Olen 15-vuotias poika. Olen aina ajatellut olevani hetero, mutta sitten viime syksynä tutustuin erääseen samanikäiseen poikaan ja sitten se vain tapahtui... Ihastuin häneen. Olin hänen kanssaan tekemisissä todella usein ja lopulta päätin kertoa, että olen ihastunut häneen. Yllätyksekseni tämä poika kertoi olevansa myös ihastunut minuun.
Tämän jälkeen olen ollut lähes joka päivä hänen luonaan ja olemme suudelleet ja hyväilleet toisiamme ja se on ihanaa. Mutta ongelma on se, että meidän on pakko seurustella salassa, koska vanhempani ovat todella homovastaisia. Tiedän, että isäni varmaan tappais mut jos kuulis että minulla on poikaystävä. Samoin menettäisin kaikki ystäväni jos he saisivat tietää. Mitä voin tehdä?? En missään nimessä halua luopua tästä pojasta, mutta on tuskastuttavaa elää näin... Miksei ihminen vain saa elää niinkuin haluaa, ilman että saa muiden vihat päälleen....
Tämän jälkeen olen ollut lähes joka päivä hänen luonaan ja olemme suudelleet ja hyväilleet toisiamme ja se on ihanaa. Mutta ongelma on se, että meidän on pakko seurustella salassa, koska vanhempani ovat todella homovastaisia. Tiedän, että isäni varmaan tappais mut jos kuulis että minulla on poikaystävä. Samoin menettäisin kaikki ystäväni jos he saisivat tietää. Mitä voin tehdä?? En missään nimessä halua luopua tästä pojasta, mutta on tuskastuttavaa elää näin... Miksei ihminen vain saa elää niinkuin haluaa, ilman että saa muiden vihat päälleen....
Vastaukset 36
Vanhimmat
Opettele olemaan hetero ja sillä sipuli. Ihan oikein vanhempas ajattelevat, homous pitäis kitkee ihmisistä pois natsityyliin eli kastratoimalla ne joilla on homoja suvussa ja sitten tappaa loput jo homot. Yäk...
Siis mitä vitttttua??? Jos ihminen on homo, niin se ei ite sille mitään voi. Ja eikö homoilla ole oikeutta rakkauteen niinku heteroilla? Ja en ymmärrä että mitä se sinun persettä kutittaa jos joku on homo. Just tuommosia suvaitsemattomia ihmisiä en voi sietää. Kannattais opetella ajatteleen asioita omalle kohalle.
Oot sairas "hyi saatana". Homoissa ei ole mitään vikaa, vaikka ite oonkin heterotyttö ja vanhempasi ovat suvaitsemattomia, ei sinun tarvitse muuttua. Ole vaan sen pojan kanssa, jos rakastat häntä. Kaikkea hyvää sulle.
mitä vittuu sä siinä auot päätäs et sä sitä päätä onko toine homo tai ei ja esimerkiks mä tunnen pari homoo jotka on yhes ja niillä on salasuhde nii ei se pitäis ketää haitata se on niitten oma asia! .. ja ei se pitäis suakaaa mitenkää haitata.. mistä sä ikinä tiiät jos vaikka sä olisit joskus homo tai lesbo .. nii miltä susta tuntuis ku sua haukutaan ja nii? et mietippä mitä suustas päästät! ..
niimpä ei sille voi mitäää jos ihmine on homo ei sen pitäs ketää haitata.. ja niimpä mistä tota koskaa tietäää jos toi " hyi saatana " oo joskus ite vaikka homo tai lesbo..
hyyyyi ooteko kokeilu peppuseksiä????? yäk tappa ittes hyii vittu oikesti
Varmaan helppoa täällä netissä huudella mitä sattuu. Eikö kannattais sunki aikustua sen verran että oppisit ajatteleen asioita vähän laajemmin. Ei kaikki ole niin mustavalkosta. Ja eikö olisi järkevintä antaa kaikkien ihmisten elää omaa elämää niinku ne haluaa eikä samantien olla pilkkaamassa. Se, mitä homot joutuu käymään läpi suuntautumisensa takia on jo itessään rankkaa, ilman tämmösiä kommenttejaki.
En missään nimessä pystyis jättään tätä poikaa. Se, mite oon saanu hänen kanssaan kokea, on ollu parasta mitä mulle on koko elämässä tapahtunu. Mutta en vaan voi mitään sille, että pelottaa todella paljon, miten muut reagois. Siks en uskalla varmaan koskaan kertoa muille. :/
Oi, miten ihana juttu:) Mun mielestä sun pitää olla vaan rohkeasti oma ittes. Vaikka vanhempasi oiski noin suvaitsemattomia, niin ehkä se niittenki ajattelumaailma laajentuis jos kertosit niille. Ymmärrän kyllä että tuo on todella vaikea tilanne. Mutta ehkä jollekkin luotettavalle ihmiselle voit kertoa?
Tosi söpöö, ett sulla on poikaystävä! Haluisitko puhuu tosta asiasta jotain? Vaikka täällä? Älä välitä muiden mielipiteistä. Sun ei välttämättä heti tarvii kertoo sun vanhemmille, mut ennemmin tai myöhemmin sun kannattaa kertoo. Eikö sulla oo yhtään kaverii, joka saattais ymmärtää?
Hienoa, että täällä on kuitenki semmosiaki ihmisiä jotka ymmärtää:) Ikävä kyllä aika paljon myös noita, jotka käskee tappaan itteni yms.
Kyllä mulla kavereita on, mutta ne on heteroita kaikki.. En usko että ainakaan miespuoliset kaverit ilahtuis jos kertosin niille :(( Tää maailma on niin epäreilu. Ärsyttää että ihmisten ei vaan voi antaa olla semmosia ku ne on.. Miks homoilla ei olis oikeutta rakastaa ja tulla rakastetuks? Rakkaushan nimenomaan on kuitenki melkeinpä kaikille elämässä se tärkein asia. Ja en oo koskaan ennen saanu tuntea samanlaista onnea ku nyt tämän poikakaverini kanssa. Voi kun vain saatais seurustella avoimesti eikä tälleen salassa. :( ei ole helppoa.
Nämä ovat sitten vain ajatuksia! Älä ota edes minun mielipiteinäni. Onneksi olen itse ihan standardihetero, enkä ole joutunut tilanteeseen.
Ensinnäkin olet aika rohkea minusta. Sait sanottua sen rakastetullesi, ja nyt se pitäsi vain sanoa ulospäin.
Mieti miten isäsi oikeasti reagoisi, jos saisi tietää. Ei hän varmaan sinua tappaisi.
- Voisit vaikka kokeilla vähän ilmapiiriä, keskustelemalla homoista noin yleensä, ja sanomalla ettei sinulla ole mitään heitä vastaan jne. Näin kertominen tulee pikku hiljaa, eikä tarvitse suoraan tokaista "hei faija, oon hintti".
- Kotoa muutetaan yleensä pois siinä 18-19-vuotiaana. Voitte olla kaapissa siihen asti, ja aloittaa uuden elämän muualla.
- Voitte rohkeasti tulla ulos kaapista ja katsoa miten käy. Häviävätkö kaikki kaverit. Suuttuuko isä niin paljon että pakottaa valitsemaan joko perheen tai poikaystävän. Jos niin, niin suosittelisin välttämään vaihtoehtoa vielä jokusen vuoden - joskin epäilen vähän että näin kävisi, mutta enhän tunne tilannetta.
Muista myös että 15-vuotiaana suhteet eivät tapaa kestää kauhean pikään. Eli voi olla, ettei kannata uhrata kaikkea, sen takia. Oletko vain homo vai tykkäätkö myös tytöistä? Yhden homorakkauden takia, et ehkä edes halua leimautua suoraan homoksi.
Olenko todella päätymässä ehdottamaan, että pysyisit kaapissa? En meinaa uskoa itseäni. Valehtelu ja kaksoiselämäkin on hirveän raskasta. (Tosin jos hyvin kiinteä kaverisuhde hyväksytään, niin siitähän ei ole kovinkaan pitkä asken seksuaaliseen rakkauteen.)
Isän kanssa on ollut joskus keskustelua tästä homoaiheesta ja hän on sitä mieltä että se on sairasta ja eläimellistä eikä missään nimessä hyväksyttävää... Ahdistaa että isä suhtautuu tuohon niin jyrkästi. Oon aina pelänny isää. Se on niin vahva persoona ja saa välillä mutki uskomaan että oon sairas.
Niin, oon mää tytöistäki tykänny, mutta en koskaan mitenkään syvällisesti, niinku en pojistakaan ennen ku nyt. Tämä tilanne oli semmonen minkälaista en aiemmin oo kokenu. En oo koskaan rakastanu ketään samallalailla. Ja aina kun oon poikakaverini seurassa, tunnen itteni maailman onnellisimmaks ihmiseks. Tuntuu todella raskaalta, ettei tätä onnea voi näyttää muille.
Juu, olen vasta 15. Ja toivon todellakin että tämä suhde ei loppuis koskaan. Ja jos loppuis, niin mun maailma varmasti romahtais. Mutta sitä vaihtoehtoa en halua edes ajatella :) Jospa sitä joskus olis sen verran vahva että pystyis kertoa asiasta vanhemmille ja elää elämää niin kuin itsestä tuntuu parhaalle. :)
Voit jopa olla hetero tai Bi, mutta tiedätkö. että tyttö rakastuu siihen poikaan yleensä, kenen kanssa harrastaa seksiä, hyvin usein käy näin ja ehkä tekin olette harrastaneet seksiä ja siksi olet rakastunut. Seksi on sellaista läheisyyttä ja hellyyttä, hyvänolon tunnetta, että väkisinkin rakastuu, varsinkin nuori ihminen, joka kokee sen ensimmäistä kertaa. Älä tule ulos kaapista jarruta hiukan, koskapa voitkin tulla toisiin aatoksiin,kunhan tulee ikää lisää. Kaikkea ei vain kannata aina kertoa koko maailmalle. Jos olisit rakastunut tyttöön, ei ikäsi puolesta oikein varmaan vanhemmat tykkäisi, juuri tuon alikäisyytenne takia. Maaginen 16-vuoden ikä ainakin olisi hyvä saavuttaa, koskapa siihen asti periaatteessa on laitonta harrastaa seksiä. Parisuhteet ja seurustelu liian nuorena voi viedä aikaa liikaa kaikelta mukavalta, mitä nuorella ihmisellä on elämässä ja silloin on vastuu toisesta ihmisestä myös taakkana.
Mää tiedän todellakin miltä susta tuntuu, oon ite eläny samantapasessa tilanteessa. Jos vain voisin niin auttaisin sua. Itse uskalsin tulla kaapista vasta kun olin muuttanut pois kotoa ja vanhemmat oli todella järkyttyneitä.... :((
Nii, tää on todella vaikea tilanne. Mutta oon ite yrittäny ajatella että tärkeintä on, että on itse onnellinen. En aio elää elämääni siten, miten minun halutaan se elävän vaan siten mikä tuntuu itsestä parhaalle.
Mitä mieltä olet nykyisin, olisiko pitänyt tulla aikaisemmin, jos olisit uskaltanut?
Neuvoisin pysymään kaapissa ja tulemaan ulos vasta, kuin sinusta siltä tuntuu. Itse tulin kaapista viimevuoden marraskuussa. Perheeni on vanhoillinen ja isäni tuntui/tuntuu vihaavan homoja. Isäni kuitenkin hyväksyi minut, tai niin hän ainakin näyttäisi päällepäin. En vain usko että hän on sinut asian kanssa vieläkään. Koko perheeni tietää minusta ja käyn "miesten kesken" saunassakin, eikä mitään valittamista tule. Ihan normaalisti käyttäytyvää porukkaa :)
Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan heissä, jotka haluaisivat estää sinua rakastamasta ihmistä, jota haluat :) Homoseksuaalisuus ajatellaan vain homojen väliseksi seksiksi. Sitä se ei ole. Homoseksuaalisuus on sama kuin heteroseksuaalisuus, lukuunottamatta sitä, että homot rakastavat samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Uskokaa nyt helvetti soikoon vihdoinkin hihhulit tämä! Kuvitelkaa vaikka asia toisinpäin. Ajatelkaa että heteroseksuaalit olisivat vähemmistö ja sitä pidettäisiin epänormaalina. Tuntuisiko kivalta, kun rakastaminen kielletään? Se on sama asia, kuin sinulta vietäisiin kaikki. Elämässä ei olisi enää mitään järkeä, jos identiteetti vietäisiin.
Juuri kukaan ei suostu uskomaan, että tuntee jonkun homoseksuaalin. Vaikkei itse sitä tietäisikään. Sinä tunnet homoseksuaalin! Et vain tiedä sitä itse. Homoja haukkumalla pahennat homojen identiteettikriisiä ja tämä yhdistettymä murrosikään tai masennukseen voi pahimmillaan ja yleisimmillään johtaa itsemurhaan.
1/10 on täydellisesti jotain muuta kuin heteroseksuaali.
Kiitos tästä:) Oot rohkea kun oot uskaltanu tulla kaapista. Arvostan. Toivottavasti itsekkin joskus rohkenen sen tehdä. Onneks nykyään näistä asioista uskalletaan kuitenki puhua enemmän ku mitä ennen.
Munkin isä on vanhoillinen ja tiiän että hän ei tulis koskaan hyväksyyn mun homoutta. Varmaan ajais pois kotoa. Miks ihmisten pitääki olla niin putkinäkösiä ja ei osata ajatella asioita niin, että miltä itestä tuntuis sama tilanne...
Omaa tilannetta kaapistatulemiseen helpotti vanhin isoveljeni. Hän auttoi rymäyttämään kaapin palasiksi. Sain häneltä täyden tuen ja avun.
Onko sinulla vanhempia sisaruksia, joilta voisit pyytää apua ja jotka ovat luotettavia? Jos on niin omille sisaruksille kannattaa kertoa aivan ensimmäisenä.
Good luck! Onnea tähän hommaan tarvitaankin :)
Isäsi ei hei sinua talosta pihalle, koska olet alaikäinen. Laki tulisi tässä todennäköisimmin vastaan. Mutta sala suhde on jännittävä ja siinä on omat puolensa ;) ota ilo irti ;) minäkin olin ollut melkein jo vuoden salasuhteessa kun tulin kaapista :) Kaikkea ei kannata ajatella negatiivisesti. Ajattele kaapissa olon mahdollisuuksia! Sekin tarjoaa sinulle asioita mitä et voi ulos astuttuasi enää välttämättä tehdä :)
Ensitöiksesi (jos nyt ajattelit tulla kaapista) ala lämmittelemään välejä perheen jäseniisi. Aivan kaikkiin. Voit myös pyytää jotain sukulaistasi kertomaan perheellesi suuntautumisestasi ja siitä että toivot saavasi elää oman elämän onnellisesti. sitten voit vaikka kysyä tekstiviestillä että uskallatko mennä kotiin. Luultavasti äidiltäsi saisit tuolla keinolla sympatiapisteet kerättyä :)
Onnea tulevaisuuteen nuorimies! Onnea parisuhteeseen! Onnea kaikkeen!
on mulla yks isoveli, mutta se on omaksunu isän asenteet ihan täysin.. :/ sille ei viitti kertoa mitään. mutta joo, olis ainaki toistaiseks vielä kaapissa, varmaan helpompi niin. sitte ku elää omillaan ja näin, nii sitte ehkä viittii kertoa :) ja kiitos sulle tästä:))
suosittelen että pysyt kaapissa sun elämäs lähtee huonoon suuntaan ja sun ystävan elämä kans
Pysy sellaisena kun haluat. Jos sun vanhemmat ei tykkää homoista nii äälä kerro nillee tai kavereille. Ja te jotka ootte homoja vastaan hankkikaa elämä, se on toisen elämä ei teidän... Senki Rasistit....
Tämmöstä tää elämä vaan on, erilaisuutta ei vaan voia hyväksyä, vaikka jokainen ihminen on jollain tavalla erilainen. Ei osata asettua toisen ihmisen asemaan vaan ollaan heti tuomitsemassa kaikki jotka elää jotenki erikoisessa elämäntilanteessa ja ei oo samanlainen ku valtaosa ihmisistä.. :/
Homot.......................... EI VITTU ETTÄ MÄ OLEN SAIRAS KOSKA MÄ VIHAAN HOMOJA Palakaa helvetissä minun kanssani.
Ole rakkaasi kanssa, ja odota. Katso, mitä aika näyttää.
Jos kerrot, että seurustelet pojan kanssa vielä kun olet tämän ystäväporukkasikin kanssa anna heidän hylätä sinut, jos he eivät sinusta enään pidä.
Jos he hyväksyvät asian, ole onnellinen. mutta pidä rakkaastasi kiinni!
puhuit enimmäkseen isästäsi ja hänen homovastaisuudestaan.
entä joss kertoisit äidillesi tai isovanhemmillesi? ja onko rakkaasi tullut kaapista ulos? jos on pyydä häneltä apua. ja vaikka tulisit kaapista ulos nii olisi sulla edes yksi henkilö tukenasi, nimittäin poikaystäväsi.
mä itte vihaaan noita yli kaiken jotka ei hyväksy homoja. ittekki luen kahden homopojan blogeja, ja ne blogit on ainakin tosi suosittuja ja niitten yhteiskuvat on vaan niin sulosia (:
niin, ja missä kaupungissa asut? veikkaan että helsingissä on helpompi tulla ulos kaapista kuin jossain pikkukylässä.
ja homokaverit ois tosi kivoja! ainakin mun kaveripiirissä kaikki sanoo että homokaverit olis kivoija. ja että niitten kanssa vois pitää hauskaa ja silleen, mutta tietäis kuitenkin koko ajan että ollaan pelkästään kavereita eikä mitään muuta.
eli entä jos juttelisit naispuolisten kavereidesi kanssa aluksi yleisesti homoudesta?
Jumala kyllä auttaa sinua!! Vaikka loikin naisen ja miehen niinkun sillee :)) Ei tartte kommentoida jos dissaat!!
Noniin, nyt sitte kerroin äidille tästä mun tilanteesta. Äiti alko vaan itkeä ihan hulluna ja se sano että ei se voi uskoa tätä. Mää pyysin että se ei kertois isälle, mutta äiti sano että ei se usko että pystyy pitää tuommosta asiaa salassa sen mieheltä..... Ainakaan vielä se ei oo isälle kertonu, mutta varmaan pian kertoo. :S:S Ei kovin hyvin alkanu tämä.... Kohta tästä tietää kaikki ja sitte oon varmaan melko vihattu ihminen. :((
Älä välitä niistä, jos ne on sun oikeita kavereita nii ei ne välitö tollasista pikku jutuista!:) Ja vanhempas...kyllä ne ymmärtää! Ja jos ei nii jatkat vaa samaan malliin, tuot pojan kylään ym:)
Ymmärrän äitiäsi ja säälin häntä myös jonkin verran.. Tuntuuko nyt hyvältä, kun satutit äitiäsi näin? Uskokaa nyt, että homous ei ole tervettä. Se on nainen mies eikä mikään mies mies. Häpeäisit! Ja naurattaa ne, ketkä tulee tänne tai ylipäätänsä minne tahansa laukomaan jotain tekopyhiä ns. suvaitsevaisuus-kommentteja. Ne haluavat useimmiten vaan esittää muka suvaitsevaista jne., koska se on näköjään tämän hetken "muotia".
oikein teit, kyllä se on parempi vaihtoehto tulla kaapista kuin koitta salailla, kyllä se tulis kuitenkin jossain vaiheessa ilmi. :)
Haluutko bi turpaa vitu kid?
Kids turpaan juva tuuks panee mua perseesee tänää mun homopornoluolaani
oot ensinnäki älyttömän rohkee, rispektit siitä !
surullista et sun vanhemmat on homovastasia.. mäite oon bi-seksuaali ja vanhemmat tietää siit eikä tee siitä isoo numeroo, mut tunnen ihmisiä joiden vanhemmat on tosi homovastasia, mm. entinen tyttöystävä, ja meijän suhdetta hankaloitti ihan älyttömästi sen äidin homovastasuus.
mut kuitenkin 'kaapista ulos' tulemisessa on hyviä puolia; on vapaampi olo, tajuut että ketkä on sun aitoja ystäviä, aidot ystävät pysyy sun rinnalla, ketä ikinä rakastat, yms. (: