Olisiko se sinun onnesi, minun ei.
Vasta luin uutisen, kuinka yhteisöasuminen olisi ihanaa, ja kuinka hauska olisi jakaa arki.
Ehkä olisi, ehkä ei, ainakaan pitemmän päälle. Ihanne tokihan olisi yhteisö, jossa kukin toisi parhaimpansa toisten hyväksi.
Nuorten, terveiden yhteisöasumisen ymmärrän, väliaikaisen.
En vanhuuteen ja sairauteen, kukaan ei ala auttamaan uppo-outoa.
Niin kauan on kaikki OK, kun kukin on vastuussa itsestään.
Vihamielisyys ja itsekkyys ovat vanhuuden valtaavat voimat, näkeehän sen näitä palstoja lukienkin.
Taasko vain yhteiskunta yrittää syöttää palturia asukkailleen, vetää mattoa heidän jalkainsa alta.
Kellä vanhalla on voimavaroja enää muuhun, kuin oman itsensä ja omiensa hyväksi?
Tokko siihenkään?
.
Vasta luin uutisen, kuinka yhteisöasuminen olisi ihanaa, ja kuinka hauska olisi jakaa arki.
Ehkä olisi, ehkä ei, ainakaan pitemmän päälle. Ihanne tokihan olisi yhteisö, jossa kukin toisi parhaimpansa toisten hyväksi.
Nuorten, terveiden yhteisöasumisen ymmärrän, väliaikaisen.
En vanhuuteen ja sairauteen, kukaan ei ala auttamaan uppo-outoa.
Niin kauan on kaikki OK, kun kukin on vastuussa itsestään.
Vihamielisyys ja itsekkyys ovat vanhuuden valtaavat voimat, näkeehän sen näitä palstoja lukienkin.
Taasko vain yhteiskunta yrittää syöttää palturia asukkailleen, vetää mattoa heidän jalkainsa alta.
Kellä vanhalla on voimavaroja enää muuhun, kuin oman itsensä ja omiensa hyväksi?
Tokko siihenkään?
.
Vastaukset 144
Vanhimmat
Kommuuni olisi mukava yksinäiselle vanhukselle, mutta kamalaa olisi jos tämän palstan yksinäiset riitelijät eksyisivät sinne tuhoamaan kommuunin rauhan.
Joo en voisi kuvitella, että tältä palstalta lähettäisin kaksi samaan kommuuniin.
Ehkä yksi hourumpi vaikea tapaus menettelee. Mutta muut on hajotettava ympäri suomen.
Eihän siitä kommuunista tulisi yhtään mitään.
Espanjan Fuengirolassa on eräänlainen vanhusten kommuuni. = kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Hei Abraxsas6!
Mielenkiintoista - kerro lisää, voitko valottaa jotenkin.
Joo, mutta HE eivät asu saman katon alla. Meillä kaikilla on ominaispiirteet ja mitä vanhemmaksi tulemme, sen vahvemmiksi ne muuttuvat. Nuorena ollaan paljon joustavampia ja tehdään kompromisseja. Kun on elänyt pitkään omien mieltymystensä kanssa, ei niistä halua joustaa toisten vuoksi. Nämä talot, joihin samoin ajattelevat hakeutuu, on ok. Laittaa säästösyistä ventovieraita asumaan keskenään, tiukka paikka. Nykyään dementoituneilla on jo niin, heiltä ei kysytä haluavatko asua ventovieraiden kanssa ja he myös häiriintyvät toistensa ääntelyistä yms. Palvelutalot ok, ne ovat kuin kerrostaloja. Jokaisella on oma kämppä, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Pitäisi olla todella hyviä ystäviä ja sellaisia, jotka tuntevat toisensa pitkältä ajalta. Vanhemmiten luonteenpiirteet kärjistyvät, ja varsinkin jatkuvassa yhdessäolossa pinna kiristyy, kun ärsyttävät piirteet (joita kaikissa on) ovat nenän edessä koko ajan.
Sen verran on nuoruudesta kokemusta kimppakämpästä, että aika lailla samanhenkistä porukkaa täytyisi olla, että arki sujuisi. Yleensä yksi syö kaikkien ruuat, yksi huolehtii siivouksesta ja yksi maksaa yksinään vuokran, muut elävät toisten kustannuksella tyytyväisinä ilmaisesta täysihoidosta nauttien, noin vähän kärjistäen. Pitäisi olla porukalla samanlaiset näkemykset esimerkiksi siisteydestä ja jokaisella vastuuta hoitaa oma osansa huushollista.
Ventovieraiden ihmisten kanssa en lähtisi yhteisöön, enkä kyllä suoraan sanottuna tuttujenkaan. Asuisin mieluummin yksin kuin totuttelisin vanhoilla päivilläni vieraiden ihmisten tapoihin. Ihmisten kanssa voi olla tekemisissä muutenkin, ja toivottavasti yhteisöistä ei tule taas uutta loukkua naisille.
Ajatushan on tietenkin, että mummot hoitavat toinen toisiaan niin, ettei ammattihoitajia ja -hoitopaikkoja tarvittaisi!
Tuo väittämä, että vanhemmiten luonteenpiirteet kärjistyvät on minua aina hieman ihmetyttänyt. Mielestäni se on vähän sama kuin tekisi vanhenevasta tai vanhasta ihmisestä karikatyyrin.
Omat kokemukseni myöskin ovat aivan toisenlaiset. Vanhemmiten ihmiset luonnollisesti "rauhoittuvat", monestakin syystä.
Kimppakämppä minulle tulisi kysymykseen vain taloudellisena (ei tarvetta) tai oman terveydentilani sanelemana ratkaisuna, enkä missään nimessä ole valmis sitoutumaan mihinkään muuhun kun sellaiseen, jonka voi hoitaa maksamalla.
Systeri taannoin kokeili jotakin kimppakommuunia. Olikohan se Keuruulla?
Kaikki siellä kuulemma vain odottivat, että joku muu tekee ne työt.
Siihen loppui sekin hullutus häneltä.
bessie
Siis itse maksamalla, josta saisit oman rauhasi. Niinkö tarkoitit? Vai olisitko sittenkin hunkzin kaltaisen toistajan ja erään palstalaisen kanssa samassa asunnossa? Luoja minua varjelkoon, että en koskaan joutuisi moiseen.
Onneksi en usko sellaiseen kohtaloon, että noin kun kirjoitin, niin siinäpähän joudunkin moiseen kommuuniin.
Ja vaikka joutuisinkin sitten Luojani tahdosta, niin olisin sitten jo niin dementoitunut, että en edes tajuaisi heidän ilkeyttään.
Ei muiden hyväksi käyttö vaadi kommuuni asumista.
Ihan on kokemusta eläkkeellä olevasta sosiaalityöntekijästä, 1952 alkaen nyt eläkkeellä.
Hänen päähänsä ei mahtunut, etten ala käymään hänellä siivoamassa, viimeinen idea oli että käyn tekemässä hänelle ruuat aina viikoksi kerrallaan...Ateriaa vastaan...
Yhteisasuminen vaatii oikein sopimuksen kirjallisena.
Pidän sitä tulevaisuuden ihanne asumisena.
Vaati todella vain myös rakennus ratkaisun..
Sekä asukas kokouksen, jossa puhdistettaisiin ilmaa mitä toivosi että ME kaikki tekisimme mitä sääntöjä joita kaikki noudattaa.
Lähtisin 4-6 hengen kommuunista.
jokaiselle oma makuuhuone jossa tilat henkilökohtaisille vaateille ja tavaroille. n. 16 neliötä.
Yhteinen olohuone TV katseluun ja musiikin kuunteluun, laitteissa tallennus mahdollisuus jotta päällekkäin tulevia ohjelmia voi katsoa toisella ajalla.
Yhteiskeittiöön laittaisin myös jääkaapin jossa omat n. 40 litran lokerot jokaiselle. Pakastimeen voisi nimetä henkilöille omat laatikot. Noin iso asunto tarvitsee 2-3 WC ja suihkutilan jossa mahdollisesti myös sauna.
Vesimaksu menee henkilöä kohden, on sitten asunnon oman kulutuksen mukaan tai yhtiön laskuttaman.
Yhtiövastike jaetaan tasan kaikkien kesken.
Sähkölasku jaetaan asukkaiden kesken tasan.
Siivoojan voisi tilata yhteismaksulla.
Minun ihanne kommuunissa kävisi myös kodinhoitaja joka hoitaisin pyykin ja tekisin joitain ruokia pakkaseen josta saisi ottaa annoskerrallaan tarvittaessa. ( jokainen maksaisi saamansa osuuden itse.
Asumin olisi turvallista, joku huomaisin jos et aamulla heräisi enää..
Palvelut tulisivat edullisemmiksi, jopa sähkölasku olisi halvempi samoin rikkoutuvat laitteet maksu jakautuisi kaikille..
Hei kaupunkilainen,
olen asunut nuorena kommuuneissa, ollut töissä erilaisissa ryhmäkodeissa ja asuntoloissa. En voi suositella sitä asumismuotoa kenellekään.
Varsinkin vanhuksien kesken elämä on välillä kuin lastentarhassa; kaikista pikkuasioista tulee helposti kinaa. (Minä ensin, Minä päätän...)
Edessä onnellinen tulevaisuus?
Kaupunkilainen
Vastaan nyt sinulle, koska tuo "yksi syö(toisten/kaikkien) siskonsa ruoat" tuli mieleeni , että "aataminaikaan", kun asuimme yhdessä, niin siskoni osti ruisleipää metwurstia ja kurkkua, kuin minun ostokseni oli pullaa ja maitoa!!!!!
Sitten myöhemmin työpaikkojen, missä oli se jääkaappi omille ruoille, niin nimilappuja ei muistettu kirjoittaa. Jonkun ruoat happani ja jonkun "katosivat"`???
Ei meistä siskoni kanssa edelleenkään tulisi mitään yhteisasukkaita, vaikka jotenkin ......mielessäni on idea? Ehkä...
Jos yhteisasumista kohtaan on pelkästään negatiivisia tuntoja,niin se ei ole todellakaan ole sopiva asumismuoto.Mutta jos on elämää jo sellasen 70v. takana,luvullahan sitä jotain oppivan.Joudutaanhan me tässä elämässä hyväksymään yhtä sun toista,pelkästään työelämässä meillä on ollut työkaverit,koulussa koulukaverit ym.ym. Oma tila, eli sänky ja telkkari pitäs olla jokaisella ikioma johon voihäippästä aina kun omaa rauhaa kaipaa.Tässä yhteiselosta voisi olla ihan hyvin jonkinlainen ohjelma, esim.kampaajapäivä ,jalkojenhoitopäivä, ja vaikka mitä,josta saa varmasti jotain ryhmäetuja.Joku voitais vaikka leipomisen,jos siitä itse kovasti pitäis, kaverit ainakin pitäis,joku jotain peruuntua muuta, jonka tuntee vahv uudekseen.. Olen heti valmis kokeilemaan moista asumismuotoa,jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Ehdottaisin sellaista sääntöä yhdeksi,koska jos useampikin asukas siellä asuisi,että omat vieraat tavattaisiin muualla esim. Ruokailuravintolassa tai kuka nyt ketäkin tapaa,mutta s koti pitäisi mielestäni rauhoittaa vaan näille asukkaille, muuten menee ranttaliksi.Poikkeustapaukset käsiteltäisiin erikseen.Suhtautumunen. alkoholiin on myps syytä tarkistaa,se voi olla toisille kun" punainen vaate",toisille miellyttävä. Asia ,sekä se voi olla myöskin ongelma.Perustiedot on rehellisesti käsitellä,koska niitten kanssa elämme.
Vielä kommuuniin tästä kun tuntuu että parisuhteessakin olisi taas hirveä sopeutuminen...
Miksi pelkäät niin jumalattomasti mahdollistakaan parisuhdetta?
Sitä mainitset silloin tällöin?
Eihän se tietenkään ole pakollinen saati edes tarpeellinen ikäluokassa 60
Mutta ei mahdottomuuskaan. Onko edes asuttava yhdessä?
No, jos ei tarvitse sitä toista nähdä tai kuulla, sitten voidaan sanoa että mie asun parisuhteessa vaikka koko muun maailman kanssa jo nyt.
No ihmisillä on aina ränää keskenään, mutta ei siihen yleensä kuole. Toiset tykkää olla yksin, toiset yhdessä Valitkoon jokainen itselleen sopivan tavan. Eihän dementikot kuitenkaan pärjää itsekseen, tuskin kommuunissakaan!
Kuka kuvitellussa kommuunissa alkaisi toisen vieraan ihmisen hoitajaksi, ei kukaan.
Kommuuni on terveiden nuorten yhteisö, ei kenenkään sairaan halpa vaihtoehto laitokselle, jos on vaivoja muillekin jakaa.
Kyllä kai jonkinmoisissa yhteisasumisissa on puolensa..ainakin niissä joissa palvelu pelaa.. ja on se oma soppi missä voi olla rauhassa.. tarpeen mukaan.
Vanhemmiten usein sairaus on kai se joka muuttaa persoonallisuutta...esim.alzheimer muuttaa..ja pitkässä parisuhteessa voi vaivata sairaalloinen mustasukkaisuus..aivan vanhanakin.. varsinkin jos toinen pääsee liikkumaan ja itse ei.
Eihän kommuuni ole mikään laitos, jossa olisi hoitajia ja huoltajia. Sehän on koti, jonka hyvinvointiin ja muuhun viihtyvyyteen odotetaan jokaisen osallistuvan.
Onhan sinun mainitsemiasi asumismuotoja, vaikkapa seniori-taloissa.
Tässä on yksi esimerkki yhteisöasumisesta...ja johon saa myös palveluita kun niitä tarvitsee...eikä tarvi muuttaa pois. Varmasti on muitakin malleja vaikka kuinka.
http://www.omatoimi.fi/ikaantyvien-yhteisoasuminen/
En uskaltanut avata, kun on tuo sinisellä kysymysmerkki.
Kommuuniksi minä miellän vaikkapa opiskelijakommuunin, asunnon, jossa kukin vastaa itsestään, mutta ottaa osaa myös siivoukseen ja ruokahommiin, ym. kodin askareisiin.
Eilen oli uutisissa kommuunista, johon muuttaa/muutti ikääntyviä ihmisiä.
mimmimummi:lle. Kun täällä on tallannut aikansa, huomaa todennäköisesti, kuka ennemmin, kuka myöhemmin, kuka ei laisinkaan, miten tämä yhteiskunta toimii, jos sitä nyt voi toimimiseksi kutsua. Se joka haluaa kommuuniin kuuluu siihen jälkimmäiseen joukkoon, tai on narsisti. Ainahan on kaksi vaihtoehtoa. Ihminenhän voi olla hullu tai tyhmä, vaikka tyhmä ei saisi olla. Hulluhan on se joka on erimieltä enemmistön kanssa, vaikka enemmistö on tyhmää.
sinulle ap.
Minä olen kuvitellut sellaista "kommuunia", jossa olisi 3 minä ja hoitaja meille kaikille. Hoitaja olisi ammattitaitoinen....ehkä ulkomaalainen, mutta asiaansa "vihkiytynyt" ja uskon että sellaisia löytyy.
Jokaiselle olisi huone yksityisyyteen ja hoitaja huolehtisi ruokailun ja siivouksen.
Tietenkin asukit maksaisivat vain sen, mitä meidän ylläpito tulisi maksamaan.
Vanhemmuuten taitaa aika harvan kommuuni onnistua. Toki, jos yhteen osuneet ovat samanoloisia, iloisia ja terveitä, mutta kukaan ei ala vierasta hoivaamaan, enkä usko kenenkään sitä odottavankaan.
Ja sehän on kaiken takana, jotta ihmiset saavat alkaa pian hoitamaan toisiaan ja itseään teeseitse-menetelmällä.
Itse olen toisaalta seurallinen, toisaalta taas erakko, vaikka "koko ikäni" olen aviossa ollutkin. Tarvitsen yksinäisyyttä, hiljaisuutta, jotta voin hyvin.
Miten kommuuniin mahtuu sukulaisperhe, isokin.
Moni asia on sitä vastaan, ehkä se jossain onnistuu, ja asukkaat ovat tyytyväisiä.
Vaatinee tietynlaisen luonteen, jota ainakaan minulla ei ole.
Olet ilmeisemmin ymmärtänyt koko idean väärin.
Yhdessä asuminen laskee ostettujen palveluiden hintaa.
Useampi voi ostaa neliöihin pohjautuvan siivouksen edullisemmin, vaikka yksityiseltä firmalta.
Samoin kodinhoitoa ei laskuteta henkilö perusteella, yhteiset tilat ja ruuan valmistuksen voi ostaa yhteisesti.
Kaupassa käynti on tavaran hankkimista, sitä ei laskuteta kg hinnalla.
Jokaisella on oma huone, jonne voi viedä vieraansa, kahvin voi toki käydä keittämässä yhteiskeittiössä jossa useampi kahvin keitin tai voi ostaa oman huoneeseensa.
Eniten tätä vierastaa varmaan he, joiden emäntäasema horjuisi. Ostaa sama palvelu, eikä tarvitse pitää "lakkia kädessä".
Eikös täällä palstalla olla kuorossa kehuttu miten tämä meidän yhteiskunta on mennyt valtavia askeleitä eteenpäin, niin miten tuo kommunismi nyt olisi niin ihanaa ?
Itse olin kyllä täysin toista mieltä tuosta valtavasta kehityksestä, seuratkaapa vaikka Jyrki Kataisen toimia.. Sehän on vieläpä Urkkia huolestuttavampi tyyppi.
Kuka täällä sinun lisäksesi on kommunismista puhunut?
Toisaalta, jos näet sen yhdessä kommuuniystävälliseen
ilmapiiriin, niin samoin ajattelen.
Johan meillä on huutolaiset luonamme, ihmisiä kipataan
hoitoon kaukaakin, sinne, missä hoito saadaan halvimmalla.
Rikkaus on enentynyt, samoin yhteenlaskettu pahoinvointi, alkaen aina pienemmistä ja pienemmistä lapsista.
Osalla nuorista on työhalukkuus lopahtanut täysin.
Lääkärit kauhistelevat aina vain enentyvää lasten lihavuutta.
Missä se piilee, se hyvinvoinnin autuus ja ihanuus?
Kommuunissako?
"..se hyvinvoinnin autuus ja ihanuus?"
No jos asiaa kysyt tuosta, niin ainakin kokoomus ja Katainen haluavat toimia kuten Sinisessä kirjassa kerrotaan.
Sininen kirja kuuluu vielä lukemattomiin kirjoihini.
ap,
kannattaa lukea ,
se nimittäin maksaa suomen kansalle 700 000 euroa, on kuulemma mitääsanomaton kirja,
kaikki mitä siinä lukee on jo muut julkaiseet tuhanteenkertaan,
ei siis mitään uutta kirjan sanomassa,
oikeestaan meidän pitää vaatia rahat takasi , EI tyhjästä pdä kellekkää maksaa varsinkaan noi kauheita summia rahaa,,
kitjan kirjottaja on yhtä tyhmä kuin Jyrki poikaki,
Sukulaisiani en kommuuniin halua, vaan uusia tuttavuuksia ja uusia vaikutteita.
Täältä poimisin mukaani huuhkajan luonto-oppaaksi, saimaantaka ja pirre
vaelluskavereiksi (Caminokin kävis), kk kotihengeksi, jocus ja beessi keskustelukavereiksi, hunkz keittiömestariksi, meeri kissanhoitajaksi, Lorena ensiapuun, DW tiedottajaksi, mimmimummi joukon jatkoksi.....ja meillä kaikilla olisi niin mukavaa......
Pirren ja k/k:n ottaisin minäkin, mutteivät taida olla tulossa.
Pirre osaisi varmasti laittaa maistuvaa sapuskaakin muun muassa, ja k/k osaisi tehdä kaikkea, miksei toki myös ruokaa.
Muutennii ovat miun maun mukkaisia immeisiä.
Vaikkeihan täällä saisi muita hyviksi mainita.
Uskalias olet, kun et minua valinnut. ;))
Eipä sukuaisia tietenkään, heidän kanssaanhan voi kommunisoida muutenkin halutessaan.
ap
Pidin sinua kommuunin perustajana ja siksi sinua ei tarvitse enää poimia, kun olet jo siellä.
Väriä pitää olla kommuunissakin ja siksi valintani osui juuri näihin tiettyihin, joille mielelläni leivon (pidän leipomisesta) terveellistä leipää, piirakoita, torttuja ja kaikkea muutakin yllätyksellistä.
Minäminä tarinat eivät kuulu kommuunin takkatulen äären harmoniaan..eihän...mutta mukavaa meillä tulee olemaan.
:)) vieläkö se jalaka nousis että vaeltamaankin he.., vaikka kyl mie meinasin vielä ensi syksynä lähteä jos tässä kunnossa olen.., mutta teen sellaisen hieman kevyemmällä repulla..ei enää 30 kilon rinkkaa, eikä ehkä kahenkaankymmenen, ja päivämatkat kunnon mukkaan..,
...mutta sen kommuuniasumisen taijjan jättää väliin, kiitos vaan :)
p.s.saa kai muuttaa mielipidettä :)
Tuskin k/k lähtisi eukkonsa vierestä teitä passaamaan. Jocusesta ei ole aikoihin kuultu mitään joten toinen mies vähemmän.
Pari viikkoa voisi mennä hyvin akkaporukalla, mutta sitten alkaisi kätinä.
Siltä varalta, laittakaa kommuunin peränurkkaan tikkataulu, jota koristelisi meikäläisen pärstä. Aina kun joku ihana ystävä alkaisi tympiä, niin ei kun tikan heittoon.
Vartti tikanheittoa antaisi kummasti voimia jatkaa hupajahtamista.
@kommuuniin muuttaja
Löysin sinut nyt vasta, kun sain pyyhittyä vedet silmistäni, kun Korppiksen viesti meinasi viedä vedet muuhunkin paikkaan. :))
Kyllä meistä kaikista löytyisi tarvittavia kykyjä. Minulla ei ole jauhopeukaloa, mutta syön suurella mielihalulla hyviä pullasia.
Lauleltaisiin ja tarinoitaisiin, tehtäisiin kaikkea mitä haluttaa, ainakin melkein.
Heitettäisiin tikkaa ja väännettäisiin vaikka rautalankaa. :))
Sinä korppis olet pessimisti ja ilkeiden asioiden kertoja, mutta miksi?
Toivottavasti löydät elämääsi iloistakin sisältöä ja näet maailmassa myös kauneutta.
Etsi ystävällisten ihmisten seuraa se ehkä avaisi silmäsi, tämän sanon ihan ystävällisessä hengessä en pahalla.
Olin eläkeläiskommuunin kannattaja kunnes tutustuin tähän palstaan.
Onko olemassa suomalaiseläkeläistä pahempaa rotua?
Enpä usko.
Entisajan vanhainkodit toimivat kommuunimaisesti. Isot huoneet joissa parhaimmillaan jopa 10 vuodetta siis vuode ja pieni kaappi olivat oma sosiaalinen tila. Päiväsali jossa kaikki ruokailivat jotka liikkeelle pystyivät. Onneksi tämä on mennyttä aikaa, toivottavasti tämänkaltainen tillllanne ei enää tulisi.
Pidän palvelutalo asumista hyvänä kun omat voimat ovat radikaalisti vähentyneet. Jokaisella oma asunto, jossa ruuanlaitto mahdollisuus, suihku Wc tilat sekä mahdollisuus omaan pesukoneeseen. Omat rakkaat kalusteet ympärillä. Palvelutalossa myös ateria mahdollisuus.
Tuosta tulee mieleen elokuva Opri ja Oleksi, jossa kesätanhualla huru-ukot työntelivät maitokärryissä laitoksen mummeloideja.
Suuria monenhengen huoneita, puutalo ja iso piha, kesä ja kärpäsiä, pitsiverhot, ikkunalla mummon pelakuu.
Jossain moisessa eli viimeiset vuotensa oma isomummonikin, vanhuuttaan sokeutunut. Kuollut jo aikoja ennen minun syntymääni.
Eli menneisyydestä voi oppia.
Asia käännettäisiin nyt toisin, omahuone ja säilytystilat.
Yhteinen siivooja ja kodinhoitaja tarvittaessa.
Kirjatut yhteissäännöt jotka koskisivat jokaista.
- ei löytyisi viikkojen päästä mädäntyvää edes mennyttä
- lääkitys aika/ yhteinen lääkkeiden otto jolloin kaikki vartioisi kaikkia.
Yhteinen siivoja ja tarvittaessa pyykinpesu.
Asumis- ja hoitokulujen lasku koska ei maksettaisi sitä "palvelua" jokaiseen liikkeeseen erikseen joka tilanteessa.
- Palvelutaloissa aterian tuonti asuntoon maksaa enemmän kuin ateria.
Yhteistä olisi arki- ja siitä huolehtiminen
Emännät joukkohautaan.
Palvelutaloissa "säädetään" erilaisten palvelujen maksuja sen mukaan, miten palvelujtalon rahantarve suurenee. Edellisvuonna tehtiin palvelupakettiin 100 %:n korotus, kun taloon tuli asennettavaksi "pakollinen" springler-järjestelmä.
Tänä vuonna tuli joitakin sairaanhoitohenkilöitä lisää ja palveluihin taas muutaman prosentin kokotus. Asuminen maksaa siis n. 1500 €/kk ? lääkkeet kunkin tarpeen mukaan. Kuinka monella vanhuksella on varaa asua tuon hintaisessa palvelussa, kun eläke on vain reilun tonnin.
" Palvelutaloissa aterian tuonti asuntoon maksaa enemmän kuin ateria."
Voipi mennä ruokasaliin eikä maksa mittään
Älä ole tyhmä.
Joskus tarvitsee jokainen valmista käteen.
Tunnen itseni, ei miusta ole kommuuni asujaksi..
Peloittava ajatus sairastuminenkin ja jos joutuiins sairaalaan. Muistan takavuosilta kun oli sappileikkauksessa ja TAYS:ssa ja siellä oli vielä isoja potilashuoneita.
Se oli täysin ympätty täyteen sänkyjä ja huoneen keskelläkin oli 2 vuodetta. Minun sänkyni oli tietenkin aivan ikkunan vieressä ja oli lokakuu.
Yksi kuorsasi kaikki yöt ja vaihdevuotiset muijat pakottivat pitämään ikkunan auki yölläkin.
Sänkyni oli aivan kiinni ikkunalaudassa ja syysmyskyn takia tuuli suoraan kasvoihini. Se oli kamalin sairaalakokemukseni ikinä. Muutenkin olin sairas leikkauksen jälkeen. Pyysin hoitajalta ylimääräisen viltin jonka käärin pääni ympärille koska sain päähäni vedosta suonenvedonomaista kipua.
Olin silloin vielä niin arka etten uskaltanut laittaa haisevaa vastalausetta.
Nyt pakottaisin tuollaiset valittajamuijat itse makaamaan yötä päivää avoimen ikkunan ääreen josta tuulee syksyinen kolea veto.
Minun piti elää lähes 60 vuotta, jotta älysin, että hoitohenkilöstökin on ihmisiä, ja he ottavat toiveeni ja tarpeeni huomioon, jos uskallan ne ääneen lausua.
Mitä nyt heihinkin mahtuu poikkeuksia.
Kerran olin saada mopista. ;))
Hai senpä siitä saa kun menee ehottelemaan ventovieraille.Hmm,privaattihoitoa
Mikä olisi kommuunin paras sijaintipaikka?
Antakaapa ehdotuksia.
Kuusamo, hyvät ulkoilumaastot?
Rantasalmi, Saarijärvi, Jyväskylä?
Se olisi jossain täällä Ruotsissa... Joku pieni paikkakunta lähellä isompaa taajamaa. Jossain jossa olis selkeästi neljä vuodenaikaa...joku Uumaja vaikka.
Tärkeintä kuitenkin tietty kansainvälinen ilmapiiri.
Kuka sinua siellä kommuunissa niillä maitokärryillä ulkoiluttaa oli maastot mitä tahansai? Toinen samanlainen, vai? Kun kaikki muutkin samasta haaveilevat.
Ei kukaan, ei kommuuni ole mikään sairaala/laitos, enkä ikinä sinne menisi, minä ainakaan.
Maksaako haave montakin euroa? Onko lattea mieli ilmainen?
No tietysti omalla kotikunnalla.
Tuttu ympäristö ja yhteisö.
Olen asunut täällä, syksyllä tulee 40 vuotta, muualle en lähde.
Ei kommuuni poista asioiden hoitoa Kela Posti alko kauppa jne.
Samoin haluan yhä nähdä tutut naaman, heitä on paljon eriasteisia.
Hei hei,
hyvää päivää,
no mitä sinulle kuluu,
tavataan harrastuksessa,
tulettehan käymään,
oletko tulossa siihen ja siihen viihde tilaisuuteen...
Älkää olko noin yksioikoisia HäVeTTää tuo putki ikääntymisenne.
Niih,mutta kansaneläkkeeni ei riittäne.Hmm,moiseen kansainvälisyyteen.
Noh, eihän haaveilusta mitään haittaa ole, varsinkaan jos haaveilee samalla askareitaan tehden.
Omat haaveeni ja "suunnitelmani" ovat kyllä vähän lennokkaampia kuin perusvarustellun yksiön ja yhteiskeittiön ruokalan sisustuksen ja järjestyssääntöjen suunnittelu ja epärealistinen odotus yhteisessä olkkarissa päivystävistä ystävistä.
Muuttaminen on niin valtava ja yleensä aika kalliskin urakka, että se on tehtävä silloin kun vielä on suht voimissaan. Mutta miksi sitä tekisi, jos viihtyy nykyisessä kodissaan ja tutussa ympäristössään ja yhteisössään. Pienempi vaiva (ja epäonnistumisen riski), kun ennakkoluulottomasti ja "rohkeasti" tutustuu paremmin ihmisiin omassa yhteisössään.
Jos kuitenkin muutto tuntuu tarpeelliselta, niin pitäisi kyllä huolellisesti harkita eri vaihtoehtoja. Entäpä jos muuttaisi lähemmäksi jälkikasvuaan, esim.?
v a i n kilon palasina.
Kommuunissa voisi joka yö nukkua eri mummon vieressä, mikä sen mukavampaa
Kommuunissa voisi joka yö nukkua eri mummon vieressä, mikä sen mukavampaa
Kommunistejahan te olette, riitaisia kommunisteja, siitä lyhyt tie kommuuniin.
Muistatteko mikä oli komuutti.
Muistan, pane kommuutin ovi kiinni, raakaa. Sehän on oikeastaan pieneen kokoon tehty kylpyhuone.
Ketkä te? Minusta on yksi lysti, ryki tai yski, jos ihmisellä on periaatteita, aina kunnioitettavaa.
komuutti oli sellainen, missä alakaapissa ol pesuvati ja kannu, sekä pöydällä koristeellinen saippuakotelo.
Seinässä sen yläpuolella oli pyyhenaulakko, jonka päällä oli koristeltu kaunis liina ristipistoin ja pitsein.
Kommuunissa asuminen on vapaaehtoista mutta kommunismissa eläminen ei.
Tasapainoiset, riidattomat, ja sosiaaliset luonteet sopivat kommuuneihin. Heille elämä on siltojen rakentamista, uuden etsimistä, riskien ottamista ja sosiaalisuutta.
He rakastavat rauhaa, ystävyyttä, oppimista ja rehellisyyttä. Ei nirppanokka, rasisti,
vanhoillinen, katkera tosikko yhteiseloon sovikaan, ei edes tälläiseen virtuaaliin yhteisöön, senhän huomaa hetkessä.
Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takisin. Nyt kannattaa ostaa arvokas avoauto ja ajella auringonlaskua kohti ja odotella kuuta nousevaa ja ulvoa susien kanssa.
Tapasin henkilön joka jo työssä ollessaan liittyi muutamaan saman ammatissa olevien kanssa ja päättivät rakentaa rivitaloyhteisön vanhuuden ja eläkepäiviksi.
Suunnitelma toteutui ja rivatalo rakennettiin kaksi neljän huoneiston taloa.
Asiaan kuului että yhteisö tarpeen tullen jeesaa toisiaan. Aluksi meni hyvin niinkauan kun tosi vanhuus alkoi vanhempaa väkeä rasittamaan ja tarvitsivat pientä apua, auttajat rivitaloyhteisössä olivat kovin vähissä.
Ei muuta kun majan muutto huonokuntoiselle henkilölle ja jäljelle jääneet valitsivat kenelle asunto myydään.
Tällaisia "hyviä ystäviä" olemme, silloin kun olemme saamapuolella kaikki on OK, auta armias jos joudumme auttajan puolelle ystävyys häviää taivaan tuuliin.
Virhe tapahtui siinä, että tarvittava palvelu olisi pitänyt sitten ostaa kun ei jaksa.
Ihmisen elämän kaari vaan menee niin, alussa ja lopussa ollaan toisista riippuvaisia.
Oston saa vain kimpassa edullisemmin, kun kyse ei ole kuin palvelusta.
liike idea on voitto.
Opiskeluaikoina oli tosi kiva asua yhteisöllisesti, oli oma huone ja yhteiset peseytymis-, ruoanlaitto- ja kokoontumistilat. Kyllä sellaiseenkin sopeutuisin, mutta mieluummin asun juuri näin kun nyt. On oma asunto, naapurit ja palvelut lähellä. Auttelen ihan omien halujeni ja kykyjeni mukaan. Tänään ovat vuorossa kauempana asuvat lähiomaiset. Mutta myös omasta jaksamisestani pidän huolen ja siksi käyn ensin hiihtolenkillä. Kyllä minä olen enemmän ystävällisyyttä ja iloisuutta kohdannut kuin noita katkerampia tunteita.
Mää oon kovast innossai täst kommuuniasumisest, mut en mää mihinkkä Kuusamoo
tai korppe tuu ikinä muuttama. Mull pittä ol paljo kultturi lähel eik mittä savusaunoi ja töllilöi. Lentokenttä on kans tärkkiä, vaik en mää ite pilotoi, mut mää lenttele kyl ain
sillo tällö ja pirssil aja kentäl.
Pistäkä ny töpinäks.
Vai kenttälöi siul pittää olla. Ja vielä pirssilöi?
Kyll' sillon paraslöi asua Helssinkis, keskellä tattii.
Minoon jo niin täpinälöis, että pian pittää päästä
kommuuniin, siellä sit myö työnnellään toisiimme vaikka
kottikärrilöis.
Helssinki onkki oikke mainio paik ja Turkkuki käyp ja Wiipurki kävis ja Stockholm, mut ovat vääris mais.
Kyl me kalevalaine kansa ain pärjätä melkkei mis vaa.
Musaa kommuuniin
http://www.youtube.com/watch?v=hCkI2vv170c
Ei ole hunkzia näkynyt täällä vaikka hänet on valittu kommuunin keittiömestariksi.
Missä piileksii?
Kyllä hunkszin voisi piiaksi ottaa. Jäisi enemmän aikaa omille töille. Ne kun tahtoo joskus jäädä toiselle sijalle muuta värkätessä.
ja hunkszikin saisi vaihtelua netin äärellä istumiseensa.
Ulkoiluunkin jäisi enemmän aikaa.
@tusina - 12
Onkohan äijälle iskenyt äijien tauti eli eturauhastulehdus? Siihen ei auta muuta kuin ahkera röörin tyhjennys. Eiköhän se siitä, ellei iske jännetuppitulehdus sitten...:/
Eipä olisi onneni.
Nuoruudessa kommuuniasuminen toimi hienosti, siltä ajalta paljon hyviä muistoja.
Nyt riittää pienempi piiri. Tätä on helppo täydentää omilla harrastuksilla, tutuilla ja muutamalla yhdistyksellä. Silloin tällöin on mahottoman mukava laittaa ruokaa yhdessä, mutta että joka päivä neuvottelisi porukalla, mitä tänään syötäisiin ja kuka mitäkin tekisi. Ainaiset neuvottelut yhteisistä tekemisistä isossa porukassa...rasittavaa.
Älä nyt ujella
JOKAINEN SYÖ OMIAAN.
ei mitään yhteistä ruokapöytää hitto kun olette rajoittuneita.
Miellän tuon kommuuniasumisen hieman saman sorttiseksi, mitä oli sisäoppilaitosessa asuessani kolme vuotta oppilas-asuntolassa.
Silloin se oli pikku riesoineenkin nuoren ihmisen toive-elämää.
Jos yhdellä oli, niin oli kaverillakin. Ilot ja murheet elettiin yhteisesti.
Nyt, jos kuvittelisin sellaisen kommuunin, joka meikäläisille sopisi, niin paha on sanoa, mikä sopisi.
Ehkä joku suljetun pihapiirin ympärille sijoitetut rakennukset, joissa asunnot sijaitsisivat. Pienet asunnot yksityisyyden takaa, mutta kämpästä lähtiessä voisi tava jonkun, jonka kanssa vaihtaisi mielipiteensä, valituksensa, juorunsa ja saisi riidellä ja sopia. Kun yhteiselo tympäisisi, voisi vetäytyä kämppäänsä.
Siellä voisi syntyä montakin hyvää ihmissuhdetta.
Sellaiset, jotka eivät sinne sopeutuisi, voisivat pää pystyssä vaihtaa maisemaa.
Kumminkin sinne pitäisi pystyä järjestämään kohtuulliseen hintaan erilaisia palveluita, joita voisi käyttää halutessaan, mutta ei pakolla. Omatoimisuus olisi se kantava voima, jolla hommaa pyöritettäisiin. Pieni puuha kun pitää kunnossa ja aikakin vierähtää nopeasti. Hommien tekemisestä jokin pistesysteemi, joilla saa sitten ostaa niitä palveluita tarpeensa mukaan.
Kivahan sitä on maallisesta taivaasta haaveilla, mutta kuitenkin.
Eikös nuo palvelutalot ole sellaisia? En tunne ketään palvelutalossa asuvaa niin hyvin, että olisin saanut henkilökohtaisia kokemuksia?
Vanha viisaus kertoo, että oppimista on koko elämä. Se tarkoittaa vanhojenkin kohdalla sitä,että itsekasvatus ja suvaitseminen eivät pääty eläkepäätökseen. Niin kuitenkin tuntuvat monet elämäänsä elävän. Ja sitten valitetaan yksinäisyydestä. Jos on saita hyvän jakamisessa, valmistaa itselleen kaidan ja karun elämän.
Ettekö te lainkaan kasvata itseänne? Nyt on nimenomaan sille kulta-aika: elämää on koettu ja omat virheet ainakin joiltakin osin tunnetaan. Itsekasvatus on paitsi kehittävää, myös hauskaa. Siinä oppii huomaamaan miten paljon valehtelemme itsellemme - ainakin minä. Olen suorastaan nerokas keksimään vaikkapa miksi en voi tänään siivota komeroitani tai tehdä jotakin muuta tylsää, mutta tarpeellista työtä tai pyytää anteeksi tai ...Itsekasvatusta harjoittaessa oppii niin ikään sen, että minuus, jonka luulin omaavani onkin kuin veteen piirretty viiva, yhtä vaikeaa tavoittaa kuin varjo vainen.
Tutustukaa siis itseenne mieluummin kuin tutkailette muiden vikoja tai ärsyynnytte siitä tai tästä.
Yhteisöasuminen on toki vanhallekin mahdollista, jos samanhenkinen seurue sattuu yksiin, mutta sopeutumista ja suvaitsemista se vaatii jokaiselta ja suurta sietämistä - myös taitoa purkaa konfliktejä niin,ettei kukaan päädy rautoihin tai lautoihin. Yhteisöasumisessa on valtaisat hyvät puolensa ja se on kustannustehokasta eikä tarvitse olla yksin. Ehkä hyvät puolet sittenkin kumoaisivat sen,ettei aina voi pitää kiinnni siitä omasta reviiristään juuri siten kuin itse tahtoisi.
Monet ihannoivat parisuhdetta. No, yhteisöasumisessa on isommassa mitassa samasta asiasta kysymys, päivien jakamisesta ja miksei sietämisestä, kuten myös siitä,että tykkää muistakin kuin itsestään...
Jokaisella vanhalla on voimavaroja kasvattaa itseään. Muistutan,ettei siitä niin mahdoton aika ole, kun vanhat vanhenivat muun perheen keskellä eli sopeuduttava oli nuorten ja vanhain siihen,että elämä on.
Taitaa todellakin olla erittäin minimaalista vanhuuskommuunissa asumiset?
Ei täälläkään kukaan edes tunnu tuntevan sellaisessa asuvaa. No en toki tunne minäkään.
Miksei jo ehdotettu muoto, saman pihan ympärillä jokaisella oma tupansa. Se tulisi aika rahakkaaksi. Sehän jo pian vaatisi talonmiehenkin palkkaamisen.
Moniko kaupunkilainen lähtisi suurten tonttien maaseudulle?
Entäs sitten, kunkin omat tarpeet ja vaateet. Jos vaikka joku haluaisi käärmeen, toinen pitbullin, joku olisi yöihminen, joku heräisi ennen kukon laulua. Joku söisi valkosipulia päivittäin, jollakin olisi geeniperintönä salapoliisikoiran hajuaisti, tai Uuno Turhapuron.
Totta kai, ihminen, joka edes haaveilee kommuunista on tavallista suvaitsevampi ja seurallisempi. Ennenhän asuttiin yhdessä, mutta silloin suvuttain, kannettiin loppuun asti vastuu vanhoista ja sairaista, ruotuaikana muistakin, kuin vain ihkaomista. Kuka sen vähimmällä teki.
Niin kauan on kaikki OK, kun kaikki ovat suurin piirtein tasa-arvoisia ja -kykyisiä.
Jos kommuuniin mennään jo varautuen tulevaan, kannattaako, en minä ainakaan voisi odottaa apua, muilta kuin rahan edestä työtään tekeviltä ammatti-ihmisiltä.
En kyllä kommuuniin asettuisi. Asun senioritalossa, siis oma asunto ja sen lisäksi yhteiset tilat. Siinä on jo sopeutumista. Puitteet ovat mitä parhaimmat, mutta voi meitä ihmisiä.
Yhteistilan vakkarit tietävät sinusta ja asioistasi kaiken, jopa sen mitä et edes itse tiedä. Ilkeämieliset juorut kulkevat, niissä ei yleensä ole ei päätä ei häntää. Valtataistelut jyllää kuppikunnissa ja niiden kesken. Pari riitaa on kärjistynyt ihan käsirysy tasolle, osapuolet olivat naisia. Pari rikosilmoitusta ilkivallasta on myös tehty.
Muuttoliike on jatkuva, riitapukarit, toinen tai molemmat muuttavat riidan päätteeksi, toiset talosta pois, toiset talon sisällä toiseen asuntoon ja uusiin taistoihin. Poismuuttajien joukkoon kuuluu myös niitä joilla odotukset asumismuodosta oli korkealla ja todellisuus ei sitä vastannut
Miksi mennä riitaisaan taloon
rauha ja rakkaus parempi on
ikävyyksiä tuot päivänvaloon
meil ilo ja onni muuttumaton
@eipä ei
Ei löydy täältä vielä ainuttakaan onnellisesti toteutunutta vanhuusväestön kommuuniasumisjärjestelyä. Lie siis kovin harvinaista herkkua, kuin paistin olemassaolo paistijauhelihassa?
Ikävää, jos unelmat ovat kariutuneet, ja arki murskannut suuret haaveet, joita on ehkä ollut.
Muuttaisin kyllä mutta oma makuuhuone pitäisi olla.
Jaa jaa... luulen että yhteisöasumista tässä tulee kokeiltua vasta siinä vaiheessa kun tarjolla ei ole kuin se yhteinen makuuhuone sairaalan tms vanhusten vuodeosastolla...
Väliaikaista vanhuuskin on. Aloittaja ei varmaan sovikaan yhteisöasujaksi. Kusipää kuvittelee kaikkien muidenkin olevan kusipäitä.
Ei taida olla kovinkaan haluttu asumismuoto tuolla konseptilla.
Muuttaisin tuollaiseen, jos omassa lukollisessa huoneessani olisi pieni pkaste-/jääkaappi, mikro, oma WC suihku, radio ja telkkari. Oma huone olisi pakopaikka, jos jonkun naamataulu alkaa kyrsimään tai muuten vaan haluaa yksityisyyttä.
Yhteisissä tiloissa (keittiö olkkari) voisi olla kivaakin tehdä ruokaa, jutella ikäistensä kanssa ja harrastaa vaikkapa pelejä yms.. Jos tarpeeksi asukkeja on, niin ei olisi rahallinen mahdottomuus, että vaikkapa kerran viikossa ulkopuolinen siivooja kävisi yleiset paikat siistimässä. Ei varmaankaan montaa kymppiä maksaisi. Siihenhän saattaisi saada jopa jotain tukea sosiaalipuolelta ihan silläkin perusteella, että vanhustyöntekijät saisivat hoitaa useamman vanhuksen perushoidon yms. samassa osoitteessa.
Noin se ehkä toimisi.
Kommuuni toimisi jos jokaisella olisi oma huone jossa on suihku ja wc.
Sekä erikseen olisi yhteiset oleskelutilat ja yhteiskeittiö johon olisi palkattu kehittäjä/hoitohenkilökunta. Arki olisi vaivattomampaa kun ei arvitsisi käydä kaupassa eikä valmistaa ruokaa kun voimavarat on muutenkin vähissä.
Tällaisessa asumismuodossa saisi olla omassa rauhassa silloinkin haluaisi ja toisaalta voisi halutessa mennä yhteisiin tiloihin vapaasti tapaamaan muita tai vain olemaan muiden seurassa.
Enn muuttaisi missään nimessä,ainakaan siten että kaikki olisi naisia.Olin aikoinaan työharjoittelussa pienryhmäkodissa,joka oli ns.kodinomainen paikka muutamalle vanhukselle.
Siellä oli yksi pappa viiden mummon joukossa,jotenkin sopi hyvin kuvaan ja tilanteeseen.Ruokailu oli saman pöydän ääressä,yhteiset tilatkin ja mummot taisivat nukkua kaksi samassa huoneessa.
Joitain asioita tehtiin yhdessä heidän kanssa ja kaikki ainakin silloin toimi suht hyvin.
Täytyypä miettiä,äitini on Palvelutalossa ja on suht koht tyytyväinen kun ei ota huomioon näitä Alzheimerin kiemuroita mitkä aiheuttaa mielen mutkia.
Hei Turvallista asumista. Kuvailemasi muoto on jo Palvelutalo. On paikkoja jossa oma huoneisto on osake, joka ostetaan. Ja sellaisia, joissa kunta sen oman sopen maksaa. Mulle käy molemmat riippuu siitä saanko tämän hetken asunnon hinnalla ostetuksi osakkeen. Sellaiseen ainakin itse menen vanhammiten. En nyt vanhuutta ihan odota, mutta mitään pelättävääkään ei ole.
Miehen isä asuu palvelutalossa ja hän maksaa vuokraa. Tosi halpa vuokrakin on , muistaakseni reilusti alle 300e... Asunto on yksiö, jossa keittiöön sopii pöytäryhmä, on kylpyhuone ja olohuone johon on sopinut tarvittavat huonekalut. Maalaustelinekin sopinut, kun harrastaa maalausta. Asuu ja elää vielä omillaan, laittaa ruuat itse, joskus ottaa joitain palveluja ja osallistuu joihinkin yhteisiin menoihin, esim matkoihin. Ei juuri eroa ns tavallisesta asumisesta, mutta tuki ja turva on saatavilla jos/kun tarvitsee.
Palvelutalossa kaikki maksaa vain liikaa, koska se on yritys toimintaa. Parenpi vaihtoehto olisi että osakeyhtiö palkaisi työntekijän ja välistä jäisipois ahneet sijoittajat.
Itse en muuttaisi koska viihdyn yksin en voisi asua kommuunissa. Joillekkin se voi sopia? Mutta sitä voi pitää yhtenä mahdollisuutena sitten kun tulee aika kun on vanha ja haluaa turvallista asumista ja muiden seuraa.
Suomalainen asui näihin päiviin asti niin kaukana kuin mahdollista toisista ihmisistä.Tämä urpo-juntti kansa ei osaa vieläkään elää toisten kanssa.Siitä kertoo Stadi ja siellä asuvat hermoheikot ihmiset joista osa jopa erakoituu,uskomaton idiootti kansa ihminen:SUOMALANEN.
Televisiossa on näytetty pari kertaa sitä, millaista asuminen olisi yhteisöllisessä asumismuodossa. Muistaakseni Helsingin Arabianrannassa on tällainen asumismuoto. Siinä jokaisella on oma asunto (esim. yksiö jossa wc, kph k), mutta on järjestetty isot yhteiset tilat, joihin voi kokoontua niin halutessaan. Näillä eläkeläisillä on mielenkiintonsa mukaan yhteisiä harrastuksia esim. kuorolaulantaa. Siellä on yksinasuvia ihmisiä, jotka ovat löytäneet ystäviä tai ainakin harrastuskavereita.
Tällaisia asumisoikeusasuntokohteita löytyy, kun googlettaa sanoilla "yhteisöllistä senioriasumista".
Minusta tällainen asumistapa voisi olla minulle sopiva siinä vaiheessa, jos lapset muuttavat kauemmas tai tuntisin muuten itsensi yksinäiseksi. En oletakaan, että siellä kukaan toinen vanhus alkaisi minua hoitamaan. En myöskään oleta, että sieltä mitään unelmien prinssiä löytäisi. Olisi kuitenkin ihanaa, että kun olen aina ollut aktiivinen harrastaja, niin saisi edes joskus jonkun mukaansa teatteriin tai voisi soittaa pianoa sekä samalla laulaa muiden kanssa. Sairaudenhoidon jättäisin kyllä alan ammattilaisille. Aina voi vetäytyä omaan huoneistoon, jos kyllästyttää muiden seura.
Tuskinpa kommuuniasumisella sitä tarkoitetaankaan, että vanhukset laitettaisi nukkumaankin yhteiseen isoon makuuhuoneeseen, jolloin se muistuttaisi lähinnä sairaalamaista ympäristöä, jossa ei ole omaa rauhaa eikä mahdollisuutta vetäytyä omiin oloihinsa.
Eiköhän tuo sana "kommuuni" tarkoita tässä yhteydessä juuri sitä, että asutaan kuten kerrostalossa, mutta palvelutalomaisesti siten, että kyseessä ei ole kunnan kustantama vanhainkoti, vaan esim. asumisoikeusasunto-tyyppinen yksityinen asunto-osakeyhtiö, joka hyväksyy asukikseen sellaisen, joka pystyy maksamaan asumisoikeusmaksun kuukausittaisen vuokran, on eläkeläinen jne.
Tässä hiljattain huhtikuussa tuli "Kotia kohti"-sarja, jossa eläkeläisnainen hankki juuri tuon tyyppisen kerrostalokaksion.
Vanhusten yhteisöt eivät ole tarkoitettu Suomi24 vaahtosuille. Ne on tarkoitettu hyvin yksinäisille vanhuksille, jotka ansaitsevat jotain seuraa.
"Vihamielisyys ja itsekkyys ovat vanhuuden valtaavat voimat, näkeehän sen näitä palstoja lukienkin."
Heh. Suoli24 on nimensä mukainen. Paskaa vuotaa foorumille. Ja ei. Korkeintaan katkeruutta, kun vanhat ihmiset hylätään helposti. Esim vanhainkodissa vasta kun vanhus on poistumassa maailmasta niin omaiset herää käymään mahdollisimman useasti ja promoavat omaa paremmuuttaan perinnön jaossa. :P
"13 14"
Niin tuttua on virsi tuo.
Ei kauniimpaa ole päällä maan, kuin valkoruutuinen Shakki-lauta, vain valkoisilla nappuloilla.
Ei silloin aatos mieltä vaivaa, oli pappa tai mummo vainaa, villa-sukalla kaiken on helppoa painaa.
Ei musta tule enää mieleen, ei ruutujen risti-riita, saa hyristä stemmassa keväistä virttä, Risto ja Iita.
H.
kommuunissa asuminen voi käydä vaikeaksi jos porukkaan on soluttautunu luonnevikasia vanhuksia,
sillä useinmiten vanhana hunot piirteet vaan lisääntyy,
riittä yksiki luonnevikanen aiheuttamaan paljon pahaa oloa kaikille,
oliski hyvä tehdä psygologinen testi kaikille kommuunin pyrkijöille, siis tehdä soveltuvuustesti, jossa karsitaan luonnevikaset narsistityypit pois,
yhteisössä pitää olla sympaattiaa , empaatiaa, yhteisöön soveltuvia ihmisiä ettei kenekään tarvitse kärsiä vääryydestä juoruilusta eikä mitään mikä liittyy esm kouluisa ja työpaikolla esiintyvään kiusaamiseen,
luulempa että suomalaiset on senverran psyykkisesti sairasta porukkaa ettei kommunit onnistu.
Älä helkutissa ikänä muuta mihinkään kommuunin tapaiseenkaan.!!!
Epäilen että itse olet psyykkisesti sairas. Anteeksi nyt vaan.
niinkkö
niin,,,,
Kun itse olen vanha ja toivoisin olevani siinä kunnossa että pystyn huolehtimaan itsestäni, olisi tosi mukava asua paikassa jossa olisi oma yksityisyys mutta kuitenkin voisi välillä siirtyä vaikka olohuoneen puolelle jossa olisi samanikäisiä vanhuksia, voitaisiin yhdessä arvostella telkkuohjelmia, pelata lautapelejä, korttia, käydä ulkoilemassa... Yksinäistä vanhuutta en soisi kenellekään.
No ihmisistähän se kiinni on tuo kommuuniasuminen.
Mut parhaimmillaan varmaan hyvinkin toimiva ratkaisu, vanhoille ihmisille toisi varmaan turvallisuuden tunnetta ja seuraakin. Kun sitä välillä puhutaan, et nykyään yksinäisyys on aika yleinenkin vaiva vanhemmilla ihmisillä.
Muutenkin takuu-/pieneläkeläiselle voisi olla asumisen puolesta edullisempi juttu muuttaa kimppa-asuntoon.
Mut nää on vaan mun ajatuksia..
http://www.youtube.com/watch?v=NOa01qBhcXo
sain eläkkeeni tästä :)
Suomessa käydään auttelemassa kotonaan huonosti pärjääviä
läheisiä n. 2 kertaa enemmän kuin Ruotsissa.
Espanjaan ja Italiaan verrattuna ero on yli kuusinkertainen, meillä
autellaan enemmän.
Pärjäiskö semmoiset jo auteltavat ihmiset paremmin
yhteiskommuunissa keskenään asuen, mene ja tiedä, ehkä ei.
Kaupungistumisen myötä ollaan menossa tässäkin suhteessa
yhä enemmän eteläisimpien maiden tavoille.
Ehkä sellainen kommuuniasuminen oisi ihan hyväkin että asuttaisiin samassa pihapiirissä, mutta jokaisella oisi oma asunto ja täten itse vastaisi ruuanlaitosta, siivouksesta jne. Useinhan suurin ongelma vanhemmiten on sosiaalisten kontaktien puute, tällasessa kommuunissa pääsisi helposti kyläilemään ja miksei välillä järjestettäisi yhdessä grilli-iltoja tai kahvihetkiä pihassa.
Mutta samassa taloudessa asuminen tuntemattoman kanssa, ei terve. Itellä elämäni toinen kämppis menossa ja varmasti itken onnesta kun oman yksiön saan, ei tätä kestä.
Yksinäisyyskin on tunne, sen huomaa nyt taas. Jos olisi arki tiistai, eikä vapun aatto, ei olis yksinäinen olo.
En itse haluaisi asua samassa kenenkään kanssa, jotenkin kaipaa omaa rauhaa. Kokeilin ja olin niiiin helpottunut, kun se loppu.
Kommuuniasumisella ei välttämättä ole mitään yhteistä kommunismin kanssa. Kommuuniasuminen taas ei ole kuin yksi yhteisöllisen asumisen muoto.
Itse näen varsin hyvänä ideana yhteisöllisemmän asumisen kaiken ikäisille.
Käytännössä sen voisi toteuttaa ei-perheellisille (ei-työikäisille) siten, että jokaisella olisi oma aivan tavallinen, mutta pienehkö asuntonsa, esim. olohuone, makuuhuone ja keittökomero/keittiö sekä wc-kylpyhuone. Näin jokaisella on aina mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaansa, jokainen voi pitää omia lemmikkejään, jokainen voi siivota ja sisustaa miten itse haluaa eikä ihmisten taloudellisia asioita sekoiteta keskenään. Näin saataisiin jo iso osa mahdollisista konflikteista poistettua.
Jäljelle jäisi se hyvä yhteisöllisyys: Isot yhteiset tilat, kuten sauna, takkahuone, viherhuone, iso keittiö ja olohuone/ruokailuhuone sekä harrastustiloja. Näiden siivoamisesta voisi sitten tehdä sopimuksen vaikka ulkopuolisen firman kanssa, jos siihen ei riittäisi omia voimia tai haluja.
Täytyy myös muistaa, että tällaiseen asumsimuotoon ei tietenkään muuta ihmisiä, jotka haluavat ainoastaan käpertyä sinne omaan kämppäänsä. Yhteisöllisyyttä haluavat hakeutuvat tällaiseen ympäristöön. Nyt vain täytyisi vakuuttaa julkinen puoli, rakennusfirmat ja suunnittelivat, että tämä kannattaisi myös investointina.
Onhan noita senioritaloja jokaiselle halukkaalle. Saa olla omissa oloissaan itsellisesti tai ottaa vastaan palveluja maksusta, ja oleskella yhteistiloissa.
Taitaa olla harvoille ja valituille mieleistä mikään kommuuniasuminen.
Yksinasujana on alkanut miettiä kuin kauan uskaltaa asua yksin. Minulle kelpaisi sellanen asumismuoto, että olisi oma yksiön tapainen asunto; kk, olohuone, makuualkovi ja kylpuhuone. Asuisi omin voimin niin kauan kun kykenee, laittaisi ruuat , siivoisi ja sitten ottaisi niitä palveluja mitä alkaa tarvita. Pyykitkin voisi pestä itse, jos kone mahtuisi kylppäriin.
Viime vuosina on tullut muutama terveysasia , joka säikäyttänyt muutaman kerran. Esim rytmihäiriökohtaus. Kävin tarkastuksessa sairaalassa ja mitään erikoista ei kuitenkaan todettu, mutta kotona tuli mieleen että entä jos en ehdi hälyttää apua kännykällä, eikä kukaan arvaa kysellä perään, eikä nopeasti kukaan kysykään. Ihminen on omillaan kun asuu yksin.
Jos asuisi palvelutalossa voisi olla rannekehälytys, josta ehtii nopeimmin hälyttää apua, kuin että etsii kännykkää. Jossain vaiheessa tulee useimmalle eteen osittaisen auttamisen asumismuoto. Enkä ikinä halua vuoteenomaksi vuosiksi, mitään eliaikaa pidentävää ei kohdallani ei saa tehdä. Olen nähnyt tarpeeksi loppuvuosien ihmiskohtaloista kroonikkojen kohdalla vaikka elämäntyö meni akuuttihoidon puolella.
Minusta on kummallista tilailla itselleen sitä sun tätä, kun loppujen lopuksi on otettava vastaan, mitä annetaan.
Vanhuuttaan ihmisissä, yleensä, kasvaa vihamielisyys muita kohtaan.
Mitä hyötyä on sairaitten yhteenkasautumalla, jos kukaan ei pysty toistaan auttamaan ja kuka alkaakaan, vieraita ihmisiä.
Laitokset ovat sitä varten, rahaa vastaan.
Onpa negatiivista ajattelua. Varmaan jokainen joutuu loppupelissä ottamaan vastaan mitä on tarjolla, mutta uskon, että jotain voi vielä valitakin siinä vaiheessa kun ei ole ns "vihannes".
Joskus oli tv:ssä juttua yksityisestä vanhusten hoitokodista, jossa asui omin jaloin liikkuvia vanhuksia. Asukkaat tekivät kaikenlaista, leipoivat,ulkoilivat ja osallistuivat ruuanlaittoon ja kaikkeen kykyjensä mukaan. Vaikutti aika kodinomaiselta. Asukkaat olivat jo sillä asteella, ettei yksinasuminen kotona olisi onnistunut.
Elämä on usein negatiivista, ja negatiivisemmanksi muuttuu, mitä vanhemmaksi elää.
Luovuttamista.
totta kirjoitat, toteaa tassä pikkukotka.
yhtaisöasuminen on taas yksi uusi huu haa, johon lankeavat,, ideaan ihastuvat
katuvat katkerasti kunhan vaikeudet iskevät.
ei yhteisöasuminen ole huuhaahta, täytyy vain löytää samanhenkiset kimppakämppäläiset. Yhteiset tilat hoidetaan yhdessä, vuoroviikoin tai sitten kunkin vanhvuuksien mukaan. Jokaiselle oma tila, makuuhuone ja pari vessaa, sauna, kyllä se siitä.
Lueppa täältä http://www.omatoimi.fi/ikaantyvien-yhteisoasuminen/
Näitä lukiessa tuli mieleen viikko sitten näkemämme elokuva ; Kvartetti. Kävimme miehen kanssa katsomassa elokuvateatterissa. Samaista kvartettia esittivät kansallisteatterissa satoja kertoja, meidän kuuluisat ikääntyneet näyttelijämme mm. Lasse Pöysti, Ritva Valkama jne... nyt sama näytelmä alkaa tampereella paikallisin näyttelijävoimin.
Ihastuin elokuvaversioon ja siinä kuvataan loisteliasta englantilaista vanhainkotia/palvelutaloa,yhteisöasumista. Upea linna asuinpaikkana on täytetty ikääntyneillä taitelijoilla, eritoten musiikinalalta. Siinä tulee ilmi ihmissuhteet mikä ketäkin kaihertaa ja miksi jne... samalla saa kuulla mahtavaa musiikkia/laulua.
Ajattelin, että olisipa noin mahtava paikka asua ja elää vanhuudenpäivinä. Mahtava paikka asua ja ympäristö kuin kaunis maalaus. Jokaisella on oma loistelais huoneensa, aamupalalle ja muihin ruokailuihin kokoontuvat kaikki, jos ei satu saamaan jostain syystä ruuan huoneeneensa. Käykää katsomassa elokuva. On virkistävä kokemus. Ehkä on tilaisuus käydä katsomassa tampereen teatteriesityskin..:)
Yhtiökokouksessa joku ilmaisi mielipiteenään, että voitaisiin hoitaa vuoroviikoin nurmikoitten esim. leikkuut, mutta ehdotus ei oikein saanut kannatusta; uskoisin että aina löytyisi sanomista kun tuo ja tuo ei ole tehnyt sitä ja sitä , eikä ainakaan siten kuin pitäisi..ja entäs kun voimat vähenee ja sukuakaan ei voi rasittaa kohtuuttomasti, eli paras vain antaa palkatun yrittäjän tehdä pihahommelit..on ainakin yhteinen "vihollinen" :))
No mieluummin olisin itse kommuunissa lähellä sivistystä, kuin, että jossain 200km päässä olevassa korpimökissä kantelemassa puita pannuhuoneeseen 24/7.
Ei hyvä olla yksin. Tietysti aina kaikkien ihmisten kanssa ei voi tulla toimeen, mutta tottakai pitää olla olemassa joku järjestelmä, että vois vaikka vaihtaa johonkin toiseen paikkaan eri ihmisten seuraan.
kyllähän se olis ihan hyvä jos ei tarviis yksin asua, mutta aina kun on useampi, alkaa se valittaminen ja kilpailu kellä kurjempaa...
Naiset on usein ilkeitä ja juonikkaita,toisiaan kohtaan. Miksi vielä vanhana kärsiä kun ei pakko.
Näin perheettömälle ihmiselle kommuuni asuminen olisi oikein hyvä vaihtoehto jos edes jonkinmoinen kunto pysyisi. Oma huone ja yhteiset muut tilat, kuin käenpesässä..
Auttaisi tarpeen mukaan missä kukin tarvitsisi toista ihmistä, ja aina olisi joku lähettyvillä.
Erittäin mielenkiintoinen järjestely, ei ainakaan erakoituisi liikaa..ja tuntisi itsensä tarpeelliseksi.
Talossamme asuu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta eläkeläisiä, mutta yhteiset tilat puuttuvat, ja pihallakin on vielä kylmä istuskella.
Kaipaisin yhteisiä tiloja, jonne kokoontua joskus toisten kanssa jutustelemaan, mutta neliöt on nykyään liian kalliita ns. hukkatilojen rakentamiseen eli ootellaan lämpöisempiä kelejä..ei tässä muu auta.
Ehkä ystävien kanssa joku voisi muuttaa, jos tuntee hyvin. Mutta voiko vieraissa olla niin erilaisia luonteita että joskus se ei onnistukaan? Tulee riitaa siivouksesta tai elintavoista? Entä jos siinä joukossa on joku liian määräävä tyyppi? Tai juova? Kannattaa katsoa tarkasti seuransa. Itse en sellaiseen menisi, vaikka olisin yksin, tosin olen vielä 30 ikäinen ettei ajankohtaistakaan. Ehkä etsisin mieluummin ystävyyttä muulla tavoin. Toki lähekkäin asuvia varmaan on..
En ymmärrä, kun ette ymmärrä...
Yhteisöasumiseen tietenkin HAKAUETUVAT ne, joita se kiinnostaa. Ei siellä asu vieri vieressä kadulta summa mutikassa siepattuja hapannaamoja, jotka sitten tappalevat keskenään, kenen vuoro on mitäkin tehdä.
Taitaa käytännössä olla aika minimaalinen mahdollisuus. Kuka vanhemmuuten alkaa kenenkään toisen piiaksi.
Nuorena ja menevänä vielä ymmärtää, kun koti on pelkkä nukkumispaikka.
piiaksi?
Katso vaikka sanakirjasta, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa.
Ajattelitko itse asiaa syvällisesti. Nuorena kommuuni on hyvä paikka olla ja mennä.
Vanhemmuuten sairauksien ja masennuksen yllättäessä kaivataan tukea.
Kuka jaksaa, jos omassakin jaksamisessa on tarpeeksi?
Ihanteita on maailma täynnä, harvassa niiden toteutuksia.
Aatteet on tehty johtajiensa pelinappuloiksi.
Maalla muinoin, kaikkien sukupolvien yhteisasumisessa oli kommuunia, harvassa enää nykyisin.
Miksi tämä onnistuu Tanskassa ja Ruotsissa, mutta ei voisi onnistua Suomessa. Varsinkin Tanskassa ikääntyvien yhteisöasuminen on hyvin suosittua.
eikös noi kerrostalot ole muka jonkun sortin sosiaalinen komuuniasumismuoto, näin ainakin itse näen asian olevan.
Kellariin vaan iso keittiö jos se sieltä vielä puuttuu (?), sauna ja pesutupahan niissä jo on.
Katso tuo linkki: Suomalaisista kolmasosa asuu kerrostaloissa
(Tosin tuo tieto oli vuodelta 2007, mutta nythän suomalaisia asuu jo paljon enemmän noissa kerrostalokolhooseissa, ja ei tilanne ainakaan seuraavan 5-vuoteen tule paranemaan ! )
"Tilastokeskuksen tuoreimpien asuinolotietojen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopulla 2 700 000 asuntoa, joista 45 prosenttia oli yksiöitä tai kaksioita."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisista kolmasosa asuu kerrostaloissa/1135227446640
Saattaa onnistuakin mainitsemissasi paikoissa yhdellä ehdolla.
Sinne kommuuniin ei passaa tulla ainuttakaan suomalaista.
Suomalainen ei siedä vanhana naapuriaan varttituntia pitempää aikaa.
Minä itte tulee heti esiin. Hampaat irvessä pärjätään - yksin. Siinä mitään kommuunin porukoita mielistelemään - perskutarallaa. Mitä se kellekään kuuluu mun vaivani. Luulevat vielä, että oon jottain niiltä vailla. Itte oon aina pärjänny ja vaikka kusisinkin nyt housuihini, niin apua en pyytele. Min oon suomalainen.
Saattaa onnistuakin mainitsemissasi paikoissa yhdellä ehdolla.
Sinne kommuuniin ei passaa tulla ainuttakaan suomalaista.
Suomalainen ei siedä vanhana naapuriaan varttituntia pitempää aikaa.
Minä itte tulee heti esiin. Hampaat irvessä pärjätään - yksin. Siinä mitään kommuunin porukoita mielistelemään - perskutarallaa. Mitä se kellekään kuuluu mun vaivani. Luulevat vielä, että oon jottain niiltä vailla. Itte oon aina pärjänny ja vaikka kusisinkin nyt housuihini, niin apua en pyytele. Min oon suomalainen.
Johan taas temppuolee palstan vehkeet. Pyörii ja valssaa. Huutaa yhteenlaskuun väärää tulosta. pyöriioooooooo . Ei tunnu Ojalan laskuoppi kelpaavan.
Kun korjaat matemaattisen yhtälön tuloksen, niin kumminin kokeen asettaja on hyväksynyt armosta hengen tuotteesi. No - lukekaa sitten kahteen kertaan, tutkien on eri laskutuloksella lähetetyissä eroja.
Puhut totta Tase. Suomalaisilta puuttuu sosiallisuus, kun ovat tottuneet asumaan
kaukana toisistaan maaseudulla. Useamman polven kaupunkilaisia ei ole paljon, mutta he erottuvat joukosta edukseen.
Oma aika, sen aika näyttää---en aivan yksin--- vain aika---.
ei suomessa....
Kylläpä kuvailette suomalaisuuden ja vanhuuden ikävällä tavalla. En ymmärrä tätä ketjua, jossa on puurot ja jauhot koko ajan sekaisin. Kommuuni ja kommunismi eivät ola yhteisöasumista. Tavallinen kerrostalokaan ei ole yhteisöllinen, kun siihen ei ole mitään tilojakaan suunniteltu. I
tse asun omakotitalossa, mutta en enää montaa vuotta varmaankaan jaksa siihen liittyviä fyysisiä töitä hoitaa. Minuts asuomalaisen yhteisöasumisen juju on sopiva tasapaino yksityisyyden ja yhteisöllisyyden kesken ja että siihen valikoituu oma porukkansa.
Tunnen vanhuksia, jotka asuvat kerrostalossa ja he ovat hyvinkin sosiaalisia naapureittensa kanssa. Ja ihan suomalaisia ovat kaikki. Mutta he surevat sitä, että ei ole muita yhteisiä tiloja tavata tosiiaan kuin ulko-oven vieressä oleva penkki.
Eiköhän täällä yleensäkin ole munat sekä makkarat sulassa sekamelskassa?
Jeesus oli eka kommunisti, sanotaan. Antoi omastaan, toisin kuin kokomusta.
Taitaa meidänikäisten kommuunikokemukset olla aikasen harvinaisia?
Ehkä luostareissa koettuja?
Oma asenne on syytä tarkistaa, Jokaisen. Sen voi säätää myös myönteiseksi
Tiedä siitä ihanuudesta mutta taloudellista ja käytännöllistä monella tavalla.Ihanuudet ehkä on jo nähty, mutta hauskaa mukavaa, ym positiivisia asioita kyllä riittää,jos yhtään itse haluaa ja sensorttinen se pitää ollakin,joka tähänkin seikkailuun lähtee.Muuten,elämähän kuuluukin olla seikkailu,mitä suurempi,sen kivempi on muistella ja kertoilla muillekin.
Kyllä on, mitä muistella, kun kimppa-asumista harrasti viisikymppiseksi. Taloudellisesti turvatumpaa ja väljempää. Siinä tuli hoidettua lapset, mielenterveysongelmaiset, eläimet ja talousasiat samalla.
Oli se sellaista rallia, mutta nyt on ihan mukava omassa rauhassa omassa yksiössä itsekseen vanheta.
2013 on alettu jauhaa tätä asiaa.
Samat jutut ne ihmisten puheissa pyörii muutenkin jatkuvasti.
Koronan aikaan on hyvä asua yksin. Ja ei ikinä parisuhteeseen, alkoholin liikakäyttäjän kans, tai exjuopon.