Niin sanoi tuo ja nuokin...

Lyhyesti:
Kun sanon vaikkapa vaimolleni: "Olet herttainen" tai sanon "olet hieno ihminen", "olet kaunis" , "olet tyylikäs" , "olet aina avulias" tms. saan joka kerta vastauksen siitä kuinka juuri äsken tai joskus muinoin hänelle oli jo exät tai asiakas tms. jo kerinnyt kertoa asiasta.
Mua se jotenkin vaan potuttaa! Aivan kuin omat sanani eivät voisi olla hänelle minkään arvoisia tai ettei mikään ole hänelle enää uutta ja minä vaan toistan sitä minkä hän jo tietää kun (kaikki) muutkin ovat niin sanoneet. Tosiasiassa vaimollani ei ole kovinkaan hyvä itsetunto ja siksikin koitan sanoa hänelle hyviä asioita aina kun siihen näen aihetta.

Kuinka on? Olenko herkkähipiäinen vai voisiko joku teistä samaistua tilanteisiini. Jotenkin vaan tuntuu että tulen syrjäytetyksi ja jotenkin nollatuksi. Niin, jospa minullakin on heikko itsetunto. Onko kauniiden käytöstapojen mukaista moinen sanojeni ohitus kuvatulla tavalla. Mitä sanoo naiset, mitä sanoo miehet?