siis tää voi olla vähän outoo, mut onks teist ketää koskaa ahdistanu jos kaveri roikkuu persees kiinni koko ajan??? siis mun yks kamu seuraa mua koulus koko ajan joka paikkaan ja änkee väkisin samaan seuraan... tosi ahdistavaa... se on niin vitun omahyvänenki ja alistaa muita... en kestä sitä... oon nyt yrittäny vältellä sitä koko ajan, mut se ei tajuu jos yritän hakeutuu pois sen seurasta... luokassa sen pitää änkee aina melkee viereen istuu ja se on tosi vituttavaa... en kestä enää... sen suu käy koko aja ja sen pitää tulla koko aja hölöttää jotai tyhmäää..... en kestä tätä!!! sit sille ei voi sanoo, et lähe vetää ku se suuttuu hitto joka asiasta... ärsyttävintä on se et se nyhvää persees kiinni osittain sen takii koska pojat haukkuu sitä ni sit se juoksee mun ja kamujen luo turvaan... oksettaa... alan kohta jo inhota sitäää.... >:( eiks kellää oo samoja kokemuksia...? se on sellanen pikku iilimato...pitäskö sanoo sille suoraa et eipä tartte koko aja seuraa...??? oon kyl jo yrittäny sille vihjailla et pysys kaukana mut eipä tunnu tajuavan ku on niin tyhmä...!!!
kokemuksi iilimadoista...?
höpöttäjä
4223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samoja kokemuksia.. jo toinen vuos menos, ku yks ihminen roikkuu koko ajan kiinni, vaikka ei olla ees enää kavereita.( ei mun puolesta,siis) alkaa tosiaan vituttaan!!! mut ei niille mitään voi, jos ei halua loukata toisen tunteita.
...hetkinen? tunnenko sut? alkaako nimes a:lla?
siinähän on hyvät kaverit. no jos et muuta osaa nii sano vaan suorat sanat.
no ei ala aalla... sori... aattelin nyt sanoo sit huomen päin lärvii sille että otappas vähän etäisyyttä :)
Taidan itse olla tuollainen iilimato... Arvaa vaan, ahdistaako se minua itseänikin? Mutta yritä miettiä asiaa myös tämän iilimadon kannalta.
Olen ujo, enkä tutustu helposti ihmisiin, eikä mulla ole juuri ystäviä. Ja ne vähät mitä sitten on, niin nitten kanssa yritän olla. Mutta kun tiedän, että se perässä roikkuminen on ärsyttävää, niin lopulta olenkin sitten suunnilleen koko ajan ihan yksin siellä. Sitten kun on yksin, niin siitäkin alettiin yläasteella ilkkumaan. Ei enää, mutta tulee silti typerä olo. Eikö siis mikään kelpaa?
En tiedä, että ärsyttääkö joitain kavereitani se, että kuljen joskus heidän perässään. Teen sitä nykyään tosi harvoin, kun en uskalla, kun luulen, että heitä ärsyttää. Ja niinä harvoina kertoinakin tulee syyllinen olo. Mutta miksi he sitten saavat koko ajan kulkea keskenään? Eikö ne tule ajatelleeksi, että hyvähän heidän on, kun on kavereita, joitten kanssa saa olla niin paljon ku lystää?
Musta tuntuu pahalta, roikuin toisten perässä tai en. Joko roikkuminen hävettää tai yksinolo on ikävää.
Mutta omahyvänen en ole. Oon aina jotenkin varuillani kun pääsen edes hetken olemaan niitten tuttujen seurassa, enkä sano oikeestaan mitään. Oon hiljaa vaan ja yritän olla ärsyttämättä, ettei mulle suututtais.
Että ei ole kivaa näinkään päin.