muiden reaktiosta tuli todella paha mieli

Älä sure. Valinta on teidän. Suomalaiset eivät niin helposti sano mitään myönteistä.

Tuli surullinen olo puolestasi!!! Pää pystyyn ja yrität unohtaa nyt vain nuo möläytykset. onhan se niin, ettei kaikki pidä kaikista nimistä, mutta on tosi ajattelematonta ja moukkamaista alkaa arvostelemaan toisten nimivalintoja. Makuja on monia ja kyllä niitä nimiä maailmaan mahtuu. Ihanaa vain ettei kaikki ole Micoja ja Veetejä. Ap olette olleet rohkeita kun annoitte valtavirrasta poikkeavan nimen, olkaa siitä ylpeitä! Nauttikaa pienestä prinsessasta ja antakaa junttien olla mitä mieltä ovat.

Pääasia ettei ollut c-nimi kuten kekilia.

Hyvä, että uskalsitte antaa sellaisen nimen, joka teidän mielestänne on kaunis ja sopiva.
Antakoot muut omille lapsilleen nimeksi mitä haluavat.

Kyllä piiskaa saisi antaa anopille ja apille! Valintahan on yksin vain teidän käsissänne, eikä kenenkään muun. Pää pystyyn ja olkaa ylpeitä, mikään ei ole niin kamala nimi kuin massanimi tyyliin Jessica, Janette ym. "haluan lapselleni ylihienostelevan nimen, vastapainoksi sukunimeemme joka on Möttönen". Terveisin YLPEÄ Maurin, 8kk äiti :)

Meidän pojastamme tuli 25v sitten Nooa. Kaikki kauhistuivat ja nauroivat päin näköä. Nieleskelin ja lopulta välttelin sanomasta lapsen nimeä, koska nauraminen tuntui niin kauhealta, varsinkin kun oli hormoonihuuruissa.

Mutta nyt! Nooasta on tullut muotinimi, kukaan ei naura, vaan päinvastoin pyörittelee päätä, kun taas on valittu niin yleinen nimi kuin Nooa.

Samoin kävin tyttären nimelle, nyt se tusinatuote nimi, silloin aikanaan sitä ihmeteltiin.

Aika huonoa käytöstä niiltä. Mä ymmärrän ainakin sun nimi makua :)
Meillä nimet 50-luvun suosittuja nimiä, kaikilla neljällä. Sukulaiset on olleet ihmeissään mutteivat ole suoraan meille sanoneet. Olen kuullut kyllä, että selän takana ihmettelevät. Nuorena olin ihastunut erääseen komeaan poikamies isäntään meidän kylällä, ja nimesin hänen mukaan vanhimman pojan. Kukaan ei tosin tästä ihastuksesta tiedä... Seuraavan nimi ajateltiin että sopisi edelliseen ja sillä lailla kaikki tuli tuon aikakauden nimiä. Toivomme kahta iltatähteä vielä perheeseemme, jonain päivänä, ja jatkamme samaa nimiperinnettä.
Eli Veikko ja Matti tervetuloa, tai sitten Tuulikki ja Helena
Tympäsi urakalla, kun oma nimeni oli neljällä muullakin, tätä pelkoa ei meidän lapsilla ;)

Älä välitä, kaikkia ei voi miellyttää. Ihmisillä on vaan niin erilainen nimimaku.

Meillä esikoistytärtämme kutsuttiin tulevalla nimellään jo ennen ristiäisiä.
Minun mummoni tiedusteli kauhistuneena ennen ristiäisiä minulta, että emme kai oikeasti anna vauvallemme sitä nimeä. Ja sanoi vielä, että "eihän vauva varmaan itsekään pidä siitä nimestä".
Kyllä minäkin mieleni pahoitin, mutta vastasin hänelle hyvin päättävästi, että kyllä tulee! Sitten mummo oli hiljaa ...

Kun tyttäremme oli kolmivuotias, tämä samainen mummo sanoi, ettei tytölle olisi voinut kuvitellakaan mitään muuta nimeä.

Niin se on - nimi kasvaa lapsen mukana.

Uskon, että sukulaisesi ja tuttavasti tottuvat nimeen, ja tulevat vielä pitämään siitä, kun tutustuvat lapseenkin paremmin ;)

Olette varmasti tehneet hyvän valinnan ja pian ei sukulaiset muita "Sareja" muistakaan, kun teidän muksusta tulee se tärkein. Ja ihana lapsellekin, kun oikeinkirjoitus on helppo.

Mitä itse olen köhinyt joskus toisten outoja nimivalintoja, niin muutamassa vuodessa on niihin niin tottunut, ettei pidä nimeä enää outona ollenkaan. AIka parantaa.

Kun olette antaneet tavallisen ja teidän mielestä hyvän nimen se ok! Sen sijaan törkeää, että ensimmäiset lapsen kiusaajat ovat ukki ja mummi! Aina löytyy nimenkin takia kiusaajia, mutta se on erikoista että heti aletaan kiusaamaan ja ne kiusaajat ovat ukki ja mummi. En varmaan viittis olla kovin hirveästi tekemisissä, jos ovat käytökseltään tuollaisia. Kai tuo pappikin on ihmeessään ollut, jos mummi ja ukki heti kastetilaisuudessa moisen älämölön aiheuttavat. Mutta älä välitä, jätä omaan arvoonsa panettelijat! Tietenkin voisit sanoa siitä, mutta sä varmaan tiedät, onko siitä mitään hyötyä.

Tuli tosi harmistunut olo teidän puolesta! Älä välitä, ihmiset ovat vain osa niin kaavoihin kangistuneita, että pieniin poikkeama perinteiseen kavaan saa pasmat ihan sekaisin. Hyvä, että rehdisti valitsitte sellaisen nimen kuin itse kauneimmaksi ja parhaaksi katsoitte! Varmasti on lapsellekin mukavampaa, ettei ole saman nimisiä ikäluokassa joka toinen. Kyllä ne sukulaiset sun muut siihen tottuvat ja 1v.-päivänä veikkaisin etei kukaan enää kahta kertaa meiti lapsen nimeä, niin on korva kaikilla tottunut! Meidänkin vauvan nimeä kakisteli moni. Ihan on vanha suomalainen nimi, mutta eipä juuri enää käytössä. Mutta nyt kun ovat aikansa nimeä kuulleet ja käyttäneet, eivät enää millään tapaa noteeraa sitä. Meidänkin mielestä nimi oli tosi kaunis ja annoimme reippaasti sen, vaikka tiesimmekin että sitä alkuun ihmetellään. no eipä ole menoa haitannut =)

Mun isoisä oli Frans Mielo etunimiltään. Aikaa magee, täh ?

Jokainenhan itse valitsee omalla lapselleen nimen. Kannattaa valita nimi, jota itse rakastaa :)

Sen verran osaan itse sanoa muutamasta ristiäisestä, jossa nimi tosiaankin paljastettiin vasta ristiäisissä. Itse olen mielestäni ihan normaali ihminen, joka ajattelee toisiakin, en siis kylmä ja vi**uileva. Kokemusta löytyy myös perheistä, jotka ovat julkistaneet nimen heti syntymän jälkeen. Kun nimen kuulee ensimmäistä kertaa ristiäisissä, ei perhe voi odottaa, että kaikki kehuvat nimeä upeaksi. Onhan monia muitakin vastaavia tilanteita, joissa ihminen menee sanottamaksi jne.

Itsellä ainakin kerran ristiäisissä oli niin, että oma sisko vei kauan jo suunnitellun oman suosikki nimeni. Eli onni ja nimen kauneus ei todellakaan ollut itsellä silloin mielessä, enkä varmasti saanut suutuspäissäni kommentoitua vauvan nimeä. Ei sitä nyt shokiksi voi kutsua, mutta kun kuulet nimen ensimmäistä kertaa, kyllä varmasti kaikki miettivät sitä ja ajattelevat sen sopivuutta. Jos nimi on paljastettu ennen, kaikki ehtivät sopeutumaan jo siihen. Ainakin näin olen itse huomannut. Mutta vaikka nimi olisi kuinka kauhea, lähisukulaisten (erityisesti omat vanhemmat) pitäisi kehua nimeä! Kyllä itsekin loukkaantuisi, jos omat ja miehen vanhemmat eivät nimeä kehuisi, muilla sitten ihan sama :D

Mutta siis itse ymmärrän niitäkin vieraita, jotka eivät nimeä kehu. Itse olin kerran ristiäisissä, jossa annettu nimi oli omaan nimimakuuni todella ruma ja pakolla/oudosti keksitty. En vieläkään pidä nimestä vaan se on minun mielestäni kamala, mutta enpä voisi lasta enää muuksi ajatella. Eli kyllä sen nimen vielä sisäistää. Itse tahtomattakin ajattelen ristiäisissä, kun nimen ensimmäistä kertaa kuulee, että: Ahaa, sen nimi onkin nyt Pekka. Ei se vauva kyllä näytä yhtään Pekalta, onpa vanha nimikin, tulee mieleen joku pappa. -tyyliin. Niin ei ole vielä käynyt, että nimeä olisin rakastanut ensi kuulemaltani ja vauvakin näyttänyt aivan siltä. Kaikkeen pitää tottua mutta tietynlainen hienotunteisuus aina muistaa näinkin intiimissä tapahtumassa :)

On kohteliasta olla hiljaa, jos on sitä mieltä, että nimi on ruma. En näe mitään syytä, että vieraiden pitäisi kommentoida muutenkaan nimeä, puoleen tai toiseen. Nimi on valittu ja se pysyy.

Todella typerää käytöstä kaikilta vierailta! Vanhemmilla on oikeus nimetä lapsensa omasta mielestään parhaimmalla nimellä. Ei todellakaan kannata kuunnella muita! Eikä varsinkaan IKINÄ ilmaista lapsellesi, kuinka äiti ja isä tuli vähän katumapäälle nimen suhteen, kun täti ja setä ei pitänytkään siitä.

Oma nimeni on Johanna, ja joka luokka-asteella oli väh. kaksi samannimistä. Sisko sai nimekseen Liinu, jonka harvinaisuudesta olin hyvin kateellinen. Aina se yleisin ja trendikkäin nimi ei ole parhain.

Itse annoimme pojallemme nimen Jere jo yli 25-v sitten ja eräs ristiäisvieraista totesi, että miksi annoitte pojallenne koiran nimen. Minulla myös oli pitkään paha mieli kommenteista. Ei meilläkään kukaan kehunut nimeä.

Tosin Suomen ensimmäisen MM-lätkäkullan jälkeenhän Jere-nimeä alkoi olla yleisesti, kun Jere Lehtinen oli voittamassa MM-kultaa. Nykyäänhän siis Jere-nimi on täysin yleinen, mutta vielä poikani lapsuudessa nimi oli selvästi harvinaisempi.

Uskoisin kuitenkin, että monella kestää aikaa tottua nimeen olipa se mikä hyvänsä. Joskus myös nimi saattaa tuoda vääriä mielleyhtymiä. Minä esimerkiksi olisin halunnut tyttärellemme suvussa olleen nimen Mari, mutta vain pari viikkoa ennen ristiäisiä sain kuulla, että nuorena kuollut Mari-mummo olikin ollut erittäin pahansisuinen ja kiivas, joten yllätyksenä suunnittelemamme perinnenimi olisikin ollut huono valinta!

Muuta sinne feisbuukkiin, siellä aina ystävä kaltaisillesi.