Profeetall.sana 23.2.2013

Herran jäljissä...

Kärsimyksen kääntöpuoli: siunaus

Herra haluaa muistuttaa joillekuille omilleen, täällä, että alkuseurakunnan salaisuus ilosanoman menestyksen yhteyteen oli kärsimys. Vaino oli heidän kintereillään kuin rakkikoira, siitä lukien kun Pyhä Henki synnytti elävän seurakunnan. Vaino, joka on ollut ja on edelleen seurakunnan eräs kärsimyksen muoto, se puhdisti uskovat. He pyhittivät itsensä Herralle, kokonaan, joka tasolla.

Ja siksi Pyhä Henki saattoi toimia niin voimallisesti. Ei ollut mitään ”pimeyden” tasoja esteenä, ja jos niitä ilmeni, ne saivat osakseen Herran Pyhän tuomion.

Pariskunta Ananias ja Safira kaatuivat kuolleina kaiken kansa edessä, kun ryhtyivät harkittuun valheeseen, Pyhän Hengen reviirillä. Apt 5:1-12. Kun tämä Herran pyhyyden ilmaus näkyi, seurakunta nautti kunnioitusta kaiken kansan edessä! Ja se kasvoi. Eli nykytermein: herätys eteni kuin kulovalkea! Mutta myös vaino jatkui. Ja sen johdosta porukka hajotettiin, ja taas ilosanoma eteni yhä laajemmalle!

Sitten Paavali. Kärsimyksen apostoli. Apt 9:16. Pilottiesimerkki siitä, miten kärsimys ja siunaus ovat kuin siamilaiset kaksoset. Pyhä Henki oli Paavalille kirkastanut, että kun vainot, ahdistukset, koettelemukset, ihmisten viha, vainot – puristavat pois inhimillistä voimaa, samalla intensiteetillä Pyhän Hengen voima saa sijaa. Kristus saa muodon. Jumalan voima, rohkeus, väkevyys...

Entä nyt? Ei ole mikään muotiasia puhua kärsimyksestä. Ei kaidasta tiestä, ei ahdingoista. Mutta Paavali lausuu:
”Meidän kerskauksemme ovat myös ahdistukset...” (Room 5:3) ja ”olen mielistynyt heikkouteen, hätään, vainoihin Kristuksen tähden.”

Miksi? ”Sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” ( 2 Kor 12:9-10) ”Väkevän” Kristityn salaisuus on. Ja siinä on se polku joka on kuljettava. Suostumus niihin ahjoihin, joihin Herra vie! Siellä riisutaan ihmisvoimat, siellä puetaan Kristuksen voittosaaton sota-asu!

Todelliset siunauksen näkymät... valtakunnan eteneminen... ontuu, koska on kulkeuduttu niin kauas Herran aivoituksista! Ei ole valmiutta maksaa ”hintaa”. Ja se hinta on tämä: tapahtukoon Sinun tahtosi Herra! Ja se tietää kaiken luovutusta, kaiken jättämistä Herran käsiin. Tyhjentymistä omista aikeista, unelmista, kunnianhimosta. Nöyrtymistä Jumalan Väkevän Käden alle.

Mutta, kun Jumala viisaudessaan vie kärsimysten tuliahjoihin, koettelemusten syövereihin, ja kun Hän niissä – niiden keskellä juuri! - osoittaa voimansa, apunsa, ihmeensä. Tulee eläväksi auttajaksi kärsivälle, koska kärsimys jättää yksin, irti kaikesta... Jää vain kärsivien Auttaja, kärsinyt ja kiusattu Herramme Jeesus - niin kukaan tätä tietä kulkenut ei halua palata takaisin pinnalliseen tasoon.

Koska – kärsimyksen kääntöpuoli on aito siunaus! Jumalan ystävyys, läsnäolo. Johdatuksen selkeys ja ihmeet.

Kärsimyksen koulun alaluokalla vielä kysyy: Miksi Herra tämä kaikki? Ja kun Herra vastaa: Siksi, juuri siksi, että... Ja kun se oppiahjo on läpäisty, alkaa kiitos.

Niinkuin Paavali ja Silas kiittivät alimmassa vankisellissä, syyttömästi ruoskittuina. Herra opettaa kiittämään ja ylistämään alati Häntä. Kaikessa, kaiken keskellä. Koska Hän on Suuri, yläpuolella kaiken. Hän kääntää kärsimyksen siunaukseksi, niinkuin Jobin kohdalla, niinkuin monen kohdalla.

Surusta kasvaa kukka.
* Simpukka kasvattaa helmen siksi, että hiekanjyvä tunkeutuu sen kuoren sisään, tuottaa kipua - ja simpukka kipua lievittääkseen tuottaa helmiäistä sen ympärille.
* Timantit syntyvät pitkällä ajalla, vuorten puristuksessa. Kovin tunnettu aine, mutta hiottuna kaunis jalokivi.

Mitään todella arvokasta ja kestävää ei synny ilman vaivaa. Eikä Herramme saa suunnitelmiaan edistymään, elleivät Hänen omansa hyväksy Hänen tahtonsa tietä, jos kärsimys siihen liittyy?

Se ei ole ihmisten ”suoritusta” - vaan suostumista Herran käsiin, Hänen ylistyksekseen!

13

243

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • seuraten...

      Tästä on puhuttu monien kanssa, viime aikoina. Pitääkö Jumalan sallia tosiaan ihan ankara vaino, että tässä kansassa uskovat pyhittyvät, puhdistuvat, erottavat itsensä Herralle? Eihän Pyhä Henki voi asua, eikä vapaasti toimia, ellei anneta sijaa. Tästä mainitsi eräskin rukoileva maan hiljainen...

    • Koko ajan saamme

      joka päivä anoa ja pyhittyä ja pukeutua rakkauden pukuun sillä herjat lentävät meitä kohti kuin väärät todistukset ja iloita saamme niistä kaikista kuten Jeesus opetti. Rakastetaan varsinkin niitä, jotka meistä valhetellen kirjoittavat kaikkinaista pahaa sillä siten palkkamme taivaassa suurenee, vaikka toisimme toki herjaajiemme tekevän parannuksen ja rakastuvan Jeesukseen ihan palavasti ja näin myös meihin opetuslapsiinsa Jeesuksessa.

    • EndTimes

      Kiitos aloittajalle. Herra vahvistaa saman tänään näköjään useamman todistajan kautta... Kärsimys itsessään ei jalosta, mutta kun kärsimme Kristuksen tähden, lepää Hänen kirkkautensa meidän yllämme sitä väkevämmin. Siksi me iloitsemme, niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin. Siellä missä maailma näkee pimeän, me näämme ihmeellisen valon. Me emme pakene koetuksia, vaan kaikessa vahvistumme mielen uudistuksen kautta, Herran läsnäolossa. Ja me muutumme, ja iloitsemme ihmeellistä uutta iloa!

      • Uskolliselle Herrall

        Apostoli Pietari

        "... vaan iloitkaa sitä myöten kun olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita."

        "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan henki lepää teidän päällänne."

        "Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden että sekaantuu hänelle kuulumattomiin, mutta jos hän kärsii kristittynä älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa."

        "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta, mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset. Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu" niin mihinkä joutuuukaan jumalaton ja syntinen."

        Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä mikä hyvää on."

        1 Piet 4:12-19


      • Mitä, missä..

        Herran läsnäolossa. Kuinka uusi ilosi näkyy muille? Kuinka muutos näkyy?
        Aiheesta kärsimys on paljon materiaalia saatavana. Siitä on opetettu Raamatun mukaan. Paljon asiaa riippuen minkä näkökulman ottaa esille milloinkin.
        Pastori Norvanto puhunut jo pidemmän aikaa Jobin kirjasta.


    • EndTimes

      Siinä missä muut valittavat, pelkäävät ja etsivät syyllistä, nostaa Jumalan oma päänsä, ja riemuitsee Jumalan huolenpidosta. Huolenpito ei tarkoita sitä, että olisimme koettelemuksista vapaat, vaan saamme Kulkea niiden läpi eheinä. Koettelemuksista tulee vaikeuksia vasta, jos ne murtavat meiltä ilon ja toivon. Koettelemuksissa meillä kuitenkin on Herran läsnäolo. Ilo vaikeuksien keskellä on monelle loukkaus, he ihmettelevät ja ovat vihaisia kun emme lankea samaan lätäkköön. Minulla on kokemus tuosta, kun matkalla linja-automme hajosi. Puolelta meni matka aivan pilalle, mutta toisella puolella oli luottamus siihen, että matka kuitenkin jatkuu jollain keinoin ja pääsemme takaisin Suomeen. Luottavaisilla oli ilon lisäksi murehtijoiden halveksunta niskassaan. Oli kuulemma edesvastuutonta vain uskoa että Jumala pitää meistä huolen, ikäänkuin heidän murehtimisensa olisi jotenkin auttanut auton ehjäksi.. Lopuksi kaikki järjestyi. Ne, jotka pilasivat matkansa, pilasivat sen ihan itse, ja moni tuli juttelemaan jälkeenpäin, kuinka tuo ilo ja luottamus oli raivostuttanut, mutta myöhemmin puhutellut.

    • kapina ja epäusko

      Hyvä kirjoitus EndTimes

      Usko on aina ollut kauhistus epäuskoiselle....
      Sen raju esimerkki on tapaus Joosua & Kaaleb...
      Kun luvattua maata mentiin vakoilemaan, ja siellä oli niitä jättiläisiäkin, jne. niin kansa joutui pelon ja epäuskon valtaan!

      Joosua & Kaaleb katsoivat yli jättiläisten SUUREEN Jumalaan... koettivat tyynnyttää kansaa. Kansa husi, parkui, itki... syytti Moosesta...

      Mutta kansan kapina epäuskossa ja itseäälissä vain paisui!

      Ja kun Joosua & Kaaleb edelleen koettivat puhua järkeä ja valaa uskoa, mitä tapahtui? Se on karmeeta lukea...

      Kansa; seurakunta vaati heitä kivitettäviksi! Ajatelkaa?

      Ne, jotka luottivat Jumalaan, koettivat lepyttää Jumalaa kansan kapinan keskellä... niitä vaaditiin kivitettäviksi?

      Miten kävi, mitä Jumala teki? Suuttui. Teki päätöksen.

      Kapinoivasta kansasta ei kukaan pääsisi Luvattuun Maahan. Kaikki he kuolisivat erämaassa. Niinkuin kävi. Vain Joosua ja Kaaleb saivat armon, ja kapinoivan kansan lapset. Heitä ei rangaistu isien epäuskosta.

      Mitä tästä opimme`?

      Löytyy 4. Moos 13-14. luvuista.

      • virtaava vesi....

        Herra herättelee siellä ja täällä. Omiaan. Yhteiseen näkyyn, joukkoihin! Sitä on upea kuulla todeksi! Mihin vain elävä virta tulee, siellä syntyy elämää! Hes 47:9
        Oletko valmis, avoin astia - Jumalan vesien virrata?


      • ````
        virtaava vesi.... kirjoitti:

        Herra herättelee siellä ja täällä. Omiaan. Yhteiseen näkyyn, joukkoihin! Sitä on upea kuulla todeksi! Mihin vain elävä virta tulee, siellä syntyy elämää! Hes 47:9
        Oletko valmis, avoin astia - Jumalan vesien virrata?

        EndTimes kirjoittaa:
        "Kärsimys itsessään ei jalosta, mutta kun kärsimme Kristuksen tähden, lepää Hänen kirkkautensa meidän yllämme sitä väkevämmin."

        Niin on. Kärsimys sellaisena on vain väline. Jos kapinoi, se ei auta. Mutta jos ottaa sen Jumalan Kädestä, ymmärtää, että Jumala on kärsimyksen Käsi, ja sitäkin hallitsee... se tekee tehtävänsä!

        Jos taas masentuu, vajoaa epäuskoon, katkeruuteen... sama huono lopputulos.

        Mutta usko, uskon asenne? Kiittää "joka tilassa"? Ei omissa voimissa, mutta Jumalan hengen valaisemana. Kyllä se onnistuu, Herra on niin suuri!


      • Vainottuna ollut
        ```` kirjoitti:

        EndTimes kirjoittaa:
        "Kärsimys itsessään ei jalosta, mutta kun kärsimme Kristuksen tähden, lepää Hänen kirkkautensa meidän yllämme sitä väkevämmin."

        Niin on. Kärsimys sellaisena on vain väline. Jos kapinoi, se ei auta. Mutta jos ottaa sen Jumalan Kädestä, ymmärtää, että Jumala on kärsimyksen Käsi, ja sitäkin hallitsee... se tekee tehtävänsä!

        Jos taas masentuu, vajoaa epäuskoon, katkeruuteen... sama huono lopputulos.

        Mutta usko, uskon asenne? Kiittää "joka tilassa"? Ei omissa voimissa, mutta Jumalan hengen valaisemana. Kyllä se onnistuu, Herra on niin suuri!

        Kärsimys ja vainot länsimaissa tulevat vielä enimmäkseen omien seurakuntalaisten taholta.Mitä tulee masentuneisuuteen kun syyttä solvataan,panetellaan ja puhutaan pahaa,se ei ole uhrin vika vaan näiden seurakuntien sisällä olevien pahojen ihmisten.Vainot ulkopuolelta tulevat puhdistamaan uskovien joukoista nämä puolisydämiset valhesisaret ja veljet .He ovat aikaansaaneet saatanallisella vainollaan luopioiden armeijan joka vannoo heille kostoa.


    • ...............

      aamen...:)

      • ¤¤¤¤¤¤

        Vanha hengellinen laulu sanoo, ja sävel on iloinen ja reipas!

        1.
        Kautta kärsimysten voittoon, käynyt tie on Jeesuksen.
        Eikä meille toista tietä, suotu maassa varjojen.
        Katso Israel kun pyrki maahan Herran lupaamaan,
        vaarojen ja vaivain kautta, matka sinne kulki vaan.

        2.
        Kautta kärsimysten voittoon, käy myös kristikunnan tie.
        Kulkemaansa tietä Herra palveljansa aina vie!
        Taivaan valtakunnan siemen murhein multaan peitetään,
        mutta siemen kun näin kuolee, nouseva on elämään!

        3.
        Kautta kärsimysten voittoon, niin se tie vie voittohon.
        Vaikka kyynel joskus vierii, taistelu kun kuuma on.
        Jeesus voitti kuollessansa, Israel sai Kaanaan maan.
        Taistellut on pyhäin joukko kun se kerran kruunataan!

        4.
        Kautta kärsimysten voittoon! -laulan riemumielin näin.
        Veren voiman voittolaulun taisteluissa virittäin.
        Synnin, yön ja kärsimyksen voittaa Ristin rakkaus.
        Sydämissä särkyneissä, syttyy toivo, uskallus!

        =======

        Onko Kristuksen rakkaus vallannut sinut? Niin että et enää vaadi toisia "rakastamaan sinua"? Et valita, kun Sanan miekka saattuu, puhdistaa sielulliset tasot? Et valita kaikesta pienestä, et vaadi toisilta sitä, mitä et itsekään tee? - Koska se on vastoin Sanaa.

        Vaan? Kärsit ja rakastat. Et millään omalla rakkaudellasi; se on aivan mahdotonta! - Vaan Kristuksen rakkaudella. Totisella, totuudellisella ja pyhällä.

        Rakastat totuudessa, lähimmäistä. Et koeta armon laastarilla peitellä lähimmäisen syntiasiaa, joka saattaa eksyttää hänet vihdoin kadotukseen!

        Vaan, rakastat Kristuksen rakkaudella. Uskallat sanoa, nuhdella, varoittaa?
        Ettei toinen synnin pettämänä paatuisi, hukkuisi...

        Kristuksen rakkaudella? Kyllä, vain sillä ihminen voi rakastaa - totuudessa - sekä Jumalaa että lähimmäisiään. Taivasta varten. Ajallisen kivunkin uhalla, ja keskellä.

        Kärsimys auttaa, ottamaan vastaan välttämätöntä apua: Kristuksen voittavaa rakkautta. Ja se Rakkaus auttaa lopettamaan kitinän omista vaivoista, se opettaa katsomaan toisia, lopettaa itsekkään oman itsensä ympärillä pyörimisen.

        Kärsimys tuo kyyneleitä, paljon ja pitkäänkin. Mutta Kristuksen rakkaus on se salaisuus, jossa voitetaan. Noustaan niiden kipujen yläpuolelle, joita kohdataan. Kiitetään joka tilassa. Silloinkin kun Sana sattuu, kun se on määrätty puhdistamaan, leikkaamaan auki pahan paiseita. Eikä viiltävältä kivulta voi välttyä?

        Se on Kristuksen rakkautta. Taivasta varten kasvattavaa, puhdistavaa.

        Kärsimys ei ole viimeinen sana.

        Ne jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat!

        Mutta jotka kieltäytyvät, säälivät itseään, surkuttelevat jokaisesta hipaisusta, heiltä jää tuntematta se Kristuksen Rakkaus, joka voittaa. Jossa voitetaan.

        Älä napise ja kerjää "rakkautta" toisilta. Anna Kristuksen rakkauden tulla asumaan sydämeesi. Jaa sitä toisille. Kristuksen rakkaus riittää.

        1 Kor 13. luku


    • ristin tie

      Kärsimystie on siunausten tie. Niin on Herra itselle puhunut myös .
      Ilo saada olla Jeesuksen työtoveri. Vaikka ollut hyvin yksinäistä väliin, Herra ollut aina kanssani ja turvani.
      Kyynelin kylvämme, riemuiten leikkaamme. Herran askelissa, Häntä kiittäen ja viipyen Hänen läsnäolossaan .
      Sankarimme!Voitosta käsin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet minua

      vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va
      Ikävä
      139
      3095
    2. Ruumis ojassa

      Kukahan lie ollu, mistä lie löydetty. No ikävä tataus.
      Oulainen
      8
      1686
    3. Mies pyysi rahaa

      Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?
      Ikävä
      222
      1374
    4. Jos tapaisimme uudelleen?

      niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J
      Ikävä
      70
      1191
    5. Mitä piirteitä rakastat

      Eniten kaivatussasi?
      Ikävä
      44
      1171
    6. 37
      1051
    7. Mites nyt suu pannaan

      Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va
      Sysmä
      38
      1032
    8. Taas Lieksassa tyritty

      Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke
      Lieksa
      133
      987
    9. Hän on niin

      Hyvännäköinen. Vaikea vastustaa
      Ikävä
      47
      964
    10. Nähdäänkö ensi viikolla

      paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.
      Ikävä
      38
      918
    Aihe