiaan voi ohjailla kohti rakkautta, aina vain avarampaa ja anteeksiantavampaa rakkautta ja hellyyttä kohti.
Jostain on jäänyt mieleen :
"Keskellä metsää on odottamatta aukea, jonka vain eksynyt voi löytää. "
Eksyminen voi olla hämmentävää, mutta johtaa myös yllättäviin elämyksiin ja vapauteen, uusille poluille ja oville, joita ei muuten olisi tullut aukaisseeksi. Liiankin paljon tulee pelatuksi ns. varman päälle. Puutarhan suunnittelu ja kasvien vaaliminen on kiehtova harrastus, mutta villien kukkien elinvoimaa ja lumoa ei voita mikään.
Tuosta villien kukkien lumosta, olen saanut seurata pikkupuutarhassani, miten jalostettu kevätesikko lilanvärinen, on nyt palannut alkuperäiseen keltaiseen väriinsä:D
Niinkuin yritin sitä siirtää Turun saaristosta, en onnistunut, vaikka siellä niityt loistivat keltaisina keväisessä kauneudessaan!
Nyt sitten tämä jalostettu muoto on ilahduttanut nousemalla rehevänä ja runsaana kukinnaltaan ihan yllättävissäkin laattojen rakosissa:D Niin iloinen olen sen viihtyvyydestä, kun en niin usein noita merimatkoja enää kulje.
Eiväthän ne matkat aikaa vie niin paljon, mutta voimakas meri-ilma, ja nuorison määrä siellä kesäisin, vaatii minulta voimia jaksaa valvoa ja jutella--- kesäöitä -- ihania kyllä:D
Huomenta! Aamu oli niin aurinkoinen vielä puoli kahdeksan aikoihin, pientä pilvisyyttä sitten on valoisuutta vähentämään tullut, mutta ulkoilusää taitaa olla todella miellyttävä tänään.
Siispä pitemmittä puheitta: hyvää ja iloista sunnuntaita kaikille!
Näin se vaan on että huollettavana kokonaisuudessaan on kaikkein läheisin ensin......
Lähdenkin nyt salille aamupuuron jälkeen......
Päivän ihanaisia jatkoja jokaisel`!
Kovin kärjistetty esimerkki tuo happilaite lentokoneessa, jos sitä tarvitsee, ei taida kukaan selviytyä.
Yksineläjällä on eri tilanne, saakin oma suu olla lähin ja ruokavalio vaikka vesivelliä ja käyttää aikansa kuntosalilla, ei kukaan kaipaa. Minä mielelläni muita palvelen ja saan siitä hyvää mieltä. On niin paljon tärkempääkin ajateltavaa ja elämän nautintoja, en joka grammaa tai vyötärön senttiä alennu itsessäni enkä toisissa arvioimaan. Mahtaako laihuus niin kaunista ja terveellistäkään ikäihmisillä olla.
Rakkautta olemme tänne maan päälle tulleet opiskelemaan!
Ensimmäinen kohde on vain juuri se oma itse eli lähimmäisistä ensimmäinen. Oma suukin on tärkein ensin jolla syömme meille itse kullekin sopivaa ravintoa myös nautinnoista kieltäytymättä.
Ensisijaisesti on omalla vastuullamme myös terveytemme johon voimme vaikuttaa hyvin pitkälle itse.
Yksin synnymme ja kuolemme ja siihen väliin mahtuu kaikenlaisia elämän vaiheita itsekullakin.
Rakkaus lähimmäisiämme kohtaan voi olla parhaimmillaan vasta oman itsemme hyväksymisen jälkeen pyyteetöntä.......
Olen tutustunut paikalliseen Ejercito de Salvacioniin ja ollut heidän mukanaan myös yökeikoilla rannalla asujien luona.......onneksi täällä on paljon helpommat oltavat asunnottomilla kuin Suomen pakkasissa.....
Huomenta!
Kiitos viisaista sanoistasi aamun aluksi.
Voin allekirjoittaa ne myöskin, noin olen itsekin kokenut elämän.
Kävin äsken laittamassa auton lämpiämään ja huomasin pakkasen olleen todella taas yöllä aika ankarana.
Kyllähän Suomen asukkailla asunto-olosuhteet ovat aina
vaikeammat kuin siellä lämpimässä etelässä.
Myös säästämistä omaan asuntoon ainakin pääkaupunkiseudulla on melkein koko työelämän aika.
Pitää mennä. kaikkea hyvää tiistaipäiväämme!
Sinä ajattelet noin "nooohhh". Vähän nyt kärjistit juttuasi. Ihan kuin olisi pieni kateuden piikki ollut kirjoituksessasi.
Kyllä se niin on, että kyllä se pitää olla ensin oma suu lähempänä ja oma terveys ennenkuin voi toisia auttaa ja palvella! Kuinka nyt juttusi lipsahti toisen nimimerkin elopainoon. Jokainen on sellainen kuin on ja hoikkuus on kuitenkin parempi kuin lihavuus vanhemmallakin ihmisellä.
Kohtuus kaikessa!
happinaamari kehoitetaan laittamaan ensin omalle naamalleen, sitten vasta lastensa lähimpien kasvoille.
Kun itse voi hyvin,,silloin pystyy auttamaan toisiakin.
Tuntuu aluksi kyllä itsekkäältä, kun meidät suomalaiset on opetettu epäitsekkäiksi.
Hyvä linkki tuolla ylempänä, pitkään olen viipynyt sen lumoissa. Kiitän.
Ketjussa muutenkin, elämän kunnioitus huokuu monen kirjoituksista.
Anna maailman tuntea sinut sellaisena kuin olet, ei sellaisena kuin kuvittelet muiden haluavan sinun olla - jos ryhdyt esittämään jotakin roolia se ennen pitkään unohtuu sinulta, ja kuinka sinun silloin käy ?
Näin on sanonut eräs opettajani.
Olen yrittänyt muistaa, mutta aika vaikeaa se on ollut.
Aurinkoa ja valoa iltapäiväänne!
Kävin wikipediassa lukemassa itserakkaudesta ja itsekkyydestä, rauden määritelmää. Ei liene olemassakaan.
Itserakkaus merkitsee muide n rakkauden kohteiden loppumista.
Itserakkauden korkein muoto on Narsismi, joka on aiheuttanut paljon pahaa.
Mihin heitätte itserakkautenne jos pieni lapsi on pelastettava oman hengen uhalla. Jos itserakas niin aina itserakas. Vainko Jeesus rakasti muita?
Anteeksi kirjoitusvirheet!
Hyvä suhde itseen on jotain hyvin luonnollista,
ja se mahdollistaa hyvät suhteet muihin,
perheenjäseniin, sukulaisiin, ystäviin ja tuttuihin.
Aivan hyvien ihmissuhteiden edellytyksenä sitä voi pitää. :D
Miten kohottavaa lukea siitä miten itsestään halutaan huolehtia, se on suurinta huomaavaisuutta muitakin kohtaan. Ihan eri asia on itserakkaus, josta kyllä saa tympeitä esimerkkejä täälläkin lukea.
Luin kanssa koko rimpsun ja hyväksi havaitsin -- mutta jotenkin Ruuneperi tuli siihen Narsismiin --joka on itserakkauden huipentuma.
Ja se ei ole tervettä rakkautta .
Sekun kohdistuu juuri sellaiseen joka ei osaa puolustautua , heikompaan joka sattuu olemaan juuri hänelle sopiva kohde. Ja jopa joskus saanut vallotettua .
maduixa ja lissu viihtyivät pitkään kalasääksiä seuraamassa ullamirjamin ketjussa. Miksi maduixa poistit kaikki viestisi sieltä.
Pysy ihmeessä seuranamme.
:)
Kiitos, Maduixa, olen myöskin aina pitänyt sinun viesteistäsi.
On hyväätekevää lukea ystävällisiä ja rauhallisesti kirjoitettuja mielipiteitä.- Kaikkea hyvää sinulle! :)
Minne on kadonnut sishill ?
Sishill oli vain muutaman kerran mukana.Eikö hän viettänyt talviaan etelässä muistaakseni.Ehkä ei toivottua vastakaikua tullut kovin hemaisevista kuvista huolimatta osiossa.Viime vuonna palasi tsadiin maaliskuulla.
juu, itseäni arvostan suuresti,
juuri siksi nostanki puolisoni jalutalle katselen häntä aina ylöspäin,
koska itse olen hänet valinnu puolisokseni,
Niin se vaan o, ettei ittensä ylikäynyttä ol vielä löytyny. Viikate Vilma tekee tässäkin poikkeuksen. Sen tarjouksesta ei voi kieltäytyä.
Onkohan siinä perää kun neuvotaan peilin edessä kehumaan itseä hyväksi tyypiksi, että se auttaa itsetunnon kehittymistä.
Peiliin katsominen tarkoittaa sitä, että sinä näet itsesi kokonaan = kokonaisena. Sekä hyvät että huonot puolet ja osaat niitten perusteella päätellä, mihin ryhmään kuulut, hyvään vai huonoon vai siihen välille. Itsetunto kehittyy tuntemalla itsensä, tietämällä mikä ja mitä on.
Hyväksi tullaan työskentelemällä huonojen puolien hävittämiseksi tai ainakin häivyttämiseksi. Mutta tämä aihe onnistuu vain sellaisilta ihmisiltä, jotka osaavat olla rehellisiä itselleen. En ole koskaan jaksanut ymmärtää itsensä narraamista, joteskin groteskia ja sangen pöhköä toimintaa.
Mitä tarkoittaa "itsensä ylikäyminen"?
Itsensä tunteminen on perusta.
Ettei luule olevansa jotain muuta tai valehtele itselleen.
Todellisuuden pohjalla on elettävä, oli se sitten millainen tahansa.
Hyvä aloitus, hyviä kirjoituksia. Tää Paolo Coelho on kirjoissaan aikamoinen velho terveen itsetunnon rakentajana. Vois sanoo, ett aika itsensä kehittämiseen on sitä parasta aikaa elämässä.
Oppii tunnistamaan omaa rajallisuuttaan ja vääriä oletuksia itsessään. Näin monia vahingollisia miinoja jää polkematta. Oppii arvostamaan kanssaihmisten myönteisiä elämäntaitoja asenteita.
palstalle nuoremmista siirtymässä olen.
Hiukan nuuhkin palstan ilmapiiriä, ennen kuin oman nikkini käyttöön otan.
Tämän avauksen tunnistan oikeaksi.
Usein rettelöitsijöillä on ongelma itsensä kanssa toimeentulemisessa, sen ole pannut merkille.
uusia oteta hyvällä vastaan!!!
Samaa olen ihmetellyt!
Ennen täällä pantiin hanttiin heti, kun joku kaiveli vanhoja kokemiaan vääryyksiä: ---Tikulla silmään, joka vanhoja kaivelee--- ja siihen se se loppui,... heräs siihen ja TOKENI.
tunne itsesi, sinulle vastaan.
Vaikka olen vanha, tunnen itseni ja jopa muistan sen, palauttamatta vanhoja puheita mieleen.
Ei minulla ole tarvetta katsoa peiliin tunnistaakseni itseni, itsetuntoni on niin vahva, ettei sitä tarvitse täällä julistaa ja odottaa kehuja.
Olispa kaikki oppineet yhdellä kertaa, uusimatta.
Vanhuus ja iäkkyys eivät takaa vuorenvarmasti itsetuntoa. Yllättävän monet sekoittavat sen jostain käsittämättömästä syystä itseriittoisuuteen, joka ei ole sama asia. Hyvällä itsetunnolla varustettu katsoo empimättä 'peilistä' miltä oma itse ja oma sisin näyttää ja käyttäytyy. Itseriittoinen ei sitä tee, koska kuvittelee, että homma on hanskassa vaikka hanskat olisivat olleet hukassa jo aikapäiviä sitten.
Sitä minäkin ajattelen tuosta 10 . Nimittäin. Jos se itsetunto olis se ilmotetun kaltanen, se ei pykisi aloituksen kaltaisista asioista.
Tulevaisuutemme on t y l s y y s ,
se on vääjämätön seuraus vanhuuden tuomasta ikävimmästä puolesta elämässämme,
kävin jälleen vahustenten hoitolaitoksessa,
karmeaa on katsella kuinka entiset toimeliaat ihmiset ovat apaattisia, tyhmänä katselivat vain toisiaan ei puheen sorinaa kuulunu kuten terveitten ihmisten joukosta yleensä kuuluu,
jälleen suuri ikävä huomio,
miehiä ei ainuttakaan
kaikki vanhoja apaattisia naisia,
miehet ovat onnellisesti pääseet jo haudanlepoon, mikä ihme naisia pitää elossa tylsyyden viimeisinä päivinä paljon pitempään kuin miehiä, se ihmetyttää,
Turha yleistää, oma hyvä ystäväni kuoli vasta lähes 100-vuotiaana.
Loppuun asti pystyi ja haluasi asua yksin kotonaan.
Monenko elinvoimaisen vanhan kotona olet käynyt tutustumassa?
Minun mietteissäni itsensä rakastaminen on toinen asia, kuin itserakkaus.
Itsensä rakastaminen on syvää viisautta.
Itserakkaus tyhmänylpeyttä.
Runokielellä kerrotaan kauniita asioita, on vai osattava ne ymmärtää.
Kyllä jokainen ihminen itseään rakastaa, kaikki toiminnot joita aamuisin tehdään peilin edessä, puhdistukset ehostukset, hiusten kampaus jne, jne....
Nämä kaikki kuuluvat omahuoltoon ja itsensä rakastamiseen, jokainen toimiva ihminen rakastaa itseään ja vielä monia muita, lapsiaan sukuaan lähimmäistä.
Ylenpalttinen rakastaminen tuntuu minusta hiukan oudolta.
Olin vuoden nuorempi ketjun alkaessa, mutta haitanneeko tuo? Tässä taannoin satuin aukaisemaan telkkarin ja sieltä tuli "Pisara"- ohjelma, jossa Kirsi Salo kertoi ajatuksiaan aiheen teemasta. Terveesti on oltava myös itsekäs, rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ei voi olla aina vaan laupias, esim. olisin jo kauan sitten nääntynyt taakkojeni alle, ellen olisi pannut stoppia asioille.