Hei! Olen eronnut nainen ja minulla on entisestä suhteesta miehen kanssa yhteinen lapsi. Mies muutti eron jälkeen toiselle puolen Suomea, joten yhteydenpito lapsen isovanhempiin ja muuhun sukuun miehen puolelta jäi minun vastuulleni. Nyt minulla on uusi suhde vakaalla pohjalla, mutta eräs ongelma hieman varjostaa suhdettamme. Olen tiiviisti yhteyksissä ex-miehen sukuun ja olen ehtinyt tulla melko läheisiksi heidän kanssaan, pidän heistä. Nykyisellä miehellä ei siitä ole sanomista, mutta hän vaistoaa, etten ole läheskään yhtä innokas hänen perheestään/suvusta. Minulla ei ole mitään heitä vastaan, ovat vain jotenkin "jöröjä". Ex-miehen perhe kyselee kuulumiset, osaa käytöstavat jne, kun taas nykyisessä anoppilassa eivät automaattisesti edes television katselultaan tervehdi kun menemme käymään. Ymmärtääkseni heilläkään ei ole mitään minua vastaan, juttelevat kuulemma miehelleni aina siihen sävyyn että "älä päästä tätä naista käsistäsi."
Miten tässä sitten olla kun koen oloni erittäin kiusalliseksi nykyisen miehen perheen luona? Mitä sanoa miehelle hienovaraisesti kun hän kysyy, että mikä mättää kun en ole yhtä reippaana lähdössä heille kuin ex-anoppilaan?
Miten tässä sitten olla kun koen oloni erittäin kiusalliseksi nykyisen miehen perheen luona? Mitä sanoa miehelle hienovaraisesti kun hän kysyy, että mikä mättää kun en ole yhtä reippaana lähdössä heille kuin ex-anoppilaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joihinkin ihmisiin tutustuu hitaammin kuin toisiin, osaat varmaan aikuisena ymmärtää sen, että joidenkin kanssa tulee melkein itsestään toimeen ja joidenkin ihmissuhteiden kanssa pitää tehdä töitä. Tottakai menet poikaystäväsi sukulaisiin kylään ja käyttäydyt kuten hyviin tapoihin kuuluu, niin tekee sivistynyt ihminen riippumatta siitä, onko se juuri sillä hetkellä niin kivaa vai ei. Motivaatioksi riittänee että olet tosissasi poikaystäväsi suhteen ja tiedät että se on hänelle tärkeää?
Kanssakäymisenne saattaa jopa helpottua mitä enemmän aikaa kuluu ja ehditte tutustua. Siitä sen suurempaa numeroa kannata tehdä?