minkälaisia teidän kultaiset on?

uros, kunnon hömppä meijän poitsu on ikää on 8kuukautta! Vahtii ikkunalla jospa joku vieras tulis kylään... lapsirakas, ja kova leikkimään!
Poitsu luulee olevansa pien, kun kiipee aina syliin kun istuu sohvalla. Ja änkee sänkyyn miehen ja minun väliin, sitä ei siitä millään saa pois kun se siihen päättää jäädä, vetää itsensä ihan veteläksi, ja kun yrität nostaa tai käskeä pois, ni nukkuu vaan. Ihan mukava on!

Minulla on 1,5-vuotias naaraspuoleinen energiapakkaus.On ollut haasteellinen näin ensikertalaisen kasvattaa juuri tuon energisyyden takia.Pennusta pitäen on mennyt helposti jotenkin ylikierroksille kaikesta uudesta ja liikkuvasta.Hihnakoulutus on ollut myös haasteellista juuri edellä mainittujen asioiden takia.Keskittymiskyky on ollut aivan nolla,mutta onneksi nyt alkaa olla pieniä rauhoittumisen merkkejä ja koulutuskin tuntuu jo jotenkin sujuvan :) Mutta kaikesta huolimatta on se niin rakas karvaturri

Minulla on 1v 7kk uros. Aktiivinen, erittäin perhekeskeinen ja lempeä koira. Läheisyyden ja huomioin kaipuinen.Oppi nopeasti peruskäskyt ja sisäsiistiksi. Hyvä käytöksinen ja kulkee hyvin perässä, ohjeita noudattaen.

Eikä ole ollut mitään kovin suurta uhmaa, ei vissiin ole edes rotunsa puolesta kovin taipuvainen edellä mainittuun käytökseen. :)

Olin pentuajan lähes taukoamatta koirankanssa, ja päivittäisiä hyvänpito hetkiä oli paljon! joten eroahdistunuthan siintä tuli! ei kuitenkaa tee tuhoja tai riko huonekaluja/kenkiä yms yksin jäädessään vaa ulvoo sohvalla, ovia ei koiran edestä miellään suljeta jos ei halua kuulla hätähaukuntaa sen ajan, ku käy itse vessassa;) .. Niin ja mustasukkainen muista koirista ja ihmisistä, leikkii kyllä mielellään ja ottaa hyvin vastaan, mutta minun lähelle ei päästä, tulee väliin säheltämään ja lopulta pyrkii väkisin syliini..

Tälläinen pieni eroahdistu ei minua niinkään haittaa, jotenki on ihana tunne olla niin tärkeä jollekkin. kuitenkin olisi hyvä tiedostaa itselleni, että parempi olisi koiran kannalta jos, koira saisi olla koira, eikä niinkään "ihmislapsi", kuitenki koiralle rankka ja vaikea rooli. Esimerkiksi vaikea jättää hoitoon, kun tressaantuu erossa olosta ja reagoi vatsallaa ja on ripulilla useamman päivän.

.. Kaipa tässä pitäisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan tuota eroahdistu, niin olisi koirankin hyvä olla!

Olisko hyötyä jos ottaisi toisen koiran kaveriksi? ei kyllä nyttekään joudu paljon yksin olemaan, mutta menisihän siinä toinen sivussa? onko muilla useempi kultsu, vai kannattaisiko kaveriksi miettiä toista noutajarotua?

Mua kiinnostaisi tietää onko muilla ylivilkasta kultsua.Yleensä ottaen kun tuntuu että kultsut on aika rauhallisia.Meiän oli todella uhmakas ihan pentuna.Nykyään on enää ylienerginen ja-aktiivinen.Koiran koulutus on ollut vaikeaa kun riehaantuu varsinkin muista koirista..Siksipä isot ryhmät ovat meille haaste....Perusjuttuja hallitsee,mutta ulkoilussa on haastetta kun pitää mennä kierroksille joka ikisestä linnusta,oravasta,koirasta...Juu,tilanteita pyrin ennakoimaan mutta välillä se on mahdottomuus..