Kiusaamisesta puhutaan paljon, mutta sellaiset henkilöt jotka loukkaantuvat kaikesta ja keksivät itse merkityksiä toisen sanomiselle ovat rasittavia. Joskus tulee vasta vuosien kuluttua tietoon, että toinen on syvästi loukkaantunut sanomisistasi, vaikka et missään tapauksessa ole tarkoittanut sanomaasi piikiksi.
Miten tällaiseen voisi suhtautua muuten kuin sulkemalla suunsa. Siksi olemmekin mököttäjäkansaa.
Miten tällaiseen voisi suhtautua muuten kuin sulkemalla suunsa. Siksi olemmekin mököttäjäkansaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitäpä saa joskus ihmetellä että mikähän sillekin on tullut kun tössötää puhumattomana, ei vastaa tervehdyksiin ym.
Joskus syytä kysyessäni on ilmennyt että joku toinen on käsittänyt väärin sanomiseni ja muutama muu on sitten hänen takiaan myötätunnosta lakannut puhumasta. Tössötyksen syy on ollut oikeastaan aivan mitätön ja väärinymmärtänyt on paisutellut asiaa isommaksi kuin onkaan.
Joskus taas on sattunut että seläntakana puhumisesta on kantautunut korviini aivan mahdottomia keskusteluja. Niitten perää on tietenkin mahdoton ottaa selville jos kumpikaan seläntakana puhujista ei kerro totuutta, eikä ole mahdollista keskustella asioista puhujien kanssa nokakkainkaan.
Olen joskus harkinnut että kysyn mököttäjiltä mökötysten syytä mahdollisimman ison joukon kuullessa suoraan. Luulisi ainakin silloin selviävän että onko puheissa perää.
Pienestä leikkimielisestä kiusimisesta ei nyt varmaankaan kannattaisi nokkiinsa ottaa, mutta kun meitä on moneksi. Joku raivostuu aivan pienistäkin. Siksipä leikilläni sanonkin vaan sellaisille tuttavilleni jotka tiedän ymmärtävät leikin.
Kaikkein pahimpana pidän sellaisia jotka viljelevät omalaatuista huumoriaan, mutteivät itse ymmärrä mitään toiselta taholta tulevaa leikinlaskua.
Joka syyttä suuttuu se lahjoitta leppyy.
Ooks te ihan tosikkoja. Ostakaa sillanen vanhuksien vitsikirja.
Tosikko olen. Kaikki eivät ole kuten ei eräs herrasmies, joka runoili vaimonsa haudalle seppeleeseen: Sait sä rauhan ja myöskin ma.
Avioliitossa pääsee helpommalla kun kätkee pahoituksensa mielen syvyyksiin ainakin joksikin aikaa, joskus se mielenilmaisun aika tulee.
Minä olen tyypillinen
mieleni pahoittaja.
Kyllä minä niin mahani pahoitin, laastaria söin vatsahaavaan ja sideharsoa käärin entisen eukon pään ympärille kun sen pää oli pipi ja kas, päänsärky läksi mutta silti en saanut ja taas minä mieleni melkein pahoitin kunnes löysin rouvan varatun jolla ei ollut pään särkyä eikä lounasseteleitä joita olisimme voineet käyttää päiväkahvilla
Mikä sinun mielesi pahoittaa eniten?