Lue otsikko.
Minkä ikäisenä aloititte kirjoittamaan?
12v
19208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heti kun opin kirjoittamaan, alle kouluikäisenä.
Niin, eihän aloittaja puhu onko kyse ylipäätään kirjoitustaidosta vai mistä? Kuusi tai seitsemän oli itsellä mittarissa kun ensimmäiset sanat paperille sain.
12 v kuulostaisi aika myöhäiseltä moiseen... :D
Siis itse aloitin heti kun opin lukemaan (6v) vaan 12v on vaan nimimerkki.
Jee. Olet paras!!!!!!
ekan palkinnon tarinoistani sain 7v, tosin äiti kirjoitti sen sanelusta, oli kyse sadusta lastenohjelmaan, joten siitä kai tämä "kirjailijan" ura on alkanut, satunnaisia palkkiota kirjoituskisoista ja kilokaupalla sotkettua paperia pöytälaatikossa
Noin 55-vuotiaana.
Mitä väliä sillä on, minkä ikäisenä jonkun aloittaa? Vaan minkälaatuista se teksti on ja mitä saa aikaan.
Mitä väliä milään on? Ei aloitus ollut provokaatio iäkkäänä aloittamista kohtaan.
En ajatellutkaan sen olevan provokaatio. Vaan ilmaus ihan yleisesti olemassa olevasta ajatusmallista, että mitä varhaisemmin jotain aloitat, sitä parempaa tulosta saat aikaan.
Jos olisin aloittanut kolmekymppisenä, kirjoittaisin nyt varmasti paermmin. Mutta ei ole mitään takuita siitä, että kirjoitattaisin vaikkapa 30 kertaa paremmin.
Monet aloittavat nuorena, kirjoittavat elämänkertansa eikä mitään muuta.
Asiat tulevat ja menevät, harrastukset myös.
Olen samaa mieltä tosta, että ei kannata ollenkaan miettiä sitä ikää kun tekee juttuja. Ja tietteks, että se näyttää siltä, että jotkut ihmiset vanhenee ja rapistuu vanhetessaan, mutta jotkut toiset sen kun nuortuu. Eli tämä tarkoittaa sitä, että jotkut ihmiset ovat olleet jotenkin sairaan vanhoja ja kaiken kokeneita ikäloppuja kun olivat 20 vee, mut sit ne ovatkin alkaneet nuortuu, ainakin mieleltään, kohti tota 60 ikää... ehkä niille sit vielä aukee se ikuinen elämäkin kun näin on... Ja mitä väliä siinä sit on, jos alkoikin kirjoittaa vasta joskus 55 . Nämä hommat eivät mene minkään mallin ja standardin mukaan. Ja mä luulen, että mäkin olisin voinut alkaa joksikin kirjailijaksi joskus 20 vee vaikka, koska osasin jo silloin kait kirjoittaa. Mutta mulla ei kerta kaikkiaan ollut yhtään mitä kirjoittaa. Nyt mulle tulee niin kamalasti kaikkea, että voisin istua kirjoittamassa vaikka päivät pitkät. Mutta vieläkään en ole kirjoittanut sitä jotain "kirjaa", joka alkaa sivulta 1. ja päättyy sivulle jotain 220. Mulle alkaa näes valjeta, että se ei ole toi tommonen kirja mikä on tässä kirjoittamisessa joku mun juttu, vaan mä taidankin jotenkin ihan olla etsimässä jotain aivan uutta kirjoittamisen muotoa. Tää tuntuu jotenkin jännältä olomuodolta, mutta ei haisuakaan mihin tää päättyy ja mitä tää voi tuoda tullessaan. Toivottavasti ei nyt sentään ihan mitään katastrofia. Mut en oo ainakaan sijoittanut tähän mitään fyrkkaa, joten ei mulla ole mitään menetettävää. Se on tää internetti, joka tuntuu olevan se mikä jotenkin tuntuukin olevan mun työkalu. Mutta en todellakaan osaa sanoa, että mitä tästä on tulossa ja en ole kovin kauaa tätä edes käyttänyt. Itse asiassa en oikeastaan ole tajunnut mihin edes jotain sähköpostia oikeastaan tarvitsen eikä sitä mitkään tavikset just tarttekaan - jos ei nyt pidä sitä tommoisena yhteydenpitovälineenä ystäviin. Mutta kirjeiden kirjoittaminen oli kyllä joku vuosi sitten ihan kuollut tästä maailmasta. Ja nyt se juttu on se, että kaikki mikä ennen puhuttiin, esim myös puhelimessa, tarttee nyt kirjoittaa. No kirjotetaan sitten, mutta aika kamalaahan se olis jos jokainen tavis joutuisi aina kirjoittamaan kaiken minkä ennen vaan heitti suustaan ulos.
olen 21v nyt ja vasta kaksi vuotta harrastanut kirjoittamista. hyvin pitkä matka siihen, että voisin unelmoida julkaisemisesta, mutta onhan tässä aikaa. ja niin on niilläkin, jotka aloittavat vasta eläke iässä.
joskus kieltämättä kammottaa kun lukee kirjailijoiden haastatteluja, koska kaikki kirjailijat tuntuvat aloittaneen ennen kuin oppivat kävelemään, kasvaneet kulttuurikodissa jossa aikuiset lukevat klassikoita iltasaduiksi, eivät koskaan ole edes halunneet muuta tehdä kuin kirjoittaa jne... Liekkö sitten totta vai sanovatko imagon ylläpitämiseksi, vähän niin kuin se, että ketään oikeaa kirjailijaa ei tietenkään raha ja maine kiinnosta, pois se heistä...
E tässä nyt tartte alkaa sylkeä rahalle, mutta tämä homma ei taida toimia niin, että ensin tulee suuret setelit ja vasta sitten luot itsellesi jonkun baanan. Sit kandee lähtee vaikka yrittään, jos voittaisi jollain pokerilla.
Aloin kirjoittaa tosissaan kaunokirjallisia tekstejä yliopistossa 21-vuotiaana, kun taiteen tutkimuksen laitoksella oli tarjolla vapaavalintaisena kurssina luovaa kirjoittamista. Ensin ajattelin, että kurssi oli mukava sukellus tutkimuskohteen tarkastelulle tekemisen kulmasta, mutta jokin fiktion luomisessa lämmitti sydäntä ja innosti.
Esikoisteokseni julkaisin vasta 9 vuoden päästä, mutta sitä ennen oli ollut runsaasti paneutumista ja turhautumista omaan kirjoittamiseen.
Iällä ei liene väliä. Monet kirjallisuuden suuret nimet ovat alkaneet kirjoittaa ns. kypsällä iällä. Jotkut tekevät tuotantonsa nuorena, toiset keski-iällä ja jotkut iäkkäämpinä. Joidenkin tuotteliaisuus kestää koko elämän.
Oletteko muuten itse miettineet oman tuotteliaisuutenne kestävyyttä? Mielestäni on tärkeää kirjoittaa silloin, kun on sanomisen ja kertomisen tarve. Sellainen ei välttämättä palaa, ei ainakaan samanlaisena.
Heti, kun opin kirjoittamaan, 6v.
Myös minä aloin tarinoimaan kirjoittamalla heti kun opin kirjoittamaan ja ala-asteikäisenä pisimmät tekstikokonaisuudet lähes sataa sivua.
Minä kirjoitin jo äitini mahassa.
Minä isäni kasseissa.
Minäpä jo silloin kun isäni oli vielä kasseissa.
Nuorena rustasi runoja. Karmeita tekeleitä.
Sitten jokunen vuosi sitten istuin koneen ääressä ja aloin kirjoittaa. En tiedä oikein miksi. Ensimmäistä romaaniani kirjoitin noin 60 sivua. Sitten into lopahti. Toisen kirjoitin loppuun. Jäi pöytälaatikkoon kun oli huono ja työstämistä olisi ollut aivan liikaa, jotta siitä olisi saanut kasattua mitään järjellistä. Sen jälkeen olen aloittanut neljä eri romaania. Kaikki kesken.
Ja nyt. Kohta tämä viimeisin yritys alkaa olla loppusuoralla. Valmis tästä taitaa tulla. Ja ainakin tällä hetkellä olen kovin ihastunut omaan tekstiini...
Aiemmat tekeleeni ja yritykseni ovat käyneet hyvästä harjoittelusta. Ei kai kukaan ole seppä syntyessään.
itse tarvitsin/tarvitsen tämän iän, jotta minulla on sanottaa. Jotta kaikkea ei tarvitse keksiä. Välillä hämmästytän itseänikin, miten paljon sanottavaa on kertynyt.
Varmaan hyvä ikä aloittaa silloin, kun sitä sanottavaa alkaa tulla. Joillakin aiemmin kuin toisilla.
Satunnaisesti 10 vuotiaana aloitin, hyperaktiivisesti 14 vuotiaana. 16 vuotiaana kirja julki. Ei paha.