Uusperheet koostuvat kahdesta jo eronneesta perheestä, joissa on lapsia, silloin on entisen kanssa tehty ositus ja kummallkin on tästä varmasti erisuuruiset osuudet nyt uusperhettä perustettaessa.
On erityisen tärkeää pitää kaikki varat erillään ja vain ja ainoastaan omassa käytössä, ei minkäänlaisia käyttöoikeuksia edes nähdä toisen rahaasioita saatikka oikein käyttöön käyttöoikeutta.
Saattaa toista aika paljon kiinnostaa toisen varat, varsinkin jos olettaa tämän olevan varakkaampi, kun monesti lasketaan jo tuleva mahdollinen perintökin mukaan asioihin.
Parhaan kuulin kun eräs henkilö pyysi lainaa tulevaa perintöään vastaa, mihin hänellä ei ollu minkäänlaista oikeutta.
Sitä yhteistä taloutta voi hoitaa yhden yhteisen tilin kautta, johon molemmat laittavat summan kuukausittain, joka varmasti kattaa kodin kulut, jo tämä ei ala toimimaan, vaan aina huomaa että eihän se toinen olekaan osuutttaan tilille laittanut, kuten hyvin useasti kävi. Pitäisi silloin huomata ei tulevaisuutta ei ole.
No se asunto, sen on saattanut toisen lunastaa itselleen erossaan, joten se on silloin toisen kokonaan, silloin toinen voi maksaa "vuokraa asumisestaan" ja tämä omista hoitaa kinnteistöön liittyvät menot itsenäisesti.
Jos sitten kuvittelette yhteisen asunnon, rahoitus puoliski ja kumpikin ihan omista varoistaan tei tekee oman velan , jota hoitaa itse.
Aina kannattaa tarkastaa onko toisella yritystoimintaa, sillä saatat joutua tämän hänen yrityksen velkojan maksuun jo et todella pidä asioitasi täysin erillään.
Tosin yhteiseen asuntoon pystyvät hänen osuuteensa puuttumaan ja sitten se koti meneekin.
Olen liian paljon nähnyt näitä ikävyyksiä, joissa on mennyt kaikki, kun se toinen on täysi nolla hoitamaanasioitaan.
Sitten ilmeni tapauksia, joissa toinen maksatti kuluja toisella ja oman palkkansa säästi tililleen, no erossahan se sitten olikin tuon toisen rahaa, toinen oli elättänyt ilamiseksi, jotta toinen säästi itselleen varat tulevaisuuteen.
On erityisen tärkeää pitää kaikki varat erillään ja vain ja ainoastaan omassa käytössä, ei minkäänlaisia käyttöoikeuksia edes nähdä toisen rahaasioita saatikka oikein käyttöön käyttöoikeutta.
Saattaa toista aika paljon kiinnostaa toisen varat, varsinkin jos olettaa tämän olevan varakkaampi, kun monesti lasketaan jo tuleva mahdollinen perintökin mukaan asioihin.
Parhaan kuulin kun eräs henkilö pyysi lainaa tulevaa perintöään vastaa, mihin hänellä ei ollu minkäänlaista oikeutta.
Sitä yhteistä taloutta voi hoitaa yhden yhteisen tilin kautta, johon molemmat laittavat summan kuukausittain, joka varmasti kattaa kodin kulut, jo tämä ei ala toimimaan, vaan aina huomaa että eihän se toinen olekaan osuutttaan tilille laittanut, kuten hyvin useasti kävi. Pitäisi silloin huomata ei tulevaisuutta ei ole.
No se asunto, sen on saattanut toisen lunastaa itselleen erossaan, joten se on silloin toisen kokonaan, silloin toinen voi maksaa "vuokraa asumisestaan" ja tämä omista hoitaa kinnteistöön liittyvät menot itsenäisesti.
Jos sitten kuvittelette yhteisen asunnon, rahoitus puoliski ja kumpikin ihan omista varoistaan tei tekee oman velan , jota hoitaa itse.
Aina kannattaa tarkastaa onko toisella yritystoimintaa, sillä saatat joutua tämän hänen yrityksen velkojan maksuun jo et todella pidä asioitasi täysin erillään.
Tosin yhteiseen asuntoon pystyvät hänen osuuteensa puuttumaan ja sitten se koti meneekin.
Olen liian paljon nähnyt näitä ikävyyksiä, joissa on mennyt kaikki, kun se toinen on täysi nolla hoitamaanasioitaan.
Sitten ilmeni tapauksia, joissa toinen maksatti kuluja toisella ja oman palkkansa säästi tililleen, no erossahan se sitten olikin tuon toisen rahaa, toinen oli elättänyt ilamiseksi, jotta toinen säästi itselleen varat tulevaisuuteen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voi BYHYYYYYY
Lissu ohjeistaa bua-hah-haaaaaa
""Uusperheet koostuvat kahdesta jo eronneesta perheestä, joissa on lapsia, silloin on entisen kanssa tehty ositus ja kummallkin on tästä varmasti erisuuruiset osuudet nyt uusperhettä perustettaessa. ""
No eivätpä aina koostukkaan, anteeksi vain.
Minulla ei ollut lapsia kun tapasin nykyisen aviomieheni, mutta miehelläni oli ex-avopuolisonsa kanssa 2 lasta. Meidän perheemme ei siis koostu eronneista perheistä, vaan minusta, miehestäni, hänen kahdesta lapsestaan sekä tänä päivänä myös yhteisistä lapsistamme, joita on siunaantunut kolme kappaletta.
Mieheni ei myöskään ole erotessaan tehnyt mitään osituksia exänsä kanssa, koska he eivät olleet avioliitossa eikä heillä ollut omaisuutta, paitsi auto, jonka mies antoi exänsä pitää ja hommasi itselleen oman. He asuivat avoliitossa, vuokrarivarissa, joten kun ero tuli, mies hommasi itselleen oman vuokrakämpän, jonne hankki omat huonekalut, jätti siis kaikki vanhat huonekalut exälleen sinne vanhaan asuntoon. Mitään ei siis ositettu eikä jaettu, koska mitään yhteistä omaisuutta heillä ei ollut. Miehelläni ei ollut mitään omaisuutta tai säästöjä erotessaan, exästä ei kuulemma tiedä oliko tällä esim. säästöjä jossain, mutta vaikka olisikin ollut, niin ei mitään väliä, koska eivät he olleet koskaan naimisissa.
""On erityisen tärkeää pitää kaikki varat erillään ja vain ja ainoastaan omassa käytössä, ei minkäänlaisia käyttöoikeuksia edes nähdä toisen rahaasioita saatikka oikein käyttöön käyttöoikeutta.
Saattaa toista aika paljon kiinnostaa toisen varat, varsinkin jos olettaa tämän olevan varakkaampi, kun monesti lasketaan jo tuleva mahdollinen perintökin mukaan asioihin. ""
Meillä on aviomieheni kanssa omat tilit sekä yhteinen taloustili. Ja olemme kyllä erittäin tietoisia toistemme raha-asioista, ei meillä ole mitään salaisuuksia. Tiedämme myös molemmat, että minä olen miestäni varakkaampi. Vanhempani möivät menestyneen yrityksensä jo naimisissa ollessamme, ja osa myynnistä saaduista rahoista jaettiin minulle ja sisaruksilleni ennakkoperintönä. Minä tulen sitten aikanaan jättämään perintöä puolisolleni ja lapsilleni, ihan normaaliin tapaan.
""Sitä yhteistä taloutta voi hoitaa yhden yhteisen tilin kautta, johon molemmat laittavat summan kuukausittain, joka varmasti kattaa kodin kulut, jo tämä ei ala toimimaan, vaan aina huomaa että eihän se toinen olekaan osuutttaan tilille laittanut, kuten hyvin useasti kävi. Pitäisi silloin huomata ei tulevaisuutta ei ole.""
Kyllä, meillä on yhteinen taloustili, johon siirrämme osan palkastamme kuukausittain. Jos toinen joskus unohtaa siirtää, niin sitten unohtaa. Laittaa sitten ensi kerralla enemmän. Ei se meidän liittomme tulevaisuutta uhkaa :)
""No se asunto, sen on saattanut toisen lunastaa itselleen erossaan, joten se on silloin toisen kokonaan, silloin toinen voi maksaa "vuokraa asumisestaan" ja tämä omista hoitaa kinnteistöön liittyvät menot itsenäisesti.
Jos sitten kuvittelette yhteisen asunnon, rahoitus puoliski ja kumpikin ihan omista varoistaan tei tekee oman velan , jota hoitaa itse.
Aina kannattaa tarkastaa onko toisella yritystoimintaa, sillä saatat joutua tämän hänen yrityksen velkojan maksuun jo et todella pidä asioitasi täysin erillään.
Tosin yhteiseen asuntoon pystyvät hänen osuuteensa puuttumaan ja sitten se koti meneekin. ""
Minä ja mieheni olemme rakennuttaneet yhdessä omakotitalomme, laina on meidän molempien nimissä ja osallistumme molemmat lainan lyhentämiseen. Minä maksoin perintörahoillani talostamme 20% kun haimme lainaa. Paperilla siis omistan ehkä suuremman osuuden, mutta entä sitten?
Ja tietäisimme kyllä, jos meistä jommalla kummalla olisi yritystoimintaa :) Olisi aika mahdotonta harjoittaa sellaista toisen selän takana.
Tämä sinun aloituksesi voisi hyvinkin sopia myös ydinperheiden kuvailuun. Me olemme mieheni kanssa luoneet omaisuutemme/velkamme yhdessä aivan tyhjästä, ei meillä kummallakaan ollut mitään omaisuutta kun tapasimme. Ihan yhtä lailla voisi ydinperheessäkin pimittää toiselta rahoja, elää siivellä, harjoittaa yritystoimintaa selän takana ja valehdella raha-asioistaan, ei se ole perhemuodosta kiinni.
Lissulla on kova huoli ihmisten varoista ja rahoista, heheh, no, lissun rahat ja omaisuus taitaa mennä kurkusta alas.........
Huolellisuus omaisuuden ja varojen kanssa on tarpeen kuule ihan ensimmäisessäkin liitossa!
PS) käytätkö jotain käännösohjelmaa vai lääkkeitä?
Tiesin että isku sattuu, sillä niin usein olen nähnyt toisen ajattelvan että yhteenmuutettaessa kaikki muuttuu yhteiseksi, niin ei tule ajatella, on syytä pitää omat varat ominaan, jos se toisdta katkeroittaa, silloin pitäisi jo herätä ajattelemaan "mistä" tämä välittääkin enemmän.
Voithan sijoittaa asunnon hankkimiseen enemmän, mutta silloinkin on syytä tehdä paperi kummallekin tallennettavaksi osuudesta onko 60 ja 40 prosentti vaiko mitä.
Erot ovat nykyisin niin yleistä, että koskaan ei tiedä kenelle kohdalle pamahtaa, silloin ei enää keskustella ja tehdä sopimuksia, silloin on piru irrallaan.
Luin kyllä tuon pitkän kirjoittelun minä ja minä periaatteella, mutta osa totta osa ei.
Kun on lapsia entisestä liitosta, heidän asiaansa täytyy katsoa paljon tarkemmin, he joutuvat niin helposti pudotuspelin nappuloiksi.
Tietenkin ain niitä, joille ei kerry mitään koskaan, ikävä todeta, että ihmiset eivät osaa säästää, monille se olisi mahdollista, mutta on aina niitäkin väliinputoajia, joille ei ole mahdolllista, hyvä kun tästä päivästä toiseen selviävät.
Siinä ihastumisen rakkauden huumassa ihminen on täysin hyväksikäytettävä. Tämän tosiasian näin omassa työssäni satoja kertoja, sydäntä särki nähdä kuinka hirviö ihminen on kun ero tulee. On parempi kun ne asiat on jokaisessa liitossa jo alkaessa sovittu, että rakkaus on yhteinen, mutta rahat ovat erillään niin olevat kuin tulevatkin.
Kun vaikka toisella on lapsia edellisestä suhteesta, on kaikkien edun vuoksi pitää raha-asiat täysin erillään ja lapsen asiat myös vain hänen oman äitinsä ja isänsä hallinnassa, lapsi ei tarvitse uusien auktoritäärejä mukaan elämäänsä.
Tottkai kai sama asia on siinä ensimmäisessä liitossakin, siinäkin pitäisi olla avioehto turvaamassa ja avoliitossa eri tilit ja asiat. Saattaisi liitookin kestää pitempään ja loppua aikaisemmin kun näin meneteltäisiin.
Yksi suuri syy eroihin kun tilastollisestikin on raha-asioiden erilainen hoitokyky.
Olisi kyllä mielnekiintoistoista kuulla kummanko sukupuolen edustajat täällä ovat nyt kommentoineet, arvelisin naisia. Miesten usko niin herkkiä rahojaan jakamaan.
Valitettavasti on niin että nämä uusperheelliset niitä lääkkeitä syövät, minä katson asiaa ihan ammatillisesta haarukasta, nähnyt olen omin silmin ja kuullut myös hyvin paljon.
Silloinkin tuntui kun jotakin yritti ehdottaa, että kuuroille korville menee, mutta jos nyt joku edes ymmärätisi asian ytimen ja osaisi hoitaa asiansa paremmin.
""Luin kyllä tuon pitkän kirjoittelun minä ja minä periaatteella, mutta osa totta osa ei.
Kun on lapsia entisestä liitosta, heidän asiaansa täytyy katsoa paljon tarkemmin, he joutuvat niin helposti pudotuspelin nappuloiksi.""
Mieheni lapset ovat olleet äidillään ja isällään vuoroviikoin heidän erostaan lähtien. Eli vuoroviikkosysteemi oli käytössä, ja oli ollut käytössä jo pari vuotta, ennen kuin minä tulin mukaan kuvioihin. Vuoroviikkosysteemi myös jatkui ennallaan silloin, en ole koskaan puuttunut tapaamisasioihinsa, vain avannut kotini ja sydämeni näille miehen lapsille ja ottanut heidät avosylin vastaan. Koskaan en ole tehnyt muuta kuin tukenut isän ja lasten suhteita.
Kun rakennutimme omakotitalomme, miehen lapset saivat luonnollisesti omat huoneensa, joiden sisustamiseenkin saivat vaikuttaa suurelta osin. Rakennutimme kerralla suurineliöisen talon, sillä tiesimme haluavamme usean yhteisen lapsen, ja lisäksi koimme tärkeänä sen, että miehenkin lapset kokevat alusta alkaen, että uusi talo on myös heidän kotinsa.
Millä tavoin olisimme voineet katsoa "heidän asioitaan paljon tarkemmin" sinun mielestäsi? Ovatko he mielestäsi "pudotuspelien nappuloita"? Jos sinun mielestäsi vuoroviikkoasuminen on sellaista, niin joudun ikävä kyllä tuottamaan sinulle pettymyksen: minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa, enkä koskaan ole ottanut kantaa vuoroviikkoasumiseen, vaan se on mieheni ja hänen exänsä välinen asia. He ovat itse tehneet tapaamispäätöksen lapsiaan koskien ja ratkaisseet keskenään, mikä heidän mielestään on lapsille paras ratkaisu.
""Tietenkin ain niitä, joille ei kerry mitään koskaan, ikävä todeta, että ihmiset eivät osaa säästää, monille se olisi mahdollista, mutta on aina niitäkin väliinputoajia, joille ei ole mahdolllista, hyvä kun tästä päivästä toiseen selviävät.""
Kyllä me olemme mieheni kanssa säästäneet, molemmat. Ja olemme aika hyvin kärryillä siitä, paljonko kummallakin on säästössä. Ei sinun tarvitse huolehtia, pärjäämme kyllä ja kaikki perheemme 5 lasta pärjäävät myös oikein hyvin, elintasomme ei ole hassumpi, kiitos minun saamani perinnön, mutta ehdottomasti myös säästöjemme ja fiksun rahankäyttömme :)
""Siinä ihastumisen rakkauden huumassa ihminen on täysin hyväksikäytettävä. Tämän tosiasian näin omassa työssäni satoja kertoja, sydäntä särki nähdä kuinka hirviö ihminen on kun ero tulee. On parempi kun ne asiat on jokaisessa liitossa jo alkaessa sovittu, että rakkaus on yhteinen, mutta rahat ovat erillään niin olevat kuin tulevatkin. ""
Me emme taida enää olla mieheni kanssa siinä ihastumisen huumassa, avioliittovuosia alkaa olla takana jo aika rutkasti. Ja toivon todella, että liittomme kestää hamaan loppuun saakka. Toki asiat voivat muuttua, mutta uskon tuntevani mieheni sen verran hyvin, ettei hän rahojani kärky. Ei minulla ollut perintöäni kun menimme naimisiin, menimme naimisiin siis rakkaudesta.
Minun mielestäni on jokaisen parin oma asia, miten raha-asiansa hoitavat, oli kyseessä sitten uus- tai ydinperhe, tai jokin muu perhemuoto. En oikeastaan jaksa tuhlata energiaani ja murehtia muiden asioita.
""Kun vaikka toisella on lapsia edellisestä suhteesta, on kaikkien edun vuoksi pitää raha-asiat täysin erillään ja lapsen asiat myös vain hänen oman äitinsä ja isänsä hallinnassa, lapsi ei tarvitse uusien auktoritäärejä mukaan elämäänsä.""
Miksi juuri nimenomaan mieheni lasten vuoksi olisi hyvä pitää raha-asiamme täysin erillään? Kuinka erillään ne mielestäsi täytyisi pitää? Pitäisikö minun olla tarkempi senteistäni ja euroistani, etten vahingossakaan laita rahaani miehen lasten asioihin? Käyn usein ruokakaupassa ja ostan ison satsin ruokaa, joita myös mieheni lapset syövät, onko tämä mielestäsi väärin? Ostan usein esim. uusia vaatteita miehen lapselle siinä missä yhteisellekin, käyväthän ne myöhemmin mahdollisesti myös yhteisille lapsillemmekin, sama koskee myös esim. suksia, pyöriä, jne. Puutunko liikaa? En ole koskaan edes ajatellut asiaa tuolta kantilta...
Toki mieheni hoitaa exänsä kanssa lapsiaan koskevat suuremmat linjaukset, ja lasten asiat ovat kyllä vanhempiensa hallussa, en minä puutu ja päsmäröi ja ole mikään auktoritääri, olen toinen aikuinen ja mieheni lasten sisarusten äiti. Kaikkien meidän välit ovat lämpimät, viihdymme yhdessä, kotimme on rakas paikka ja elämme ihan tavallista lapsiperheen elämää, arkea, ja toisinaan juhlaa. Mielestäni nämä asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin se, että alkaisimme laskimen kanssa kulkemaan ja laskemaan, kuinka paljon kukin laittaa kehenkin ja mihinkin rahaa...No, kaikilla on omat arvot, joiden mukaan elää.
Minua huolestuttaa enemmänkin lastemme tulevat perinnöt. Miehen lapset ovat osa perhettämme, meillä on kaksi yhteistä tyttöä. Minun omaisuuteni on huomattavasti mieheni omaisuutta suurempi ja perintöjäkin minulle on vielä jonakin päivänä (toivottavasti vasta piiiiitkän ajan kuluttua) tulossa. Meillä on avioehto. Mieheni lasten äidillä ei ole juuri mitään omaisuutta, kerrostalokämppä vain ja jonkinlainen autonrotisko sekä pieni mökki ja muutama hehtaari metsää, jonkin verran koruja.
Meidän perheen lapsista siis osa tulee aikanaan perimään ihan huomattavan omaisuuuden, mieheni lapset eivät paljonkaan. Toivomme, että he silloin jo ovat kaikki kiinni omassa elämässään eikä tämä epäsuhta aiheuta heille mitään kateutta, kaunaa ja välirikkoa. Nykyisin lapset mieltävät itsensä ihan samaksi sisarusparveksi.
"Mieheni lasten äidillä ei ole juuri mitään omaisuutta kerrostalokämppä vain ja jonkinlainen autonrotisko sekä pieni mökki ja muutama hehtaari metsää, jonkin verran koruja"
Onhan tuossa nyt jo omaisuutta ja hän kerkee vielä sitä kartuttamaan jollei heti delaa, ja onhan niiden isälläkin jotain, ihmeellistä vähättelyä ja itsensä korottamista ja kehumista.
Mutta siinä vaiheessa, kun lapsemme perivät meidät kaikki kolme vanhempaansa, osa lapsista tulee saamaan huomattavasti suuremman omaisuuden. Siinä on pointti. Vähäsen siis olen huolissani siitä, vaikuttaako se jotain heidän väleihinsä vai ei. Olemme yrittäneet kasvattaa heidät oikeudenmukaisiksi ja avarakatseisiksi ja tähän mennessä näytämme onnistuneen.
En minä mielestäni mitään vähätellyt, vielä vähemmän kehuin itseäni. Kumpainenkaan ei kuulu tapoihini enkä pidä niitä tarpeellisena.
No meillä on taas niin, että oman lapseni isä asuu vuokralla, ei omaisuutta paitsi tuorehko auto, mieheni lasten äiti asuu vuokralla, ei minkäänlaista omaisuutta, eli ainoa perintö molempien lapsille tulee meiltä.
Toisaalta jokaiselle kuuluu se mikä kuuluu, enkä pahaa mieltä koe siitä mitä saavat tai jäävät saamatta.
”Vähäsen siis olen huolissani siitä, vaikuttaako se jotain heidän väleihinsä vai ei.”
Jos huolestuttaa jo etukäteen sisarusparven mahdollinen välirikko, että mietit sitä paljonkin, niin tasa-arvoisuuden nimissä tasaat vaan testamentilla miehesi lasten varallisuuden lähemmäs omien lastesi perintöä.
Ilmankos sitten sinä niin ahnaasti haluat hoitaa niitä miehen lapsia jotta saat heidän perintönsä isän puolelta. Elät siivellä ja kulutat lasten omaisuuden jo nyt. Mene töihin ja tienaa kaljarahat ihan itse.
En tasaa. Minun lapseni perivät minut ja isänsä. Mieheni lapset perivät oman äitinsä ja isänsä. En kai minä nyt rupea omien lasteni tulevaa omaisuutta muiden lapsille siirtämään. En minä näiden sisarusten tulevista perinnön epäsuhdista mitenkään erityisen huolestunut ole, toisinaan vain käy mielessä.
Kenellehän nimimerkin "ettäs kehtaat" purkaus lienee tarkoitettu? Ketjua lukiessani ei silmääni osunut ollenkaan sellaista kirjoitusta, missä olisi edes varovaisesti vihjattu, että joku elää toisen puolison palkalla ja kuluttaa puolisonsa lasten omaisuutta.
Joko kirjoittaja on harhainen, ei osaa lukea tai ajatteli vastata jonkin toisen ketjun viestiin. Ehkä jopa tätä kaikkea.
Lissu hei, sinä voit poistua täältä, kun et mistään mitään ymmärrä ,muusta et tiedä, kun juomisesta, kuules ei kaikki ole tuollaisia juoppoja, kun sinä, sulla aina tuo kalja mielessä.
Eli sinun silmissäsi he eivät ole samaa sisarusparvea... Ei ainakaan sinulle järin rakkaita.
Itse testamenttasin aikoinaan omaisuuteni myös mieheni lapsille. Tasan samassa suhteessa, kuin omalle lapselleni, sekä miehen ja minun yhteiselle.
Sittemmin miehen lapset kasvoivat ulos kodista ja meille tuli miehen kanssa ero. Testamenttia en erosta huolimatta ole muuttanut, enkä muuta. Minun ja exän lasten välinen suhde ja rakkaus ei erosta kuole.
Otsikko; Hiemna totuutta kertoo jo kuka asialla, pidemmälle ei tarvinnu lukea.
Oli sitten ihan se ydinperhe tai uusperhe, niin miten tilanne on erilainen? Ei mitenkään. Joskut haluavat yhteen mennessään, että omaisuuskin on yhteinen, jotkut haluavat pitää omaisuudet ja rahat erillään. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, onko aiemmin eronnut vaiko ei.
Toki joku on saattanut erossa katkeroitua, jos kokee paljonkin hävinneensä rahaa, mutta ei todellakaan kaikki. Itsekin olen eronnut eikä erotessaa jäänyt käteen yhtä paljon kuin ennen liittoa, mutta silti edelleen olen sitä mieltä, että avioparilla kuuluu olla kokonaan yhteinen talous.
En minäkään ymmärrä miten tämä raha-asia liittyy perhemuotoon mitenkään. Ihan yhtä lailla se perinnönjako menee joka perhemuodossa, puoliso ja biologiset lapset perivät, ei siinä sen kummempaa.
Tai uusperheessä voidaan usein tehdä testemantti, että myös "uuslapset" perivät. Mutta voidaanhan niitä testamentteja tehdä ydinperheissä, sinkut... kuka rahansa.
Aika ajattelematonta vanhemmuutta on hankkia lapsia monen eri kumppanin kanssa, lapset eivät todellkaan ole tasa-arvoisessa tilanteessa, ne lapset jotka saavat asua siinä oikeassa isän ja äidin kodissa saavat monin verroin enemmään kuin lapset, jotka ovat erossa jääneet Suomessa huomattavasti alempaa palkkaa saaville äideilleen, isät pyrkivät maksamaan aina kaikkein pienimmän elatusmaksun ja sitäkään ei aina mielellään. Tämäkin menee äideiltä lasten kustannuksiin eikä heille jää edes koulunkäyntivaroja.
Lapset huomaavat asiodien tilan varmasti viimeistään siinä vaiheessa, kun isä nukkuu pois, silloin näkee ihan suoraan, miten lasten kohta on ollut kaiken aikaa.
Kun yhden kanssa on lapsia hankittu, enää uusissa suhteissa niitä sei sitten hankita, pitäkää huoli että yhtäkään lasta ette enää koskaan hanki jos olette eronneet liitosta, jossa teillä on lapset jo olemassa, olkaa edes senverran omia lapsianne kunnioittavia ihmisiä.
Isällä on ennestään 2 lasta, äitipuolen kanssa yhdessä 2 lasta. Isän ja äitipuolen omaisuus on 100. Tämä jaetaan kahtia, jolloin kummallekin 50. Yhteiset lapset perivät molemmat, mutta miehen aiemmat lapset perivät vain isän. Eli... yhteisille lapsille tulee 75 ja aiemmille lapsille 25.
Periväthän nuo isän entisen liiton lapset myös oman äitinsä, niinkuin nää yhteisetkin lapset äitinsä.
Kannattaa nyt tehdä se avioehto, on nykypäivää. VAIN lapset perivät vanhempansa ja vaimo(t) ja aviomies(miehet) pitävät ennen aviota perimänsä ja avioliitoissa kertyneen omaisuuden. Elämiseen kulutetaan yhteisestä kassasta. Lasten tulevaisuus turvataan niin, vaikka ei elämässä ole edes se tärkein perintö, vaan ihan muu.
No mutta eiköhän jokainen pari päätä ihan keskenään, tekevätkö avioehdon vai eivät, ja miten ylipäätään raha-asiansa hoitavat. En ymmärrä, miksi siitä pitää täällä jauhaa suu vaahdossa, miten se kenenkään elämää liikuttaa miten muut tahollaan raha-asiansa hoitavat? Eiköhän jokainen voisi ihan rauhassa keskittyä niihin omiin raha-asioihinsa ja omaan elämäänsä, ja antaa jokaisen hoitaa omat asiansa omalla tyylillään.
Ensimmäisessä liitossa kun on menettäny kaiken omaisuuden niin pitää ottaa uusi mies jotta voi periä hänen omaisuuden ja lasten perinnöt!! Niin se menee... miten muuten?
Aivan. Sillä silmällähän sitä perustetaan uusperhe, että sitten 50 vuoden päästä kun se toinen potkaisee tyhjää, niin saanpas osan sen rahoista. Hähähää.
Voi kiesus.
Kun vain näyttää olevan näitä toisen omaisuuden hännystelijöitä aika paljon.
Niinkin lapsellisen kirjoituksen kerran näin, että siinä luultavasti aika tyhjätasku oletti ilman muuta, että hän saa nyt käyttää kumppaninsa varoja kuten omiaan, kun avioliiton solmivat, mutta tuo kumppani ei olekaan antanut minkäänlaista käyttöoikeuttaan tälle ja johan rupesi avioliittoo rakoilemaan. Toivottavasti teki myös avioehdon, jotta pääsee eroonkin tuosta ilman tasajakoa.
Toinen tpa alkaa rahastaa on etsiä kumppani jolla on hyvä palkkainen ammatti, jotta pääsisi osille tuosta toisen palkasta.
Kyllä minä olen senverran ajatteleva, että pidän rahat ja rakkauden hyvin erillään, tililläni ei ole toisella käyttöoikeutta. Yhteiset jutut maksetaan puoliksi ja olen pitänyt huolen että yhdessä hankittu omaisuus on molempien nimissä, jotta ei tule pienintäkään mahdollisuutta alkaa pimittämään mitään, sillä sen olen nähnyt miten sekin tehtiin. Ennen niin rakastunut pari, jonka uskottiin aina olevan yhdessä , toinen pitikin salarakasta ja alkoi hävittämään yhteistä omaisuutta, onneksi toinen huomasi. Valtava riita ja painostus siitä alkoi, mutta ei saanut kaikki vietyä piiloon.
Sehän otti niin tuon pettäjän luonnolle, että vei vaimonsa kauas tiettömän taipaleen päähän, sitä ennen yritti repiä jopa korvakorut toisen korvista, nuo jäljet näin, eli ei koskaan tiedä mitä edestään löytää.
Samaa mieltä, että usein eronnut ihminen etsii ihmisen jolla on rahaa ja asiat hyvin. Kun itse on menettänyt kaiken niin pitää löytyy elättäjä ja semmoinen jolla on lapsille perintöä jaettavaksi, ei muuta kun pian naimisiin jotta on elintaso taattu.