...... Kumppanisi olisi jollain tavalla näkyvästi "vammainen" mutta hän olisi muuten henkisesti normaali?
Itselläni on lievä CP-vamma joten tätä lähinnä mietin. Olen ollut siinä uskossa jo pitkään että oman ikäiseni (17-22v) eivät voisi missään tapauksessa seurustella vammaisen kanssa. Mutta onko asia todella noin?
Kysely on siis suunnattu lähinnä tytöille. Nuoremmatki voi vastata :)
Itselläni on lievä CP-vamma joten tätä lähinnä mietin. Olen ollut siinä uskossa jo pitkään että oman ikäiseni (17-22v) eivät voisi missään tapauksessa seurustella vammaisen kanssa. Mutta onko asia todella noin?
Kysely on siis suunnattu lähinnä tytöille. Nuoremmatki voi vastata :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
En ole tyttö joten vastaus on ihan teoreettinen.
Sanon suoraan että "vammaisen" on hirveän vaikea osoittaa rakastettavuutensa minulle, joka olen muutenkin ronkeli edes vilkaisemaan ihmisiin. Kyllä törkeää ylimielisyyttä, mutta niin törkeä olen.
Mutta jos jotenkin onnistuisin rakastumaan "vammaiseen" niin miksi en voisi seurustella? Onhan noista muitakin kykyjä joihin voi rakastua.
Tietysti seurustelu kumppanien täytyy olla "samalla tasolla" luodakseen tasapuolinen suhde. Jos toinen on paljon toista kokeneempi, (miten nyt sanon korrektisti) vähemmän ulkoisten esteiden rajoittama, vanhempi, jopa rikkaampi, niin suhteelle tulee siitä haaste. Se että toinen on vammainen ei tietysti tarkoita ettei suhde olisi tasapuolinen, sehän riippuu ihmisistä.
Joten siis ei mahdotonta, mutta se että tulisin ylimielisyydessäni edes ajatelleeksi "vammaista" on aika epätodennäköistä.
Lainausmerkit siis viittaavat kuvaani vammaisesta ihmisestä.
jos sattuisi ihastumaan/rakastumaan vammaiseen, niin mikä estäisi seurustelun? mutta kyllä pitäisi henkisesti olla samalla tasolla että suhde olisi toimiva. mutta ei vammaisuus/lievä vammaisuus itselleni olisi este, jos henkisesti samalla tasolla oltaisiin
Se on käytännóssä mahdollista, mutta pitää olla varma ettei suhde perustu sääliin :)
Lisää mielipiteitä kiitos :)
Ei mua haittais, jos on joku vamma tai sairaus. Ei pitäs olla ongelma. Hyvin voisin seurustella sellasen kans, jos on muuten hyvä tyyppi.
itse en usko, että pystyisin seurustelemaan vammaisen kanssa, mutta kyllä niitäkin (kuten näkyy) löytyy, jotka pystyisivät :)
No rehellisesti sanoen... Olisihan se vähän rasittavaa jne, mutta eniten se on ihan vaan kiinni luonteestasi.
Nyt kun tuli kysymys luonteestani niin voisihan siitä jotain mainita. :)
Yleensä olen iloinen ja positiivinen tyyppi. Huumorintajuni on lähinnä tilanne kohtaista. Sanon jotain huvittavaa kun on juuri tapahtunut jotain. Harrastan jalkapalloa joten sinänsä sosiaalisiin tilanteisiin joutuminen ei ole outoa.
Uusien ihmisten kanssa ujous näkyy mutta kun minulle vaan puhuu niin se katoaa melko nopeasti. Elän aika tunteella kun kyse on jalkapallosta mutta muuten olen aika hiljainen kaveri. En juo alkoholia tai polta tupakkaa. Salillakin tulee pelaamisen ohessa käytyä. Osaan kyllä enemmänkin kuunnella kun puhua. Puheliasta minusta ei saa millään.
Sisin on minulle ihmisessä tärkeämpää kuin ulkonäkö.
Js minua kohtelee hyvin niin minäkin kohtelen kyseistä ihmistä hyvin. :)
Saa toki kysyä lisääkin jos tulee jotai mieleen?
Lisää mielipiteitä kiitos :)
Jos tyyppi on kivanluontoinen, niin voisin :) Vaikutat ihan kivalta, mutta toisinaan olet tosi erilainen kuin minä ;o Mutta ei se vamma varmaan seurustelua estäisi.
Tai siis, kyllä sitä huumorintajua on, mutta oon tosi ujo ja tykkään enemmän taiteesta kuin urheilusta. Mutta kyllä jokseen olet samanlainen, olen parempi kuuntelija kuin puhuja, ja sisin on tärkeintä ja jos minua kohtelee hyvin niin minäkin kohtelen kyseistä ihmistä hyvin :)
Totta kyllähän meissä oman kuvauksesi mukaan jotain samankaltaisuutta on. Lähinnä tuo ujous ja huumorintaju. Siihen ne taitaa jäädä. :o
Edelleen lisää mielipiteitä kiitos :)
en usko, että olisi mikään ongelma tuo vammasi. (: jos tutustuisimme ja tulisimme juttuun niin loppujen lopuksi se luonne ratkaisisi voisinko seurustella. muulla kun ei lopulta ole niin väliä, kuin ihmisen sisimmällä(:
Kiitos :)
Huhuu?
Mikä on CP? :3
Vammasen kanssa ei voi seurustella koska se on erilainen ihminen eikä normaali, minä en ainakaan voisi koskaan olla vammasen kanssa ajatuskin siitä että joutuu hoitamaan aikuista miestä kuvottaa..
määrittelepä normaali? tai epänormaali ? ala vasta sitten luokittelemaan ihmisiä normaaleiksi ja epänormaaleiksi.
muuten kyllä periaatteessa voin ymmärtää kommenttisi, mutta ota huomioon että vammaisuutta on monenlaista. Itsekin liikuntavammainen (onko se edes sana? mutta siis minulla on eräänlainen jalkasairaus ja minut voidaan jonkun määritelmän mukaan sanoa vammaiseksi. ) kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä tästä, ellen asiasta kerro erikseen. mieti vähän mitä sanot.
Aivan nimimerk. "Fize" Minulla itsellänikin vammani on niin lievä että minusta luulisi että olisin normaali. Moni "normaali terve" kaverini on yllättynyt kun olen kertonut tästä. En minä tästä vammastani kuitenkaan suurta numeroa tee. Kerron vaan niille joille sen asian tietäminen voi jotain merkitä. Muut saavat olla omassa käsityksessään minusta.
en voisi
En voisi jos vammaisuus näkyisi selvä'sti ja vaikuttaisi luonteeseen ja älyyn, mutta kyllä mä varmaan alottajan kaa voisin olla:)
Kiitos haluaisitko kenties tietää lisää minusta?
Koetko olevasi jollain tapaa samanlainen?
Ainut mihin CP-vamma vaikuttaa on liikkuminen mutta minulla vammani on niin lievä että minusta on helppo luulla että olisin normaali. :)
no miks ei? jos todella rakastatte toisianne ja sillee mitä välii sil on jos toinen on vammanen..
En ikinä voisi. Sori mut se on totuus.
Antti sullaki on oikeus omaan mielipiteseen.
Jotkut tytötkin ovat tuota mieltä.
Oon hirvee läski,ja tyhmä ja näytän ihan possulta.
Tunsin yhden nuoren tytön.Tämä tyttö sanoi yhdelle vammaiselle pojalle,että ei istu samassa pöydässä vammaisen kanssa.Tytössä näkyi oikein vihaa tätä vammaista poikaa kohtaan.Poika ei sanonut mitään,siirtyi vaan toiseen pöytään yksikseen.Myöhemmin samainen tyttö oli joutunut onnettomuuteen,jossa oli loukkaantunut niin vakavasti,että joutui loppuiäkseen pyörätuoliin.Mietinpä että vieläkö hän sanoo ettei istu samassa pöydässä vammaisten kanssa,melkoisen yksinäistä on ylpeän narsistin elämä.
Niimpä tuollaisen onnettomuuden jälkee ihminen saattaa ajatella vähän toisin.
Kannattaako siis haukua ketään? Kukaan ei oo täydellinen.
Tottakai! Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin, vaikka ulkoisesti saattavatkin poiketa joukosta.