Moi!
Oon siis kasilla, ja motivaatio on aiiivan hukassa. Välitodistuksen keskiarvo on 6,7 joka on melkeen luokan huonoin! :( En tajua. Siis oikeesti, kyllä mä haluan olla parempi koulussa, mut se ei vaan onnistu! Ja ei, ei ole keskittymis/oppimishäiriöitä tms. Aamuisin tuntuu, että jäisin vaan nukkumaan kotiin ja on vähän surullinen tunnelma. Koulussa en yksinkertasesti jaksa keskittyä, vaan oon ihan omissa ajatuksissani ja ope ragee vieressä ku oon saanu ehkä 1 tehtävän tehtyä kun muut tekee jo toista sivua. Oon suunnitellu käyväni lukion, mut en varmana tällä arvosanalla pääse minnekkään D: Mua ei kiinnosta. Tai todellisuudessa mua kiinnostaa, mut en jaksa kiinnostua. Ei jaksais tehä mitään. En oo nyt yläasteen aikana saanu kokeista yhtäkään hyvää numeroa, paras on 8 , muut on jo sitte seiskaa ja jotkut harvat myös kutosia. Ja jep, olen TYTTÖ! :o Oon melkein aina vain surullinen ja saatan olla kuukaudenkin viittaamatta tunnilla ja olla kuin mitään ei olisi. Kotona on vähän ongelmia, vanhemmat eronnut (isä oli alkoholisti) ja asun äidin ja 3 sisaruksen kanssa viidestään. Se tuskin vaikuttaa mitään?
Mun ajatukset heittelehtii sinne tänne enkä ymmärrä mitä pitäis tehdä, ja pallo on koko ajan hukassa. Välillä mua alkaa kans ahdistaa jostain syystä tosi paljon koulussa, jos nään vaikka jonkun repun autiolla käytävällä, mulle tulee kauheen huono olo ja on pakko päästä pois. En tajua mistä tää johtuu.. ja välillä tuntuu, ettei millään olis mitään väliä, ja yhtä hyvin voisin vaan vaikka hypätä kerrostalon katolta ja paiskahtaa maahan.
Kuka vois auttaa?
Oon siis kasilla, ja motivaatio on aiiivan hukassa. Välitodistuksen keskiarvo on 6,7 joka on melkeen luokan huonoin! :( En tajua. Siis oikeesti, kyllä mä haluan olla parempi koulussa, mut se ei vaan onnistu! Ja ei, ei ole keskittymis/oppimishäiriöitä tms. Aamuisin tuntuu, että jäisin vaan nukkumaan kotiin ja on vähän surullinen tunnelma. Koulussa en yksinkertasesti jaksa keskittyä, vaan oon ihan omissa ajatuksissani ja ope ragee vieressä ku oon saanu ehkä 1 tehtävän tehtyä kun muut tekee jo toista sivua. Oon suunnitellu käyväni lukion, mut en varmana tällä arvosanalla pääse minnekkään D: Mua ei kiinnosta. Tai todellisuudessa mua kiinnostaa, mut en jaksa kiinnostua. Ei jaksais tehä mitään. En oo nyt yläasteen aikana saanu kokeista yhtäkään hyvää numeroa, paras on 8 , muut on jo sitte seiskaa ja jotkut harvat myös kutosia. Ja jep, olen TYTTÖ! :o Oon melkein aina vain surullinen ja saatan olla kuukaudenkin viittaamatta tunnilla ja olla kuin mitään ei olisi. Kotona on vähän ongelmia, vanhemmat eronnut (isä oli alkoholisti) ja asun äidin ja 3 sisaruksen kanssa viidestään. Se tuskin vaikuttaa mitään?
Mun ajatukset heittelehtii sinne tänne enkä ymmärrä mitä pitäis tehdä, ja pallo on koko ajan hukassa. Välillä mua alkaa kans ahdistaa jostain syystä tosi paljon koulussa, jos nään vaikka jonkun repun autiolla käytävällä, mulle tulee kauheen huono olo ja on pakko päästä pois. En tajua mistä tää johtuu.. ja välillä tuntuu, ettei millään olis mitään väliä, ja yhtä hyvin voisin vaan vaikka hypätä kerrostalon katolta ja paiskahtaa maahan.
Kuka vois auttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ala panostamaan yhteen aineeseen, ensim. Biologia, ja viittaa joka tunnilla. Lue kokeeseen, ja tee läksyt. Pikkuhiljaa otat jonkun toisen aineen mukaan.
Heippa!
Aloitetaanpa vaikka tuosta surullisuudesta ja ahdistuneisuudesta. Vaikuttaa siltä, että ne vaivaavat sinua usein, mikä voi omalta osaltaan johtaa siihen, ettei koulu kiinnosta. Ahdistus ja suru ovat normaaleja tunteita, mutta mikäli ne jatkuvat pitkään, on syytä selvittää asiat niiden takana. Vanhempiesi ero ja isäsi alkoholismi ovat isoja asioita, joita sinun ei tarvitsisi kantaa yksin. Voisitko mennä juttelemaan näistä asioista vaikka kouluterveydenhoitajalle? Hän osaa ohjata sinut eteenpäin esimerkiksi koulupsykologille, mikäli koulustanne löytyy sellainen.
Mitä tuohon koulunkäyntiin tulee, niin opinto-ohjaaja tai luokanvalvoja osaa varmasti auttaa sinua. Voit sanoa heille, että sinulla on meneillään asioita, jotka vaivaavat mieltäsi (ei tarvitse kertoa mitä, jos et halua). Heidän kanssaan voit miettiä miten koulunkäyntiä voisi helpottaa. Hyvä asia tässä on se, että sinulla on vielä seuraava vuosi aikaa korottaa numeroita, jolloin sinulla on paremmat mahdollisuudet päästä lukioon, jonne sinä haluaisit päästä.
On hienoa, että haluat asioiden muuttuvan ja koulun sujuvan paremmin. Muista kuitenkin, ettei yksin tarvitse pärjätä!
Terveisin,
nettisaappaat Jyväskylästä