Siis mitä ihmettä.
Oon nyt jonkin aikaa seurannut tätä palstaa ja mulle on tullut pikkaisena järkytyksenä monien lesbojen asenteet bi-seksuaaleja kohtaan; "bi:t ei oo luotettavia" jne... Mutta ihmisiähän hekin? Tai siis, eikö kuka tahansa voi olla epäluotettava?
Toisaalta taas ymmärrän pelon, koska on niin monia jotka nimenomaan "harrastavat" näitä bi/lesbo "kokeiluja" ihan vaan sen takia, että se on coolia. Eräs ystävättärenikin lohkaisi minulle pari päivää sitten facebookissa, että "Nyt aion kokeilla lesbona olemista! Ei muuten tulis mieleenkään katsoa naisia mutta nyt vaan kokeilen!", jotenkin tuosta loisti läpi se... Epäaito lesbous? Äh. Tosi hankalaa kirjoittaa tästä aiheesta kuulostamatta provosoivalta. Toivottavasti joku tajuaa itä ajan takaa :D
Ehkä järkytykseni kuitenkin johtuu syvemmällä tasolla siitä, että olen itse vasta 18-vuotias ja... No. Yhtäkkiä viime syksynä ihastuin todella voimakkaasti naiseen. Olen edelleen ihastunut. Aina olen pitänyt ihan avoimena mahdollisuutena sen, että voisin olla suhteessa naisenkin kanssa. Kuitenkin tunne tuli pienenä shokkina, ilman mitään "kokeilupäätöstä". Anyway. Nyt minua pelottaa, että jos jatkossakin tulen ihastumaan myös naisiin, että he tyrmäävät minut heti jos kerron että olen joskus harrastanut seksiä miehen kanssa tuntenut syvää ihastusta miestä kohtaan. Mitä jos minua ei hyväksytä?
Siis jos esim. tämänhetkinen ihastuminen lakkaa (samalla tavalla kuin tunteet miestäkin kohtaan saattavat kadota), ja esim. vuoden päästä ihastun mieheen, deittailen vähän aikaa ja totean että hän ei olekaan "se oikea", ja sitten taas vähän ajan päästä ihastun naiseen > kerron että voisin hyvin ihastua / olen ollut joskus ihastunut miehiin > hän tyrmää minut heti.
(Ja taas tosi selkeää tekstiä, anteeksi. Ei oikein näin aamutuumaan saa asioita selkeästi esille :q)
Vai olenko minäkin vain kokeilunhaluinen? Itse en koe näin. Olen vain todella, todella epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani. En oikeastaan koskaan haluaisi lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn ryhmään; en koe olevani hetero, mutten kuitenkaan täysin lesbo, toisaalta en bissekään (?? johtuneeko bi-seksuaalien huonosta maineesta esim. tällä palstalla?? i dont know) :(
Eilen baarissa tanssin nuoren miehen kanssa ja tulihan siinä sitten pienessä huppelissa vähän pussailtuakin. Ei kuitenkaan sytyttänyt mitään alapäässä tai sydämessä > olen sydämetön hyväksikäyttäjä (jonkun mielestä)? Jotenkin tuntuu siltä, että jos sanoisin olevani lesbo, täytyisi tämänkaltainen sinkkutytyön pieni "hauskanpito" lopettaa kuin seinään. Koska muuten on kokeilunhaluinen, tunteeton bisse joka "kuitenkin joskus pettää". Tosi ahdistavaa. En koe olevani sellainen.
Jos en koskaan tule kelpaamaan kenellekään? Helpointahan olisi vain suhteen alkuvaiheessa (miehen tai naisen kanssa) olla mainitsematta mitään siitä, että vastakkainen sukupuolikin on joskus kiinnostanut. Kuten kukaan muukaan joka aidosti ihastuu / rakastuu, en ihastu / rakastu sukupuoleen van henkilöön, ihmiseen itseensä. Mutta jos toinen sitten kysyykin asiasta? Tottakai silloin on pakko kertoa. Ja jos ajatus "bi-mäisyydestä" kauhistuttaa toista? Voi apua.
Jonkin sortin keskustelua oli tarkoitus herättää, toivottavasti tekstistäni saa jotakin irti :)
Oon nyt jonkin aikaa seurannut tätä palstaa ja mulle on tullut pikkaisena järkytyksenä monien lesbojen asenteet bi-seksuaaleja kohtaan; "bi:t ei oo luotettavia" jne... Mutta ihmisiähän hekin? Tai siis, eikö kuka tahansa voi olla epäluotettava?
Toisaalta taas ymmärrän pelon, koska on niin monia jotka nimenomaan "harrastavat" näitä bi/lesbo "kokeiluja" ihan vaan sen takia, että se on coolia. Eräs ystävättärenikin lohkaisi minulle pari päivää sitten facebookissa, että "Nyt aion kokeilla lesbona olemista! Ei muuten tulis mieleenkään katsoa naisia mutta nyt vaan kokeilen!", jotenkin tuosta loisti läpi se... Epäaito lesbous? Äh. Tosi hankalaa kirjoittaa tästä aiheesta kuulostamatta provosoivalta. Toivottavasti joku tajuaa itä ajan takaa :D
Ehkä järkytykseni kuitenkin johtuu syvemmällä tasolla siitä, että olen itse vasta 18-vuotias ja... No. Yhtäkkiä viime syksynä ihastuin todella voimakkaasti naiseen. Olen edelleen ihastunut. Aina olen pitänyt ihan avoimena mahdollisuutena sen, että voisin olla suhteessa naisenkin kanssa. Kuitenkin tunne tuli pienenä shokkina, ilman mitään "kokeilupäätöstä". Anyway. Nyt minua pelottaa, että jos jatkossakin tulen ihastumaan myös naisiin, että he tyrmäävät minut heti jos kerron että olen joskus harrastanut seksiä miehen kanssa tuntenut syvää ihastusta miestä kohtaan. Mitä jos minua ei hyväksytä?
Siis jos esim. tämänhetkinen ihastuminen lakkaa (samalla tavalla kuin tunteet miestäkin kohtaan saattavat kadota), ja esim. vuoden päästä ihastun mieheen, deittailen vähän aikaa ja totean että hän ei olekaan "se oikea", ja sitten taas vähän ajan päästä ihastun naiseen > kerron että voisin hyvin ihastua / olen ollut joskus ihastunut miehiin > hän tyrmää minut heti.
(Ja taas tosi selkeää tekstiä, anteeksi. Ei oikein näin aamutuumaan saa asioita selkeästi esille :q)
Vai olenko minäkin vain kokeilunhaluinen? Itse en koe näin. Olen vain todella, todella epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani. En oikeastaan koskaan haluaisi lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn ryhmään; en koe olevani hetero, mutten kuitenkaan täysin lesbo, toisaalta en bissekään (?? johtuneeko bi-seksuaalien huonosta maineesta esim. tällä palstalla?? i dont know) :(
Eilen baarissa tanssin nuoren miehen kanssa ja tulihan siinä sitten pienessä huppelissa vähän pussailtuakin. Ei kuitenkaan sytyttänyt mitään alapäässä tai sydämessä > olen sydämetön hyväksikäyttäjä (jonkun mielestä)? Jotenkin tuntuu siltä, että jos sanoisin olevani lesbo, täytyisi tämänkaltainen sinkkutytyön pieni "hauskanpito" lopettaa kuin seinään. Koska muuten on kokeilunhaluinen, tunteeton bisse joka "kuitenkin joskus pettää". Tosi ahdistavaa. En koe olevani sellainen.
Jos en koskaan tule kelpaamaan kenellekään? Helpointahan olisi vain suhteen alkuvaiheessa (miehen tai naisen kanssa) olla mainitsematta mitään siitä, että vastakkainen sukupuolikin on joskus kiinnostanut. Kuten kukaan muukaan joka aidosti ihastuu / rakastuu, en ihastu / rakastu sukupuoleen van henkilöön, ihmiseen itseensä. Mutta jos toinen sitten kysyykin asiasta? Tottakai silloin on pakko kertoa. Ja jos ajatus "bi-mäisyydestä" kauhistuttaa toista? Voi apua.
Jonkin sortin keskustelua oli tarkoitus herättää, toivottavasti tekstistäni saa jotakin irti :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
eli sua järkyttää ett lesbot pitää bissejä vähän ailahatelevina ja ite olet ihastunut tyttöön mutta pussailit poikaa baarissa vaikka se ei edes tuntunut miltään.
Ja toisekseen, ole mitä olet ja ole ylpeä siitä. Se on yks ja sama mitä täällä kirjoitetaan koska totuus on tuolla muualla. Sä löydät joko kivan tytön tai pojan tai molemmat.
Nyt sä syyllistyit itsekkin samaan mistä meitä syytät, eli karsinointiin. Jos kaikki olisi niin kuin me kirjoitetaan maailma olisi todella hassumpi paikka. Tälläisilla palstoilla puhutaan aika yleisesti omasta maailmankuvasta ja voi kirjoittaa että kaikki bisset on tuuliviirejä, jos järjellä ajattelee niin se mielipide ei ole virallinen tutkimus eikä täällä kirjoita kaikki maailman lesbot. (Kaikki maailman bisset kyllä) se oli vitsi.
Joten älä ahdistu vaan opettele seisomaan itsesi takana, edessä ja sivuilla. Ota ja omista paikkasi tässä maailmassa, se ei koostu siitä miten sä luulet ja pelkäät ihmisten näkevän sut, vaan siitä mitä sä olet ja haluat.
MITÄ HITTOA SÄ PUSSAILET BAARISSA POIKIA! Ah pojat tykkää kun tytöt on humalassa luulevat saavansa joka naisen. Mä käännytän kavereiden luota aina tuommoiset pojat pois. Jos mietit oletko lesbo, voit unohtaa sen miettimisen kokonaan, eivät lesbot pussaile poikia baareissa.
"Toisaalta taas ymmärrän pelon, koska on niin monia jotka nimenomaan "harrastavat" näitä bi/lesbo "kokeiluja" ihan vaan sen takia, että se on coolia. " Juuri sinähän itse teet tätä. Ettekö te biit ymmärrä, ei teistä tule koskaan naisia rakastavia sitoumisvalmiita suhteeseen. Palaatte aina miehen syliin. Huom. tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta biseksuaalit ovat kaikista eniten eksyksissä elämässään etsiessään suuntaa, kompassa kädessä koko ajan, välillä se osoittee pohjoiseen kun taas huomenna itään.
Hei,
Ei sillä ole mitään väliä keheen ihastuu/rakastuu, kunhan on varma omista tunteistaan eikä leiki muitten tunteilla. Olen itsekin bi ja saman ikäinenkin, eikä se minua kauheasti hetkauta että täällä lesbopalstoilla joskus kerrotaan höpöjä biseksuaaleista. Sellaista se elämä on, kaikkiahan jollain tavalla kritisoidaan.
Nyt pää pystyyn ja elät elämäsi siten miten itse näet parhaaksi.
Hyvää kevättä!
Eikö teidän mielestä siis nainen voi olla lesbo, jos on joskus ollut miehen kanssa? Syitähän voi olla monia. Eikö tärkeintä ole se, mitä tuntee sisällään? Jos nainen harrastaa väkinäisesti seksiä miehen kanssa ja on muutenkin tämän kanssa jostain syystä väkisin ja itseään vastaan, ei se tee hänestä heteroa tai bi-seksuaalia, jos hän kuitenkin sydämessään haluaa olla vain naisen kanssa. Mutta jostain syystä tämä ei ole hänen elämässään (ollut) mahdollista. Onhan paljon myöhäisheränneitä lesbojakin. Kaikille se tulee jossain vaiheessa. Jotkut tajuavat sen jo lapsena, ja heillä voi olla paremmat eväät elääkin sen mukaisesti. Toiset saattavat tajuta sen myös hyvin nuorena, mutta joutuvat koko lapsuutensa ja nuoruutensa esittämään jotain mitä eivät ole, ja alkavat mahdollisesti itsekin käännyttää itseään ympäristön painostuksesta. Ei se kaikkialla/kaikissa perheissä/olosuhteissa/paikkakunnilla ole niin helppoa. Itsekin olen vasta kunnolla myöntänyt asian, ja eronnut poikaystävästäni. Silti kukaan ei tahdo uskoa, jopa terapeuttini sanoo, että on hätiköityä ajatella, etten koskaan tulisi enää olemaan miehen kanssa. Tämän takia olenkin harkinnut terapeutin vaihtoa, koska pelkään, että hän yrittää käännyttää minua takaisin heteroksi juuri kun olen itse alkanut itseäni hyväksymään ja ymmärtämään.
no ei todellakaan voi sanoa itseään lebeksi, jos on viimeiseen viiteentoista (15) vuoteen ollut jotain säpinää miehen kanssa. Säännöt on todella tarkat, hyvä kun kysyt meiltä jotka tiedämme, ettet luule enää, vaan tiedät. Säännöt ovat kuitenkin lieventyneet, kuten tarkkaavaisimmat ehkä hokasivat: ennen vaadittiin kahdenkymmenen miehettömän vuoden lisäksi myös viiden vuoden selibaatti, ennen virallista lesboksi julistamista.
T. Lesboelämän Määrittelykomitean vs. puh. joht.
Kerttu-Elisa Leppänen
"Onhan paljon myöhäisheränneitä lesbojakin. "
Yleensä siinä vaiheessa kun on saatu lapset jonkun onnettoman miehen kanssa joka erehtyi uskomaan bisse naisen lupaukseen alttarilla tai maistraatissa.
Keski-ikäisillä naisilla hormoonit hyrrää siihen malliin (ja varsinkin kun lapset on tehty ja ne on aikuisia), että miehet ei enää kiinnosta, vaan naiset. Kuin luontoa ajatellen, lapset on saatu pois, niin sitten ei kiinnosta miehet enää tipan tippaa. Nainen on saavuttanut elämän tarkoituksensa, joten voi sitten keskittyä naisiin..
Epävarma bi -> Be or not to bi
Haluaisin tilata semmosen pienen pinkin jäsenkirjan, jossa kerrotaan miten tulee käyttäytyä, puhua, ajatella, kävellä, pukeutua, syödä jne. sisältää harjoituksia ja esimerkkitilanteita. Että voisin olla ihan aito ja oikea ja miellyttää kaikkia lesboja. Tai saisko sen äänikirjana?
Juuri tämä on se moka mitä toistat. Ei toisia tarvitse miellyttää ja muokata omaa käyttäytymistä. Tämä kertoo vain omasta suuresta epävarmuudesta. Opettele ensin tuntemaan itsesi ja tietämään mitä haluat ja mitä et. Opettele terveellä tavalla kunnioittamaan itseäsi ja lopeta toisten jatkuva miellyttäminen. Ole terveellä tavalla ylpeä itsestäsi ja ole sellainen oma itsesi kuin olet. Opettele uskomaan ja luottamaan itseesi.
Itse en halua seurustelella epävarman ihmisen kanssa oli sitten kyseessä bi tai lesbo, mutta varsinkin näissä bisseissä on näitä, että ei tiedä mitä haluaa, ei tiedä kenenkä kanssa haluaa olla, maanantaina ollaan ihan eri ihmisiä kuin tiistaina ja sitten näitä kokeilijoita.
Paljon kivempaa olla sellaisen seurassa, joka tietää mitä haluaa (ihmissuhteilta, elämältä ja noin yleensäkin) eikä kerjää mitä itsetunnon pönkitystä muilta (miehiltä, naisilta). Epävakaa persoonallisuus on jotenkin niin yök. Epävakaan ihmisen kanssa ei ole myöskään mitenkään hauska seurustella. Sellaisen kanssa seurustelu on hyvin hankalaa ja rasittavaa.
Ei todellakaan voi olla lesbo jos miehen kanssa on ollut, oli syy mikä tahansa! Jos mä karttelisin ja haukkuisin tummaihoisia ja väittäisin että en ole rasisti, voi jee
Kiitos ihan mielettömästi vastauksista, ihanaa että vaivaudutte! Mielenkiintoista luettavaa kaikki :)
Ja tosiaan, itsetunto-ongelmia on melkosen suuriakin (käyn terapiassa yms. mm. syömishäiriöiden takia), joten sekin liittynee pelkoihini ja epäröinteihini.
Eivät kaikki lesbot pidä bi-seksuaaleja epäluotettavina, mutta etenkin tällaisella palstalla on helppo uhota. Sitten kun hehkeä oman elämän rakkaustarina kävelee vastaan bi-seksuaalin saappaissa, saattaa uho loppua kuin seinään. ;)
Mutta, kyllä asiassa perääkin on. Itse olen ainakin ottanut niin sanotusti "turpiini" useammalta kuin yhdeltä bi-naiselta. Eikä se ole ollut hauskaa. Ja myönnettävä on, että kyllähän ne kokemukset ovat jättäneet jälkeensä tietynlaisen varautuneisuuden bi-seksuaaleja naisia kohtaan - kumppaneina. Silti olen seurustellut enimmäkseen bi-naisten ja ns. heteronaisten kanssa, sillä minkäpä ihminen tunteilleen ja rakkaudelle mahtaa.