Päristellen kohti kevättä

"Heidän näkemänsä korkean tolpan päässä keikkui resuinen, vanha kääpiö ja temppelissä seistä pönötti lihavin, takkuisin ja lyhytjalkaisin lehmä, jonka peikko oli koskaan nähnyt.

- Päivää, peikko huuteli tolpalle.
Ei vastausta.
- Päivää, peikko toivotteli lehmälle.
Ei vastausta.
- Päivää, peikko uskaltautui sanomaan rähjäiselle kääpiölle. Oletko sinä mahdollisesti oraakkeli?
- Minä olen kanto, vakaa kuin lintujen muuttoreitti, kuului kääpiön vastaus.
- Mitä teet täällä?
- Kalastan onnea ja lainaan ajalta uuden nuoruuden, kääpiö vastasi onki kädessään ja tiimalasi takataskussa.
-Hmmm. Niin. Aivan. Tulisitko mahdollisesti alas? peikko tiedusteli mitään ymmärtämättä.
Ja kääpiöhän tuli. Hän käveli ensitöikseen kohti temppeliä, katsoi lumilehmäänsä ja jodlasi hetken.
- Tuota, en voinut olla huomaamatta lehmääsi, peikko kailotti. Mikä sen nimi on?
- Ihan Tavallinen Tolvana, kääpiö vastasi rapsutellen lumilehmäänsä onnellisena.Sinun lepardisi on myös komea. Vai onko se geopardi?
- Se sattuu olemaan valkoinen tiikeri, peikko uhkui hyökkäävästi, mutta lannistui, sillä Narsku kiehnäsi kääpiötä vasten ja kehräsi.
- Nimet sikseen, kääpiö supatti. Kun tulet riittävän vanhaksi, riittää että on jonkinlaiset hampaat ja lämmin kakka.

Tässä vaiheessa Ihan Tavallinen Tolvana astui takamus edellä ulos temppelistä. Se oli haistanut peikon repun sisällön, kaatoi matkallaan kumoon pari pylvästä sekä suuren kiven ja ryhtyi tyytyväisenä tuhisten mussuttamaan repun nyörejä. Lumilehmä rouskutti aikansa, päästi pienen puklin ja jatkoi repun syömistä."


Jotain tällaista ja paljon muutakin tarjolla peikkotarinoiden parissa:

https://www.facebook.com/Pikkupeikko