Hei! Mulle on tullut viikko sitten kolmas narttukoira kahden narttuni joukoksi. Uusi koira on 3vuotias ja nämä kaksi ennestään kanssani asuvaa narttua ovat 6vuotta ja 1,9vuotta.
Nartut tulevat hyvin toimeen. 6v koirani on terrieri ja ei ole juurikaan uudesta tulokkaasta välittänyt. Myös tämä nuorin narttuni on aika välinpitämättömän oloinen.
Tavallaan ongelmaa ei siis ole, mutta... Vaikka periaatteessa tulevat toimeen niin minä itse tunnen että tämä uusin narttu on jollain tavalla ulkopuolinen. Tämä vanhin narttuni ja nuorin leikkivät yhdessä kun pihalla heittelen keppiä niin nuorin ottaa sen yleensä suuhun, lähtee juokseen ja täåä 6vuotias perässä. Tämä uusin tulokas yrittää vähän olla mukana eli juoksentelee myös mutta ei oikein ala täysillä leikkiin mukaan.
Halusin tälle nuorimmalle nartulleni kaverin jonka kanssa temmeltää pihalla. Mutta tämä nuorin ja uusin tulokas eivät ala oikein kaveeraamaan. Tuntuu että ihan kuin tämä nuorin narttuni ajattelisi että ok, siedän tuota koiraa mutta ei kiinnosta olla sen ystävä :D
Välillä sisällä haistelevat toisiaan hännät heiluen mutta eivät ala ollenkaan painimaan ja leikkimään keskenään kuten kovasti haluaisin.
Nuorin narttuni on välillä vähän myös ärähtänyt uudelle tulokkaalle. Ei kuitenkaan mitään tappelua sen koommin ole tullut.
Esim tänään uusin tulokas tassulla tökki nuorinta narttuani kuonoon niin tämä ärähti hampaat irvessä. Ei vissiin tykänny. No joo, kukapa tykkäis kun tökätään tassulla kuonoon...
Onko tämä vaan tällästä sitten eikä näistä tulekaan mitään kunnon leikkikavereita?
Ja jos niistä ei tule niin olenko itsekäs jos siltikin haluan pitää uuden koirani? Kun itestä tuntuu pahalta kun nämä eivät oikein temmellä keskenään ja välillä nuorin narttu sillon tällön saattaa ärähdellä uudelle tulokkaalle. Uskallan kuitenkin pitää keskenään kaikkia täällä kun ei mitään tappeluita ole kertaakaan tullut.
Nartut tulevat hyvin toimeen. 6v koirani on terrieri ja ei ole juurikaan uudesta tulokkaasta välittänyt. Myös tämä nuorin narttuni on aika välinpitämättömän oloinen.
Tavallaan ongelmaa ei siis ole, mutta... Vaikka periaatteessa tulevat toimeen niin minä itse tunnen että tämä uusin narttu on jollain tavalla ulkopuolinen. Tämä vanhin narttuni ja nuorin leikkivät yhdessä kun pihalla heittelen keppiä niin nuorin ottaa sen yleensä suuhun, lähtee juokseen ja täåä 6vuotias perässä. Tämä uusin tulokas yrittää vähän olla mukana eli juoksentelee myös mutta ei oikein ala täysillä leikkiin mukaan.
Halusin tälle nuorimmalle nartulleni kaverin jonka kanssa temmeltää pihalla. Mutta tämä nuorin ja uusin tulokas eivät ala oikein kaveeraamaan. Tuntuu että ihan kuin tämä nuorin narttuni ajattelisi että ok, siedän tuota koiraa mutta ei kiinnosta olla sen ystävä :D
Välillä sisällä haistelevat toisiaan hännät heiluen mutta eivät ala ollenkaan painimaan ja leikkimään keskenään kuten kovasti haluaisin.
Nuorin narttuni on välillä vähän myös ärähtänyt uudelle tulokkaalle. Ei kuitenkaan mitään tappelua sen koommin ole tullut.
Esim tänään uusin tulokas tassulla tökki nuorinta narttuani kuonoon niin tämä ärähti hampaat irvessä. Ei vissiin tykänny. No joo, kukapa tykkäis kun tökätään tassulla kuonoon...
Onko tämä vaan tällästä sitten eikä näistä tulekaan mitään kunnon leikkikavereita?
Ja jos niistä ei tule niin olenko itsekäs jos siltikin haluan pitää uuden koirani? Kun itestä tuntuu pahalta kun nämä eivät oikein temmellä keskenään ja välillä nuorin narttu sillon tällön saattaa ärähdellä uudelle tulokkaalle. Uskallan kuitenkin pitää keskenään kaikkia täällä kun ei mitään tappeluita ole kertaakaan tullut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
älä inhimillistä koiria!! kyllä ne siitä ajan kanssa, anna aikaa. mitä enemmän ressaat ja mietit tollasia koira vaistoaa sen. anna kaikki menee omalla painollaan, koirat on koiria. eiköhän ne vielä leiki ja kunnolla, ensin tutustutaan. munki toisella koiralla kesti aikaa ennenku uskaltautu avautumaan ja leikkimään toisen koirani kanssa ilman pelkoa ja jännitystä. kyl se siit......
Niin, viikkohan tässä vasta on kulunut, että jospa se siitä lähtis vielä parempaan suuntaan ja alkaisivat leikkimään keskenään. Tuolla nuorella narttukoirallani on paljon virtaa ja tykkää peuhata koirien kanssa, joten toivoin että tästä uudesta koirasta olisi kaveria tälle nuorelle nartulleni.
Olisi kiva kuitenkin lukea jos muilla on samanlaisia tilanteita tai joskus ollut? Tai ihan mitä vaan mieltä piristävää kun tuntuu että jonkinlaista ressinastetta itelle vähän alkanut pukkaamaan tämän tilanteen takia.
Ai viikko vasta mennyt :) Uuden koiran kotiutumisessa ja lauman muodostumisessa menee helposti monia kuukausia. Ja tottakai ne ärähtelee paikkaa hakiessaan. Ihmettelen kyllä miksi otit kolmannen nartun etkä urosta.... Siis olettaen että kaikki koirat on leikattu. Kun laumassa on kaikki koirat samaa sukupuolta - kun vielä kyseessä on nartut niin valtataisteluja saattaa melko varmasti tulla. Kolmen koiran omistajana sinun kannattaisi perehtyä koirien käyttäytymiseen hieman tarkemmin. Koirat kun nyt vaan eivät ajattele uusista tulokkaista että "jei leikkikaveri, ihkuu"
joo ja jos samaa sukupuolta ni sit mielummin et kolme urosta, mutta jos olet vahva laumanjohtaja ( en kyllä saa sellaista kuvaa sinusta) niin kyllä koirat tulee sit toimeen ja muodostaa mukavan lauman. Mutta toivotan kaikkea hyvää teille, mutta uskon kyllä että 3 nartun kanssa saat tehä kyllä töitä ja paljon, jotta tasapaino säilyy laumassanne :) terveisin 2 uroskoiran omistaja ,kolmaskin ehkä tulossa jossain vaiheessa meille ja se on narttu.
En voi ottaa urosta koska miehelläni on uroskoira joka ei tule urosten kanssa toimeen (emme asu yhdessä mutta koska seurustelemme, näemme usein)
Kiitoksia kuitenkin viesteistänne!
no eikö ne koirat jo riitä?! en ymmärrä ku koiria pitää hamstrata kokoajan. tutullani on 5 koiraa ja 3 kissaa ja asuu pienessä kaksiossa, ei ole mun ongelma onneksi, ymmärrän koira rakkauden ,mutta joku raja. teillä vissiin on sitten tilaa? eikö 2 narttua ja uros jo riitä?
ja tuosta kun uros ei tule toimeen toisten urosten kanssa, se on sosiaalistamis kysymys, jokainen oppii tuleee toimeen sukupuolesta katsomatta. koulutusta kehiin. itse sain uroskoirani sietämään toisia uroksia siedättämällä ja viemällä puistoon
Tota eiköhän se ole jokaisen omassa päässään selvitettävä kuinka resurssit riittää? Jollekkin yksikin koira osoittautuu liiaksi, toinen taas pystyy antamaan oikein hyvän elämän viidelle koiralle. Meillä on viisi koiraa ja kyllähän sitä päivitellään ja ollaan automaattisesti sitä mieltä että OMG! meillä on myös iso talo metsän reunassa, aidattu piha ja neljä ihmistä jotka koirista huolehtii. Taloudellinen tilannekin on sen verran hyvä ettei minun tarvitse käydä töissä... Eikä koiria ole meille todellakaan hamstrattu. On ihan turhaa huudella kielioppivirhein toisten koirien määrästä tietämättä asiasta enempää. Jos tuttavallasi on noin paljon eläimiä pienessä tilassa ja olet huolissaan niiden hyvinvoinnista niin silloin kannattaa jutella hänelle asiasta tai olla yhteydesä eläinsuojeluun jos tuttava ei pysty niistä huolehtimaan - tai keräilee eläimiä. Kyllä niitäkin on jotka ottavat eläimiä yli omien resurssien, mutta automaattisesti asia ei ole niin jos perheessä on enemmän kuin esim kaksi koiraa.
Jos koiralla on ongelmia tulla toimeen muiden kanssa, en lähtisi puistoon viemään pakkosiedätykseen.... Siinä voi tulla pahaakin jälkeä. Kannattaisi ensin selvittää mistä tämä johtuu - onko kyseessä pelkoaggressio vai dominointi. Jos omat taidot ei siihen riitä niin ongelmakoirakouluttajilta saa apua kyllä. Pitkä prosessihan se on ja vaatii kärsivällisyyttä mutta onnistuu kyllä. Ensin tosiaan pitää selvittää syyt ennen kuin voi lähteä hoitamaan asiaa.