miten turvaatte sen, että vahana pääsette kunnon hoitokotiin jos teillä on nyt varoja ja omaisuutta
vanhainkoti
vaivaistalo
47173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Vahana ei pääse kuin korkeintaan vahakabinettiin.
Kuka per kele tässä on kinuamassa vaivaistaloon? Ei vaikka varallisuus olisi 10 miljoonaa tai 10 euroa.
Kotona tai kadulle kuolen. En edes sairaalaan.
Suomessa edes ole yhtään kunnon hoitokotia. Vain säilytyspurkkeja joissa henkilökuntaa liian vähän ihan aina. Ykkösprioriteetti taloudellinen voitto mahdollisimman suurena.
Suomessa ei voi ostaa rahalla elämän ehtoota eli loppusijoituspaikkaansa, sellaista että rahalle saa vastinetta.
Sivusta.
Jossain oli radiohaastattelu heebosta, joka asui keskellä korpea mökissä, jossa ei sähköä, juoksevaa vettä, viemäriä. Mittarissa 84. Haeskelee nyt vanhemmiten vuokrakämppää.
Monilla melkoinen muuttorumba ennen raatovainiota, hoitokotia, vanhustentaloa, sairaalaa, tehoa ja lopuksi pari viikkoa jossain Terhokodissa. Ei taida oikein olla yhtä paikkaa, minne voi loppusijoittaa itsensä montutusta odottelemaan.
=DW=
Tätä ilmeisesti tarkoitit.
http://yle.fi/uutiset/mikko_asui_vuosikymmenia_metsan_keskella_ilman_sahkoa__joutenolo_on_mukavinta/6437778
Äitinikin, nyt jo edesmennyt, asui omassa kodissaan yli 80 ikäiseksi. Liiteri, pihakaivo, pihasauna, ulkohuussi. Ja hyvin pärjäsi.
Muutti sitten kirkolle rivitalon päätyyn., terveyskeskuksen viereen, kun kunta tarjosi. Helpottihan se arki käytäntöjä. Kesäisin oli silti mökillä.
"vaivaistalo"
Pashalle on hyvä taipua, kun tuntee tehneensä parhaansa.
Toivotan lapsillekin onnea.
H.
On hieman omaisuutta ja hieman varoja mutta muiden hoidettavaksi en ala.
Minulla on paketti vahvoja unipillereitä sekä pullo vahvaa viski-viinaa.
Mikäli sairastun tai loukkaannun vakavasti, nautin em. tuotteet samaan aikaan.
Kun pienenä syntyy ja kännissä kuolee ei tiedä pahassa maailmassa käynneensäkään;)
"oma lupa ja tupa"
Niinpä...
"Pashalle on hyvä taipua, kun tuntee tehneensä parhaansa.
Toivotan lapsillekin onnea."
H.
Tuo pyörii varmaan monien mielessä.
Ongelmana on kuolemanpelko. Päästää itsensä liian kehnoon kuntoon, pystyäkseen itse tekemään mitään. Etanasiaa ei sallita sitten millään. Eikä itsarin tekeminen onnistu aina, varmaan tympee herätä teholta. Muutama kilo dynamiittia ja sähkönalli. Niitä vaan hankala hommata laillisesti.
Syntymisestään ei ite saa päättää, kuolemastaan hyvin harva pystyy päättämään.
=DW=
kuolemassa ei ole mitään pelkäämistä,
olen kohdannu kuoleman silmästä silmään, ehtiny ajatella tässäkö elämä oli,
ja ummistin silmäni kuollakseni,
kuinka ollakkaan heräsin tehoosastolla,
harmitti niin hiivatisti, että täälläkö minä vielä olen,
nyt elän täyttä elämää niin kauan kuin luoja suo,
toivottavasti vie yhtä-äkkiä pois kuin se sairauskohtauskin tuli, sitten kun sen aika tulee.
kuolema on helppo ja ihana, ummistat vaan silmäsi, siinä se elämä oli ja meni,,,
En minäkään enää kuolemaa pelkää, vaan aikaa ennen sitä. Kestääkö se kuinkakin kauan, ja mitä se tuo tullessaan. Kuolema on kyllä jo ihan tuttava.
Omat tuvat ja omat luvat on -"päivä vain ja hetki kerrallansa" lauletaan virressäkin.
Niin kauan tässä ollaan polleeta poikaa, itsemääräämisoikeuksineen, kun käsi pelaa hituseen järkeä yhdistettynä. Jos sisu piisaa loppupeleissä.
Varataan unilääkkeitä ja viinaa, aseen lisäksi.
Jukoliuta - juuri nämä vannojat ovat ensimmäisinä pelkureina huutamassa apuun Kätilöä, Poliisia ja Palokuntaa, ku hiukan nipistää masusta.
Entäpä, jos tuleekin halvaus, etkä pysty itse tekemään muuta kun paskantamaan vaippoihin.
Oliskohan silloin ollut kumminkin kiva, jos olisi inhimillinen hoitopaikka ja inhimillinen hoitaja. Oliskohan kiva jos silloin olisi siihen myöskin varaa jokaisella.
Näitä kannattaisi miettiä hieman etukäteen, sekä omilla toimillaankin tukea tähän tilanteeseen vanhusten hoidossa pääsemiseksi, turhanaikaisen uhoamisen sijaan.
Hoitaja kotiin jos ja kun tarve tulee. Hoitajalle täys ylöspito ja rahapalkka tämän huomioiden, oma eläke ilmeisesti riittää tähän.
Läheiset valvovat ja osallistuvat hoitoon tarvittaessa.
Ei ole rahaa eikä muutakaan omaisuutta. Onko edes olemassa kunnon hoitokoteja muille kuin rikkaille. Eipä taida olla. En myöskään halua jäädä makoilemaan mihinkään vanhainkotiin, jossa lyödään mömmöjä naamaan jotta saadaan vanhus hiljaiseksi ja sitten raijataan kerran kuussa päiväsaliin herran sanaa kuulemaan.
Ei vanhainkodeissa sairaita hoideta.
Et kai väitä etteikö vanhuksilla sairauksia ole? Eivät ne kaikki sairaudet sairaalahoitoa tarvitse.
Tottakai on, "normaaleja" verenpaineita, ynnä muita kihteja, muttei siellä ketään makuuteta petipotilainen, jonkinmmoinen aktiivisuus ja ruumiinkunto kuitenkin vaaditaan.
Tiedän kyllä nuo asiat, sen verran vuosia olen siellä käynyt.
Suurin on apehtii ruokasalissa.
Ja mömmötetäänkin, jonka lopputuloksena omakin omainen aikoinaan lähti ylempiin kerroksiin harppuilemaan.
"Asiantuntijana" kuitenkin sanon, että onneksi laitokset ovat parantuneet. vuosikymmenien vieriessä.
Ja onneksi meillä niitä on olemassa. Moni vanhus itsekin valitsee mieluummin laitoksen, virikkeineen, kuin asuu peloissaan ypöyksin kotonaan, jossa käy korkeintaan joku piristyspartio kiireissään, kun hekin ovat aina kiireissään, paikkoja käydä olisi enemmän kuin on mahdollisuutta käydä.
Olisi nuijalla töitä näissä asioissa, mutta kun päättäjät luulevat olevansa aina nuoria ja kauniita. Kuka puollustaa yksinäistä vanhusta, kun vastaan asetetaan nuorperheiden tarpeet? Hajoita ja hallitse, vieläkin.
Pitää voittaa kunnon Lotto-potti, jotta on varaa palkata hoitaja, vähintään siis kolme, ympäri vuorokauden.
Siihen lisänä tarvittavat lääkärikäynnit, ynnä muu virkistys.
Monella raharikkaallahan niin onkin.
Eihän se ole muusta, kun lompsan paksuudesta ja elämänaikana hankituista kultaharkoista kiinni.
Jos ei voittoa tule, pitää ottaa vastaan, mitä ylhäältä annetaan.
Itse olen lakannnnut miettimästä huomista. Mistä minä tiedän, tuleeko sitä edes ollenkaan.
Toki pitäisi tehdä kaksin kun olemme, jokin keskinäinen testamentti, tai mikä se nyt lieneekään.
Ettei yhteiskunta nakerra ilman sitä koko maallista omaamme, jos toinen joutuu loppuiäkseen laitosasukiksi. Ja taitaa tehdä nytkin niin, ainakin tulevaisuudessa.
Mutta kun sitten taas, morgen, morgen, nur nicht heute............, mañana, se, jota en ehkä koskaan näe.
Silloin ainakin kaikki maat ja maanut jäisi puolisolle, jos en olisi ehtinyt niitä kuluttamaan jossain laitoksessa, kun ei ehtisi laitokseen asti.
Eläkehän niissä ainakin viedään, kun hoitomaksu määräytyy eläkkeen suuruuden mukaan, käyttörahaksi jää muutama euro.
Ainakin kunnallisissa hoitamoissa. Onneksi en tupakoi.
Kuvottava sana tuo vaivaistalo, ihan kuin moni muukin kivikauden kiviaapisesta päähän nuijalla hakattu muinaisjäänne.
.
Niinpä...
"Pashalle on hyvä taipua, kun tuntee tehneensä parhaansa.
Toivotan lapsillekin onnea."
H.
Jos vanhalla ihmisellä on samassa taloudessa asuva kotiapulainen seuranaan ja apunaan, niin onhan hän edelleenkin oikeutettu saamaan tarvitsemiaan terveyspalveluita. Ei tällainen ratkaisu mitään lottopottia edellytä, eikä suurta rikkautta.
Kotiapulainen??? Tarkoitatko omaishoitajaa, tuskin eläkkeellään monikaan vierasta työvoimaa voi palkata?
On olemassa edelleen "kotiapulaisia" eli palvelijoita. Se on kuule ihan oikea ammatti. Ei mikään omaishoitaja.
Vanhoilla rikkailla leskillä se on ihan käytäntö. Apulainen asuu samassa taloudessa ja on vieras, palkattu, ei mikään sukulainen.
Tottakai rahalla saa ja hevosella pääsee. Itse nyt katsoin asiaa huonokuntoisen pieneläkeläisen näkövinkkelistä. En omastani.
Pystyyhän hyväkuntoinen eläkeläinen asumaan kotonaan ilman apuakin.
Eihän raskaus tai vanhuus ole aina sairaus.
Tiedän minäkin tapauksia, että rahalla on palkattu hoitajia ympäri vuorokauden, joita tosi sairas tarvitsee.
Toinen puhuu aidasta, toiden aidanseipäistä.
Täällähän se onnistuu.
Ala seuraneidiksi jollekin toiselle vanhalle. Kuihdutte yhdessä.
Miksi?
Elän elämääni onnellisena puolisoni vieressä. Elä sinä omaasi omilla edellytyksilläsi parhaasi mukaan, ei katkeruus kannata.
Tarkoitan kotiapulaista tai miksi kukin haluaa sanoa. Asunto ja ruoka ym. talon puolesta, riittävästi omaa vapaa-aikaa, hyvä kohtelu, matkat kotimaasta Suomeen/Suomesta kotimaahan korvataan sopimuksen mukaan jne..
Ja tietysti kohtuullinen palkka, noiden em. etujen jälkeen ei ole riistäjä, vaikkei edes suomalaista vähimmäispalkkaa maksaisikaan. Laillisesti kaikki kuitenkin.
Omaishoitajaksi huolisin vain puolison, mutta sellaista minulla ei ole.
Beesie*
Tulehan maanpinnalle. Voit ehkä saada jonkun Filippiiniläisen hoitajan ylläpidolla, kotimaiset taitavat olla kortilla mummuja passaamaan.
No, mutta itse ajattelin näin vielä järissäni ollessani kirjoittavan tähän, että katsotaan sitten sitä jos vanhaksi elän kuka tahtoani pyörittelee.
Hollannissa on vanhaikodeissa tasoa ja hoitajia. Aika näyttää.
Millähän lihaksilla yksiössä asuva naiseläkeläinen, koskaan töissä käymätön, voisi ottaa itselleen apulaisen, kaikkine luettelemisi maksuin?
Kun itsekään tuskin toimeen tulee?
Onhan toki mahdollista palvelusetelein, jolle niitä myönnetään, kustantaa firmoilta apua, mutta maltaita nekin maksavat ihmiselle, jolle ei kulujen jälkeen jää kuin ehkä muutama ropo pussin pohjalle.
Eihän kukaan uppo-outo omaishoitajan "korkeasti palkattuun" virkaan pääsekään.
Vastasin alunperin aloitukseen ja kerroin omasta suunnitelmastani, jota läheisenikin pitävät näillä näkymin parhaana vaihtoehtona.
Eli en ehdottanut tällaista ratkaisua yksiössä asuvalle ja erittäin pienellä eläkkeellä elävälle.
Sivusta seuranneena tiedän ratkaisun olleen toimiva silloinkin kun apulaisen palkanneella oli vain (hyväpohjainen) kaksio ja bruttoeläkekin kai lähempänä kahta kuin kolmea tonnia. Ja sivistyneet, tätinsä parasta ajattelevat omaiset jotka käsittääkseni ovat vain hyvin toimeen tulevia, eivät rikkaita.
Kaipa omaishoitajaksi kelpaisi sukulainenkin, mutta itse en sellaista edes haluaisi, eikä siinä meidän tapauksessamme olisi mitään järkeäkään.
Tukevamminhan minun jalkani taitavat maassa olla kuin sinun.
Olen puhunut läheisteni kanssa näistä asioista. Filippiiniläinenkin sopisi hyvin, mutta ilmeisesti katselen muualta, siis jos yleensä apua tulen tarvitsemaan.
Oleskelu- ja työluvan saaminen edellyttää tiettyä ansiotasoa, sen maksaminen ei tuota minulle/meille vaikeuksia.
Hollannissa on myös paljon kotiapulaisia.
Tiedän yhden sellaista kokeilleen. Pienellä eläkkeellä oleva terveydenhoitoalan ammattilainen. Dementtirouvan oikkujen mukaan piti elää, satasen taisi viikolta maksaa vai oliko viisikymppiä. Pilaantuneita ruokia, homeisia hilloja ei olisi saanut jätteisiin viedä. Ja kaikkea muuta. Ei viihtynyt kauaa, enkä ihmettele yhtään!
mä en ehdi vanhainkotiin enkä tarvi mitään apua, mä kuolen pois kun menen huonoon kuntoon, enkä enään selviydy hommistani,,
Attendo Medone järjestää, säilytyksen..
Enpä ollut ennen tätä moista nimeä kuullutkaan. Luin netistä, viisastuin.
Jotenkin tuntuu, et pelotellaan ihan liikaa ikääntymisestä..tämä on oma näkemykseni.
Uusi ja tuntematon pelottaa useimpia. Siihenhän perustuu myös moni viha ja vastustuskin.
Kun ei osaa eikä tiedä, pelkää.
Vanhuuteen kuuluu, yleensä, vaivat ja luopuminen, vähitellen kaikesta, jos ehtii elää niin vanhaksi, eikä tee sitä terveenä.
Ei ikääntyminen sinänsä pelota eikä kuoleman lähestyminen. Kaikkein eniten pelkään avuttomuutta, sitä, että joudun hoidettavaksi enkä pysty itse hoitamaan asioitani.
En halua mihinkään hoitolaitokseen, vaan toivon, että eutanasia on laillistettu ennen kuin muutun avuttomaksi. Haluaisin tehdä sellaisen hoitamattomuustestamentin, että siinä vaiheessa, kun minä en pysty omia asioitani hoitamaan, niitä ei tarvitse hoitaa kenenkään muunkaan, vaan toivon armahtavaa piikkiä.
Nykyisenlaiset hoitotestamentit, joissa kieltäydytään turhaan elämää pitkittävistä hoidoista, eivät ole riittäviä. Niissä ei ole mahdollista sanoa: "Haluan kuolla. Koska en pysty enää itse tekemään itsemurhaa, toivon, että saan siinä apua."
On aika erikoista, että eläinten lopettaminen katsotaan armolliseksi siinä vaiheessa, kun sen elämä on tullut liian tuskalliseksi, mutta ihminen, joka ITSE sitä toivoo, ei kuolinapua saa. Liikaa pelätään mahdollisen eutanasialain väärinkäyttöä, lähtökohtahan on ihmisen OMA tahto, jonka hän on ilmaissut ollessaan vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Parasta tietysti olisi, jos saisi lähteä "saappaat jalassa" ilman pitkää kitumista.
Monikohan haluaisi ammatikseen 'pyöveli'?
En minä ainakaan.
"veli-sisar"
Sinäkin olet pyöveli, päätät miten ihmisiä tuomitaan.
Oletan että olet äänestys-ikäinen.
Vain pieni leikki-raiskaus-ilmoitus voi johtaa itse-murhaan.
Ihmisen rakkaus voi olla joskus silkkaa murhaa.
H.
Tuli vielä mieleeni, äänestäessäsi Suomessa, saatat tappaa ihmisiä ulkomaillakin.
Ihminen kun elää, hän tappaa aina, miten itse, tai kansansa haluaa.
Vuotaako veresi väärin? En osaa sanoa.
H.
Joopa. Eläinrääkkäys kiellettyä, ihmisrääkkäys sallittua.
Sitten puhutaan muka jostakin inhimillisyydestä. Eläinmaailmassa vanhat ja sairaat elukat syödään pois, ihmiset loppisijoitetaan ties minne pilaamaan luontoa. Ihminen kuvittelee olevansa luonnon yläpuolella, vaikka on vaan yks kaheli elukkalaji muitten joukossa.
=DW=
Ironisesti
Ajattelin ostaa vanhan sikalan.
Vaihto-ehtoisesti yhdytän jonkun mummon, jolla senlainen vielä on.
Ei tarvitse tuhlata vaippoihin ja vaikka ei pääse enää ylös, ei tarvitsekaan, ruoka kun tarjoillaan lattialta.
H.
Kuka sen ruoan tarjoilee?
Ja miksi pitää tehdä vaikeamman kautta? Voithan sinä virua ilman vaippoja lattialla nykyisessäkin asunnossasi?
"bessie*"
Toivottavasti et kommentoinut vain minun vuokseni?
Sehän olis kauheeta.
Kirjoituksessani oli muinaista tarinaa talosta, jossa vanhukselle annettiin ruokaa kaukalosta.
Tai mikäliehinkalo.
Muistatko tuon opettavaisen tarinan vielä, ja nuoruutesi vaippa-rallin?
Huomio myös sana: Ironisesti.
En usko että kirjoitat ilman päätä, vaikka joskus herääkin epäillys.
H.
Muistanhan minä tuon tarinan.
Nuoruuteni vaipparallista taas ei ole erityisempää muistikuvaa. Lapsi oli enimmäkseen ilman vaippaa ja housuja sellaisen imupaperimaisen pahvin päällä ja oppi potalle alle 1-vuotiaana.
Ai niin ja minulle oltiin kateellisia jo siihen aikaan harvinaiseksi käyneestä pesulaudasta, sen avulla pesin suit sait muutaman sideharsovaipan päivittäin.
Täytyypä katsoa Wikipediasta mitä tuo sana tarkoittaa ja mikä on oikea tapa suhtautua siihen.
Kehoittaisin kaikkia vanhainkotipelkoisia tai tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloisia ihan oikeasti tutustumaan oman kotikuntansa vanhustyöhön esim. menemällä vaikka viikoksi, mielellään pitemmäksikin ajaksi sinne seurustelemaan vanhusten kanssa ja tekemään jotain hoitajien apuna, avoimin mielin. Se olisi opettavainen kokemus.
Minulla oli tilaisuus tutustua oman kotikuntani vanhustyöhön ollessani työllistettynä siellä muutama vuosi sitten. Näin, että vanhuksia hoidettiin hyvin ja henkilökunta joka tasolla oli ammattitaitoista ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Siellä olosta oli äärettömän suuri hyöty äitini alettua tarvitsemaan oman kotikuntansa vanhuspalveluita. Osasin tehdä hoitajien ja muun henkilökunnan kanssa hyvää yhteistyötä ja näin oikeasti, että sielläkin vanhusten hoito oli hyvää. Äitini sai muisti- ym. sairaana ammattitaitoisen ja ystävällisen hoidon kaikista yksiköistä jotka hoitivat häntä saattohoitoa myöten. Kertaakaan en nähnyt nyrpeätä naamaa, edes mahatautiepidemian aikana.
Uskallan kyllä sanoa, jos olen eri mieltä, mutta varoin olemasta hankala omainen, kun siihen ei ollut syytä. Olen nähnyt, että ne hankalat ja kovaääniset omaiset ovat tietämättömiä.
Olen vielä toistaiseksi suht. hyvässä kunnossa, mutta en pelkää vanhainkotia sitten kun se aika tulee, jos tulee. Omaisten hoidettavaksi en halua, heillä on omakin elämä. Siihen asti elän tätä päivää, käyn hiihtämässä ja pidän kunnostani huolta. Enkä riitele kenenkään kanssa täällä enkä tosielämässä, nimittäin v*****kseen voi kuolla.... Uskokaa pois.
"mh:lä"
Minä taas mietin usein, miksi vanhuus-provoon täytyy yrittää kirjoittaa vakavasti.
Emme me kai vielä niin vanhoja ole, että ymmärrys on mennyttä?
H.