Mika Waltari

Tietty hahmoissa on aina osa kirjoittajaansa. Mutta onko oikein vetää yhtäläisyysmerkkiä hahmon ja kirjailijan välille?

Minä olen ajatellut, että punaisena lankana olisi eräänlainen sielunvaellus, josta puhutaan monessa Waltarin historiallisessa romaanissa. Kuinka ihminen syntyy uudestaan eri aikakausina ja toteuttaa kohtaloaan. Ei siis niin, että elämässä pitäisi pärjätä hyvin, että syntyisi uudestaan parempana ihmisenä, vaan pikemminkin, että vaikka syntyisi kuinka monta kertaa, niin aina toteuttaa sitä samaa kohtaloaan. Niinhän myös niissä kirjoissa kaikissa oli nuori mies, joka etsi itseään ympäri maailmaa, eikä löytänyt itseään tahi sitä oikeaa rakasta.

Näkyvänä symbolina tälle oli se, kuinka melkein joka kirjassa päähenkilö näki jossain kuvion, missä satyyri tavoittelee nuorta nymfiä.

Turms Kuolematon kirjoitti:

Tietty hahmoissa on aina osa kirjoittajaansa. Mutta onko oikein vetää yhtäläisyysmerkkiä hahmon ja kirjailijan välille?

Minä olen ajatellut, että punaisena lankana olisi eräänlainen sielunvaellus, josta puhutaan monessa Waltarin historiallisessa romaanissa. Kuinka ihminen syntyy uudestaan eri aikakausina ja toteuttaa kohtaloaan. Ei siis niin, että elämässä pitäisi pärjätä hyvin, että syntyisi uudestaan parempana ihmisenä, vaan pikemminkin, että vaikka syntyisi kuinka monta kertaa, niin aina toteuttaa sitä samaa kohtaloaan. Niinhän myös niissä kirjoissa kaikissa oli nuori mies, joka etsi itseään ympäri maailmaa, eikä löytänyt itseään tahi sitä oikeaa rakasta.

Näkyvänä symbolina tälle oli se, kuinka melkein joka kirjassa päähenkilö näki jossain kuvion, missä satyyri tavoittelee nuorta nymfiä.

Lue lisää

Ehkäpä näistä faktoista voisi tehdä ensiajatelmia:
Mika Waltarin isä oli pappi, joka varmasti takasi hänelle varsin selkeän käsityksen hengen elämästä. Mika Waltari opiskeli myös historiaa ja oli hyvin kiinnostunut egyptologiasta ja mytologiasta.
Mika Waltari kirjoitti aluksi viihdekirjallisuutta ja kasvoi lopulta erittäin mestarillisiin teoksiinsa.

Voisiko ajanhengen kuvaus olla eräänä punaisena lankana, löytöretket sielunelämään jne..

genomous kirjoitti:

Ehkäpä näistä faktoista voisi tehdä ensiajatelmia:
Mika Waltarin isä oli pappi, joka varmasti takasi hänelle varsin selkeän käsityksen hengen elämästä. Mika Waltari opiskeli myös historiaa ja oli hyvin kiinnostunut egyptologiasta ja mytologiasta.
Mika Waltari kirjoitti aluksi viihdekirjallisuutta ja kasvoi lopulta erittäin mestarillisiin teoksiinsa.

Voisiko ajanhengen kuvaus olla eräänä punaisena lankana, löytöretket sielunelämään jne..

Lue lisää

Hei.

Luen tällä hetkellä Nuorta Johannesta, joka jäikin Waltarin viimeiseksi romaaniksi. Minä ainakin saan siitä samaa fiilistä, kuin aiemmistakin romaaneista, että Waltarin käsitys totuudesta, jota hänen romaanihahmonsa ajavat takaa on samankaltainen Benedictus de (Baruch) Spinozan ajatusten kanssa. On vain yksi substanssi "Jumala", joka koostuu äärettömästä määrästä attribuutteja, jotka ovat yhtä kuin "Jumala".

Waltari on ihana.