Entinen elämä- Uusi elämä

"On sinulla vielä vaikka kuinka monta vuotta edessäsi, ajattele minua ! " " Älä nyt stressaa! kyllä sinä sen vielä löydät"

Niin. Kuinka suuria ajatuksia tuo popcornikulho voi saadakaan aikaan, ajattelin istuessani sohvalla. Katseeni oli jumittunut tuohon suureen popcornikulhoon, joka komeili olohuoneen pöydällä. Elokuva pyöri televisiossa, mutta ei se minua kiinnostanut. Ehkä enemmän Nikoa, joka makasi ja röyhtäili sohvalla vieressäni. Mutta senhän vuoksi hän tänne oli tullutkin.
Niko ja minä olimme ystäviä. Ehkä siinä mielessä erilaisia ystäviä kuin monet muut, sillä teimme joskus sellaisiakin asioita, jotka kuuluivat parisuhteeseen. En kuitenkaan ollut perillä tunteistani häntä kohtaan. Usein vihasin ja rakastin häntä samaan aikaan. Outoa, eikö?.
Niko oli kuitenkin hyvä mies , sillä hän ei valittanut siitä, etten jaksanut mennä joka päivä lenkille, käydä kaupassa, syödä oikein tai siivota joka viikko. Häntä ei haitannut likaiset sukat lattiallani, kun hän tuli käymään eikä liiemmin tiskaamatta jääneet tiskitkään. Välillä hän oli liiankin suvaitsevainen.

Tämä tilanne oli kuitenkin alkanut käymään ahdistavaksi. Halusin olla erilainen. Halusin olla tiukka mimmi. Urheilla sieluni kyllyydestä ja siivota joka viikko. Jotenkin vain tuntui ettei mitään saanut aikaiseksi. Koulukin kävi päälle.

-Mitä sinä oikeen mietit siellä? Niko kysyi iskien minua kyynärpäällään kylkeen.
Säikähdin.
-Mitä sinä nyt oikein teet!? ja nyt ylös siitä köntys! huudahdin nousten itsekin ylös.
Niko katsoi minua ihmeissään.
-Niin! nyt ylös ja ulos siitä! Minulle riitti nyt tämä lusmuilu. Sanoin ja NIko nousi ylös.
Se käveli hitaasti ulko-ovelle ja heitti takin niskaansa.
-Mene mene nyt ! Huusin ja Niko lähti.
Nyt tai ei koskaan, ajattelin hymyillen. Suljin oven ja samalla sulkeutui entinen elämäni. Uusi elämä, täältä tullaan ! huusin mielessäni ja otin imurin kaapista.


Tää on tämmöne pätkä tosi tosi vanhasta kirjotuksesta, arvostelkaa jos haluatte. aika tylsää tekstiä, myönnän :)