Niin Hämeenlinnan kaupungin kuin sairaanhoitopiirin edustajat kerta toisensa jälkeen vetoavat rahan käytössään siihen, että niin kaupungilla kuin sairaanhoitopiirillä on hoidettavanaan ns. lakisääteisiä tehtäviä eikä niiden tasosta tai laadusta voida tinkiä tai niitä leikata.
Näin varmaan on, jos asiaa katsoo aidan siltä puolelta. Totta on, että kaupungilla ja sairaanhoitopiirillä on ns. lakisääteisiä tehtäviä, mutta voiko olla niin, että kyseiset tahot itse voivat päättää siitä kuinka paljon rahaa ja resursseja käytetään ko. asioiden hoitoon. Tuntuu, että lautakunnat puhuvat mitä puhuvat ja virkamiehet tekevät sitten päätöksiä rahan ja resurssien käytöstä lautakuntien tahdosta ja päätöksistä riippumatta. Myös se, että lautakunnissa istuu paljon kaupungin ja sairaanhoitopiirin työntekijöitä ei ole omiaan edistämään rahan käytön suitsintaa.
Näin ulkopuolisesta tuntuu, että tavoite on vain maksimoida rahan käyttö, tuloksista ja tehokkuudesta viis. Nyt olisi hyvä hetki tehdä päätöksiä ns. lakisääteisten tehtävien laadullisesta ja määrällisestä tasosta.
Näin varmaan on, jos asiaa katsoo aidan siltä puolelta. Totta on, että kaupungilla ja sairaanhoitopiirillä on ns. lakisääteisiä tehtäviä, mutta voiko olla niin, että kyseiset tahot itse voivat päättää siitä kuinka paljon rahaa ja resursseja käytetään ko. asioiden hoitoon. Tuntuu, että lautakunnat puhuvat mitä puhuvat ja virkamiehet tekevät sitten päätöksiä rahan ja resurssien käytöstä lautakuntien tahdosta ja päätöksistä riippumatta. Myös se, että lautakunnissa istuu paljon kaupungin ja sairaanhoitopiirin työntekijöitä ei ole omiaan edistämään rahan käytön suitsintaa.
Näin ulkopuolisesta tuntuu, että tavoite on vain maksimoida rahan käyttö, tuloksista ja tehokkuudesta viis. Nyt olisi hyvä hetki tehdä päätöksiä ns. lakisääteisten tehtävien laadullisesta ja määrällisestä tasosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
SAIRAALAJOHTO UUSIKSI!
Päivittäin Keskussairaalassa käydessäni sairastanutta ja sittemmin koiran kuoleman kokenutta, hyvin arvokkaan ja kunnioitetun elämän elänyttä miestäni tavatessani, arvioin valtionhallinnon monikymmenvuotisen johtajuuteni perusteella kyseisen laitoksen toimintatapoja. Hoitajat hoivasivat uusia läppäreitään, ns klinikkaharjoittelussa olevat nuoret lääkärit räpläsivät playstationeja. Apuhoitaja totesi kuoleman tulleen ja sitoi leukaliinan. Mies, jolla oli toisen maailmansodan muistomital,i vv. 1942-43 sotilaspoikana kouluhallitukselta vapautuksen saatuaan, hakatakseen 48 mottia halkoja hirmupakkasissa, ei saanut mitään kunnioitusta kuolinpäivänään. . Lapsuuden sydänlihastulehdukset sodan ajan mottitöissä eivät estäneet upeaa opiskelu- ja työuraa ja vielä eläkeläisvuosien rakennustöitä.Lääkäri vaivautui kuoleman toteamaan paperien perusteella vasta tunnin perästä apu-/lähihoitajan ilmoituksesta, jolloin elvytys oli myöhäistä. Koskaan en viikkojen aikana tavannut osastonhoitajaa. Kun 15 min mieheni kuolemasta lähihoitajalta raportin saatuani kävin kansliassa hakemassa puhelinluetteloa, yksikään hoitaja ei noussut lausumaan osanottoa, tuijottivat vain läppäreitään, tuolinsa ahterillaan täyttäen. Ei edes muistokynttilää pöydällä!
Kiire oli vasta 2 tuntia kuolemasta, jolloin piti "perjantain työaikajärjestelyjen" takia saada potilas kylmiöön, vaikka omaiset olivat vasta Helsingistä tulossa. Potilas oli vielä lämmin, mutta pakastuksella oli hoppu! "P.....i kyllmiöön", huudettiin käytävillä ja hoitajat olivat niin iloisia pyhävapaan edellä! Sikamainen kohtelu!
Valitettava tapaus. Osanottoni. Syy tuskin kuitenkaan on sairaalan johdossa. Tuollainen käyttäytyminen, ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys ovat nykypäivänä tuttuja työelämässä ja monella alalla. Niin julkisella- kuin ykstityiselläkin sektorilla.
Lakisääteisillä tauoilla pelaamme usein pleikkaria. Se on kivaa. So what? Kiireet loppuu hautausmaalle. Siellä niitä korvaamattomia on.