kokemuksi iilimadoista...?

samoja kokemuksia.. jo toinen vuos menos, ku yks ihminen roikkuu koko ajan kiinni, vaikka ei olla ees enää kavereita.( ei mun puolesta,siis) alkaa tosiaan vituttaan!!! mut ei niille mitään voi, jos ei halua loukata toisen tunteita.
...hetkinen? tunnenko sut? alkaako nimes a:lla?

siinähän on hyvät kaverit. no jos et muuta osaa nii sano vaan suorat sanat.

Taidan itse olla tuollainen iilimato... Arvaa vaan, ahdistaako se minua itseänikin? Mutta yritä miettiä asiaa myös tämän iilimadon kannalta.

Olen ujo, enkä tutustu helposti ihmisiin, eikä mulla ole juuri ystäviä. Ja ne vähät mitä sitten on, niin nitten kanssa yritän olla. Mutta kun tiedän, että se perässä roikkuminen on ärsyttävää, niin lopulta olenkin sitten suunnilleen koko ajan ihan yksin siellä. Sitten kun on yksin, niin siitäkin alettiin yläasteella ilkkumaan. Ei enää, mutta tulee silti typerä olo. Eikö siis mikään kelpaa?
En tiedä, että ärsyttääkö joitain kavereitani se, että kuljen joskus heidän perässään. Teen sitä nykyään tosi harvoin, kun en uskalla, kun luulen, että heitä ärsyttää. Ja niinä harvoina kertoinakin tulee syyllinen olo. Mutta miksi he sitten saavat koko ajan kulkea keskenään? Eikö ne tule ajatelleeksi, että hyvähän heidän on, kun on kavereita, joitten kanssa saa olla niin paljon ku lystää?
Musta tuntuu pahalta, roikuin toisten perässä tai en. Joko roikkuminen hävettää tai yksinolo on ikävää.

Mutta omahyvänen en ole. Oon aina jotenkin varuillani kun pääsen edes hetken olemaan niitten tuttujen seurassa, enkä sano oikeestaan mitään. Oon hiljaa vaan ja yritän olla ärsyttämättä, ettei mulle suututtais.
Että ei ole kivaa näinkään päin.