Senora Lyyli poikkesi palstalle ja muisteli vanhaa aikaa ja runojani, joita palstalla kirjoitin. Yritän nyt saada runoratsuní laukkaan "kuin kerran ennen"
Kun enskeran sut kohtasin
Sä ihana, pikkuinen lyyli,
niin hetimiten huomasin
kuinka mukava Sulla on tyyli.
Pitkää tekstiä usein kirjoitat,
"no, eihän sitä vähemmällä" -
sanot ikäänkuin asiat
ei selviäisi lyhyemmällä.
Välimerkit, no tässä, vassokuu,
mä selviän vähemmällä
Isoin kirjaimin vain hankaloituu,
oisko tarvetta ystävällä?
Entäs uutiset "Peräkylästä"
niitä paremminko kirjoittaa voisi?
silloin kirjallisuuden nobelin,
pienen, hälle ojentaa voisi.
Nyt sulla on apuna, ilona
Toivo vaimo ja Jehu
hyvien töittesi tuloksena,
tekojasi en suotta kehu.
No entäs sitten tuo huumori?
ihan jalassa pyörii sukka,
kun salakavalasti teksteissäs,
kukkii tuo huumorin kukka.
Kun aamulla nyt sä heräilet
ja luet tekstiä tätä
älä meitä täällä - yhtäkään
unholaan mielestäs jätä.
Kun enskeran sut kohtasin
Sä ihana, pikkuinen lyyli,
niin hetimiten huomasin
kuinka mukava Sulla on tyyli.
Pitkää tekstiä usein kirjoitat,
"no, eihän sitä vähemmällä" -
sanot ikäänkuin asiat
ei selviäisi lyhyemmällä.
Välimerkit, no tässä, vassokuu,
mä selviän vähemmällä
Isoin kirjaimin vain hankaloituu,
oisko tarvetta ystävällä?
Entäs uutiset "Peräkylästä"
niitä paremminko kirjoittaa voisi?
silloin kirjallisuuden nobelin,
pienen, hälle ojentaa voisi.
Nyt sulla on apuna, ilona
Toivo vaimo ja Jehu
hyvien töittesi tuloksena,
tekojasi en suotta kehu.
No entäs sitten tuo huumori?
ihan jalassa pyörii sukka,
kun salakavalasti teksteissäs,
kukkii tuo huumorin kukka.
Kun aamulla nyt sä heräilet
ja luet tekstiä tätä
älä meitä täällä - yhtäkään
unholaan mielestäs jätä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
parhaimmillaan, sitä on Lyylin tarinointi.
Hyvin toit sinäkin asian esiin, runossasi.
Kiitos kummallekin, pioni.
oot sie taituri kultaseni, ihan liikaa kyllä minust sanottu.
sie ossaat kyllä runon kirjottamisen, ei se taito mihinkää häviä, runous on ja pyssyy taitajan sielussa.
sinun runot on niin selvii, ne ymmärtää. joskus runot on niin korkeelentosii et mie en ymmärrä sisältöö vaik selvää suomee on.
vaikka tykkään niin runoista niin en itse pysty kirjottammaa minkäänlaista. minul puuttuu taiteellinen siveltimen veto kirjotuksissa, koska en ossaa sanoilla kuvailla jottain kaunista maisemaakaa, niin kauniisti ja elävästi ko joskus täällä lukkee jonkun kuvaavan.
laulujen sanoissa on joskus myös selvää runoutta, mie kiinitänkin paljon huomiota sanoihin.
rydman on ollu hyvä sanottaja ja timo koivusalo, hää puhu monissa lauluissaa ihmisen perimmäisistä tunnoista.
nyt hää ei ennää ole viime aikoina kirjotellut tai ainakaa julkassu. ehkä hänen elämä on muuttunu, eikä hää niin joutu pohtimaa perimmäisii kysymyksii.
tykkään hänen laulusta koomikon kyyneleet, se kuvvaa monen ihmisen elämää. ainakii esillä olevien ihmisten, hyö joutuu esittämmää ilosta ja hyvinvoipaa, mutta ko esirippa laskeutuu tullee kyyneleet ko naamio putoaa.
mukavaa viikonloppua ja paljon kiitoksi rakkaudella lyyli.
Noin kuukausi sitten löysin tänne sivuille ja palstoille.
Ennakko asennetta ei ollut, lueskelin ja naureskeli, ihailin ja ihmettelin, monesta nimimerkistä sain ahaa elämyksen; voiko noin hyvin kirjoittaa, kuinka tuokin sanoo asiansa niin että ihan silmissä näkee tilanteen ja voi kuvitella elävänsä siinä mukana.
Yksi monien joukossa oli todella Senora lyyli.
Hänen juttunsa pitäisi jonkun täältä kerätä ja julkaista ihan niteenä. Kiitos Lyyli tässä minultakin, ihania muistoja ja hersyvällä kielellä kirjoitettu, nauruhermoja kutitettu ja rivien välistä löytää joka osaa lukea, paljon sanomatonta sisältöä.
Ruuneperin kiitokseen yhdyn täysin rinnoin.
lueskelen näitä niin Ruuneperin runoja kuin Senora Lyylin kirjoituksiakin ja kaikkien muidenkin. Tänne onkin eksyneet oikein kunnon sanailijat.
Olen aikaisemminkin sanonut, että Senoran pitäisi kirjoittaa kirja. Ainakin hänen pitäisi jutustella tarinoitaan levylle tai nauhalle. Näin jäisi jälkipolvillekin mukavaa hurttia kansanhuumoria.
Ruuneperin nimestä muistui mieleeni Hesarissa ollut juttu:
Muuan kertoi isänsä olleen joskus aikoinaan opiskelemassa Helsingissä ja kertoi hänen asuneen opiskelijaboxissa. Hän oli sairastunut ja oli kutsuttu lääkäri paikalle. Lääkäri esitteli itsensä: Eino Leino ja potilas perään:Juhani Aho.
Sattuma näin korjasi satoa. Pientä historian siipien suhinaa.
Minä tulin mukaan näin iltamyöhään kun en ehdi oikein päiväsaikaan tälle koneelle.
Kiitos vain kaikille mukavista juttusista.
vai suostuuko Lyyli ?
Todella hersyvää kansan huumoria, monille iloksi ja elämän ohjeeksi sopivaa.
Ikä tuo taidon elää, olen kuullut sanottavan,
mutta toiset meistä osaavat elää jokaisen hetken ja kertoa siitä elävästi.
Onkohan kukaan näiltä keskustelu sivuilta tallentanut ihania Lyylin muisteloita ja tarinoita ? Vai onko niillä yksityisyyden suoja täällä... kyselen.