Auttakee epätoivost

epätoivoinentyttö kirjoitti:

Ihastuin seiskalla todella komeaan poikaan luokallani, mut mä tykkäsin siittä enemmän sen luonteen takia, ku se oli semmone hauska, ystävälline ja vähä derp... Ja eka aattelin et ei tuommone vois ikinä kiinnostuu musta. Mut myöhemmi se rupes sit kattoo takas kun katoin sitä, ja joskus se katto jo valmiiks mua. Sit se rupes puolusteleen mua jos sen kaverit tai mun kaverit kiusas mua leikilläänki. Jos sanoin sille jotain niin se punastu hieman, ja oli muutenki sillee ihastuneen olone muhu. No sit tossa viime kesän alus sain kerrottuu ihastuksel et tykkään siittä (ihan kasvotusten sanoin), mut ei tuo lämmenny hymyili vaa ja laitto myöhemmin fbs että "en ala tai mitään sellast sori". No sit itkin varmaan 2 viikkoo yhtee putkee ko mul oli/on tosi voimakkaita tunteita sitä kohtaa, ja aattelin et seki olis ees jonku verra ihastunu muhu. Sain ihme kyllä koottua itteni kesän aikana, mut voi sitä helvettiä joka alko ku nähtii ekan kerran loman jälkeen koulus. Kaikki tukahdutetut tunteet tuli esiin voimakkaampina kuin koskaan ennen. Kattelin sitä aina ku se ei kattonu. Useimmiten kuitenkin katseet kohtas ja olin tosi hämilläni. Syksyn ajan se vaikutti yhtä ihastuneelta ellei ihastuneemmalta mua kohtaa, ja aloin taas itkeä illat itteni uneen ko en tienny mitä tehä. Sit talvee kohti mentäes se ei enää vaikuttanu nii ihastuneelta, ja nyt se ei melki ikinä katto mua tai oo mitää muutakaa. Mutta silti mä rakastan sitä. Ja nyt kysyn teiltä, arvon anonyymit ihmiset, mitä mun pitäis tehä tän asian suhtee? Vaa unohtaa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä