Espanjankielisissä maissahan lapset saavat kaksi sukunimeä, joista ensimmäinen on isän ja toinen äidin. Kuitenkin varmaan useimmat käyttävät vain ensimmäistä sukunimeä, mutta virallisestihan on kaksi sukunimeä.
No siis kysymykseni koskee sellaista asiaa, jos suomalainen ja vaikka espanjalainen saavat lapsen niin pitääkö lapselle antaa kaksi sukunimeä.
Esim. tällä murhaaja Pedro Avila-Mahkosella on kaksi sukunimeä ja isä on espanjalainen.
Muitakin tapauksia olen nähnyt esim. tällaisia (sukunimet muutettu) Virtanen-Suarez.
Jos saisin lapsen espanjankielisen kanssa, ei kai minun pidä antaa lapselle myös omaa sukunimeäni. Esim. joku Gonzales Möttönen ei kauhean kivalta kuulosta.
No siis kysymykseni koskee sellaista asiaa, jos suomalainen ja vaikka espanjalainen saavat lapsen niin pitääkö lapselle antaa kaksi sukunimeä.
Esim. tällä murhaaja Pedro Avila-Mahkosella on kaksi sukunimeä ja isä on espanjalainen.
Muitakin tapauksia olen nähnyt esim. tällaisia (sukunimet muutettu) Virtanen-Suarez.
Jos saisin lapsen espanjankielisen kanssa, ei kai minun pidä antaa lapselle myös omaa sukunimeäni. Esim. joku Gonzales Möttönen ei kauhean kivalta kuulosta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on lapsi kolumbialaisen miehen kanssa ja poikamme synnyttyä Suomessa hän sai yhden sukunimen. (joka ensin, ennen isyyden vahvistamista oli tietysti minun) Sitten muutimme sukunimen mieheni käyttämään, sanotaan nyt vaikka Lopeziksi. Maistraatissa konsultoivat asianajajaa ja laki sanoi, että lapselle annetaan sukunimeksi nimenomaan se miehen ISÄLTÄÄN perimä nimi, eikä minun nimeä näy missään. Toisaalta en tiedä mitä tapahtuisi jos hakisimme pojalle kolumbian kansalaisuutta..ehkä silloin minun sukunimeni tulisi isän nimen perään. (Kolumbian kansalaisuutta ei kuitenkaan haeta, koska minä en ota riskiä, että poikani joutuisi esim ameijaan sinne!)
Itselläni kaksi tytärtä,syntyneet -80 luvulla Espanjassa,ensimmäinen sukunimi isän ja toinen äidin,esim.Lopez Makkonen.Tiedä häntä,mutta olemme alkaneet käytää vain ensimmäistä nimeä,helpompaa täällä suomessa...Nykyään nimilait muuttuneet,kysyä voi kyseisen maan lähetystöstä.
..ettâ ottaisimme viralliseksi toiseksi nimeksi myös minun, eli äidin nimen..(emme asu suomessa) Siinâ tapauksessa parempi jos joskus asuisimme espanjankielisessä maassa, lapselle parempi, helpompi..Nâin meille sanottiin.
Jos Suomessa saat sen lapsen, etkä oo naimisisaa, niin lapsellehan tulee automaattisesti äidin sukunimi.
siitä kumman nimen haluatte antaa. Eihän nykyään moikaan pariskunta ole virallisesti naimisissa ja silti useimmat laittaa isän sukunimen.
Isän nimen voi antaa jos isä tunnustaa avioliiton ulkopuolisen lapsen omakseen - kuten avoliitossa elävillä tietenkin on. Tällöin usein annetaankin isän nimi. Muussa tapauksessa lapsi saa äidin sukunimen.
Itse olen M.P. ja vaimoni tyttönimeltään E.G.B, jossa "G" on äidin sukunimi. Kun menimme naimisiin, tuli vaimostani SUOMEN MAISTRAATISSA E.B-P. *) ja lapsemme kastettiin J.R.P.:ksi (siis minun sukunimeni mukaan).
Espanjankielisissä ja myös muissa Espanjan entisissä alusmaissa maissa lapselle periytyy myös äidin sukunimi, Suomessa ei. Eli Espanjassa lapsemme nimeksi olisi tullut siis J.R.B.P. ja vaimoni nimi olisi ollut (on) E.B.P.
*) Samoin kävi tädilleni toistakymmentä vuotta sitten, joten tämä on pidempiaikainen "ongelma". Uudessa passissa on vaimoni nimetty E.G.B:ksi, lisälehdellä on maininta E.B.P:stä. Kyse on lähinnä sen tulkinnasta, miten nimet B ja P ryhmitellään, joten tästä ei ole ollut viranomaisten kanssa ongelmia. Suomen henkilötietokanta vain ei tunnista toista sukunimeä/välinimeä.