En kyllä tunnusta, jos joku kysyy, mutta näin anonyymisti voin tunnustaa, että olen tainnut hukata oman itseni jonnekin äitiyteen.
Olen yhä sama ihminen kuin ennen lastakin, mutta olen muuttunut.
Olen äiti, mutta olenko enää mitään muuta? Missä on se persoonallisuus kaiken siivoamisen, hoivaamisen, kokkaamisen ym. alla? Identiteettikriisiä pukkaa näköjään... Ai niin: ja miten se persoonallisuus kaivetaan sieltä kaiken alta?
Muita?
Ps. huomaa kyllä, että pikkuvauva-aika on ohi ja on aikaa jopa hetken hengähtää ja näköjään jo ajatella muitakin asioita :D.
Olen yhä sama ihminen kuin ennen lastakin, mutta olen muuttunut.
Olen äiti, mutta olenko enää mitään muuta? Missä on se persoonallisuus kaiken siivoamisen, hoivaamisen, kokkaamisen ym. alla? Identiteettikriisiä pukkaa näköjään... Ai niin: ja miten se persoonallisuus kaivetaan sieltä kaiken alta?
Muita?
Ps. huomaa kyllä, että pikkuvauva-aika on ohi ja on aikaa jopa hetken hengähtää ja näköjään jo ajatella muitakin asioita :D.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samoja fiiliksiä. Lapsi kohta 3v.. Ja äkkiä se vaan on kasvanut vauvasta isoksi tytöksi... :D Ja se äidiksi tuleminen oli minullekin kauhea mullistus. Tuntui, että kaikki muuttui. Minä ajattelin vaan yksinkertaisesti nyt ruveta ikäänkuin tutstumaan itseeni, kuuntelemaan itseäni enemmän. Ja mietin, että mikä MINUSTA tuntuu hyvältä. Aion opetella jopa hieman itsekkäämmäksi. Ehkä lähden opiskelemaan uutta alaa, ehkä kokeilen uusia harrastuksia. Eiköhän se sieltä ajan kanssa löydy.
Onkohan tämä joku n. 3 vuotiaiden äitien tila, kun meillä samoja mietteitä ja lapset 1,5v/3v :D Nyt alkaa olla aikaa miettiä myös itseäni!
Ja ihan osaan taas kirjottaa, mutta olkoot sitten ne äitit 3v.