Huonekasveistä tarinaa

Hortonomin vaistojani toteutan enemmänkin puutarhassa, mutta täytyyhän kevättä odotellessa sisälläkin olla jotain vihreää ja kukkivaa. Vanhin viherkasvini on kliivia, joka on parhaillaan oranssinhehkuisessa sarjamaisessa kukassa. Se on äitini perua, ja monelle olen minäkin sitä jakanut. Esikoistyttären hääkoristeluihin ostettiin paljon murattia, ja niistä on jäljellä sydämenmuotoisen tuen varassa kasvava kaunislehtinen viherkasvi, jonka ajoittain uusin. Vanha posliinikukkakin kasvaa viherkasvina kehikossa, joskus ostan kukkivan viirivehkan samaan seuraan, mutta se tahtoo nuukahtaa ja käpristyä lehdistään. Lehtikaktukset lepäilevät nyt apukeittiössä, otan yhden pian yhden valoon ja alan kastella, jos vaikka pääsiäiseksi alkaisi kukkia. Keittiön ikkunalla on aina st. pauliat, mutta ostan aika usein uudet, en osaa niitä kunnolla kukittaa.

Ainakin yksi orkidea täytyy aina olla kukkivana, harvoin saan itse uudelleen kukkaan. Hiljattain alkoi tehdä mieli keltaista, ja keltainen tulilatva kestää kauan kukassa, hauska hiukan erisävyisenä ryhmänä laakeassa isossa ruukussa. Tulppaanit ovat nyt edullisia ja väreissä on valinnanvaraa. Basilika tuoksuu keittiön ikkunalaudalla, itää siinä hernennversokylvöskin jo.

Unohdin yrttikasvini, joskaan ei muut kuin ruohosipuli ja persilja
rehoita ikkunalla. Basiliikan laitan kun ensin saan taimen tänään ostettua.
Jonkinlainen malttamaton murros on meneillään, kun ihan saa hillitä intoa, joka ei vielä voi toteutua kaiken kanssa,...kaipa tää on kevään malttamattomuutta. Tehtävää on niin monenlaista, saada organisoitua itsensä muuhunkin kuin talven rutiineihin.

Orkideoista puheenolleen, näin niiden kukinnan nyt siskoni ikkunalaudalla keittiössään. Uudelleen hän ne saa kukkimaan, ja kyllä olen kuunnellut hoitokeinoja puhelimessa:D
Onhan ne kauniita, mutta silmäni poimivat rehevien tummanvihreiden lehtien tyvien kauniin rivin, toki kukinta varren päässä oli erikoinen vaaleanpunaiset ja valkoiset kukkarykelmät, mutta ei minusta olisi pelaamaan niiden vaatimusten kanssa!
Kesäheinä vuosien jälkeen, olen lajivalikoimassa suosinut vähemmän nypittäviä kasveja, yrttien talvehtiminen kiinnostaa jo, oisko rosmariini selvinnyt taas, rukola kyllä taatusti.

Nyt kutsuu kaupunkille lähtö, ja Indiskassa käynti viivana!

Tulimme juuri kotiin, tiet tosi loskaiset, mutta ilma on lämmin
ja tuulinen, aurikokin yritti vähän paistella.

Kyllä ne kukat tuovat iloa, orkidea on viihtynyt hyvin, ihme oli,
että tuli vielä uudelleen kukkaan.
Myös st. pauliat ovat pirteän näköisiä, mutta ei vielä nuppujakaan.
Kun nyt aurinko rupeaa enemmän näkymään, niin pian ovat
kukassa, toivon niin.

Ramoona* puhui lehtikaktuksista, ne ovat joskus minut iloisesti yllättäneet
tulemalla kukkaan puolisalaa, yht"äkkiä on vain runsa kukinto!

Basilikan täytyy myös hankkia. Kerran sain tyttären pojalta sen,
kun hän oli koulussa kylvänyt sen pieneen ruukkuun, sekasvoi
hienosti ja saimme siitä nauttia pitkään.

Paperipusseissa nimilappuineen säilytän kuivattuja yrttejä talven tarpeisiin. Poikani sanookin tullessaan keittiöön, siellä tuoksuvan tillin ja jonkin hyvän:)
Basiliikka se on hienoine aromeineen, latvoin juuri sen tänään juurtumaan, ja kasvin istutin hyvään uuteen multaan.
Myöhemmin siirrän ne ulos runsastumaan. Tänään on oikein kalapäivä meneillään, valmistan aina heti kaupasta tultuani. On haukea ja nieriää,..taas pärjää hyvin loppuviikon.

Keväistä on ja leutoa, on siitä nautittukin, yhtenään on asiaa ulos milloin mitäkin,...no vuodevaatteeita kannoin etupihan telineelle ennen lähtöä, ja nyt sain ne jo sisälle.

Ihan ei vielä terassin puukaiteelle voi heittää, vaikka lattialta yritinkin lunta saada heiteltyä, mutta katolta viskatut lumet on liian suurina möykkyinä!
Kun nyt sulaminen alkaa tosissaan, sulaa ne ihan silmissä.

Huomenna, huomenna ollaan jo kevätkuukaudessa

Emäntä lähti matkoille vuorostaan pariksi viikoksi. Huonekasvit alkavat lupaavasti kupahdella. Kun niille pitää vilä puhuakin, sadattelen niille niiden vedenhimoa.
Tulisi jo pois, se niitä elävänä enää näe.

Voi, että vain kevään myötä voimistuvat pihasuunnittelu, ja kasvienvalinta-aiheet mielessäni. Aamulla kun aukaisin silmäni, oli ensimmäisenä mielessäni, minkä värin valitsisin puutarhatuolien ja pöydän maaliin, jotka aion siirtää etupihalle kookkaan alppiruusun suojaamaan syvennykseen 3x3 m Aurinkovarjossa on valkoista ja turkoosia ja tummansinistä,...vaaleansäv. turkoosi ehkä pun. tiiliseinää vasten olis raikasta.
On niin mahdottoman hauskaa suunnitella,...ja sitten on ne kiharaiset tukikepit puol'toistametr. 15 kpl niihin etupihalle myös köynnöstävää mietin, mustasilmäsusanna ei väreiltään sovi,...Jackmanni Klematis olis upea monivuotinen, mutt'ei ehdi yhden kesän aikana näkösuojaksi,...päivänsini jäänee ainoaksi,..kunhan nyt lähden Plantageeniin.

Jotakin uutta hankin terassille, voi olla että vain 2 istuttava penkki, pöytä ja klaffituolit

Nyt pitää jo selata netistä,...moooi :D

Iloa päiväänne naiset!

http://www.youtube.com/watch?v=-O8_NU5SzuM

Jouduin juuri heittämään pelargoniat kompostiin. Eivät jaksaneet elää yli talven, hieman harmittaa. Mutta toisaalta meillä tulee talon julkisivuremontti, piharemontti ja ikkunat vaihdetaan, joten eipä noilla olisi paikkaakaan ensi kesänä. Homma alkaa maaliskuussa ja jatkunee pitkään.

Täytynee istuskella ensi kesä kasvimaan vierellä ja katsoa ja kuunnella kuinka sienemistä kohisten kasvaa kukkia ja yrttejä ym. Toivottavasti tuleva kesä on parempi kuin viime kesä. Ensimmäinen kesä oli, ettei saatu kunnolla papuja pellosta.

Huonekasveista lehtikaktukset voivat hyvin, samoin bouganvilleköynös, limoviikuna ja pari pientä viuhkapalmua (en tiedä niiden nimeä). Nukkumatti
näytti aivan kuolleelta, mutta nyt jo ilokseni työntää uutta kirjavaa lehteä. Rahapuu ja pennipuu voivat hyvin. Kun nyt ennustaisivat tuota rahantuloa.

Kyllä kevätaurinko näyttää tekevän hyvää huonekasveillekin.
Muuten, pihassa ikkunan alla ovat jo krookukset ja narssissit työntäneet vihreät lehtensä esille, joten tulee se kevät nytkin ilmeisesti ihan aikanaan.

Kyllä ihminen on sopeutuvainen asumistapansakin suhteen aattelin tuossa lueskeltuan näistä "viljelykertomuksistanne", tuntuu suurin osa asuneen samalla paikalla ikänsä. Meillä kun siihen asumispaikan vaihtoonkin oli totuttava muutaman vuoden välein. Aina aloitettava uudesta, kukkia toki minullakin oli aina paljon.
Olihan se kasvimaakin sitten lopulta viiden.kuuden vuoden ajan, kun omakitalossa asuttiin. Ei ollut siinä viljelijöitä ennen asunu, jokunen viinimarja - ja karviaispensas oli vain. Iso piha oli kyllä, joten ite myllersin siihen kasvimaan, mitä lie ollut viis x viis metriä. Kaivellessani sitä tuli lmi, että se oli ollut entinen ´roskis´joskus kauan sitten, jos mitä peltiromuakin oli sinne piilotettu. Urakka olikin kova, mutta onnistui lopulta, ja sittenpä sain mielihalustani siinä kasvattaa ja kokeilla, mitä halusin. Rakuunakin kasvoi tosi hyvin ja levisi joka vuosi yhä laajemmalle. Yrttejä sitten kuivasinkin talven varalle paljon.No se oli silloin.
Sittenhän täällä Tampereella kerkisin taas mieliharrastustani jatkaa, vuokrasin kolmena neljänä kesänä kaupungin maata, pienen pläntin vain kylläkin.

Tietysti vieläkin jotain kasvattelen vieläkin, aika iso on parveke tässä, etelä-lounas suuntaan, mahtuu siihen kukkia taas. Sitten hoksasin, että jos laitan pöydän sinne nurkkaan, voin yrttejä kasvattaa. Ostin jo tavanomaiset yrttisiemenet, jotkut voinkin jo enskuun puolella laittaa sisälle itämään. Kivasti antavat varjoa nämä isot koivut parvekkeen edessä. Lasiparvekkeet näyttää olevan melkein jokaisella, mutta en sellaisista tykkää, miks lasikopperon sisässä istumaan.
Kivahan siinä on aamukahvit juoda, on jo mukava pöytä ja tuolit sinne oottamassa.