Sirkuksessa

Kulisseista kirmahtivat
yksipyöräisillään fetsipäiset apinat
ja Sisyfos
vieritti näyttämölle suuren kiven.

Yleisöön eksynyt
takarivin filosofi hieraisi silmiään,
sillä nuoralla tanssi
Sigmund Freud,

mutta eturivin herrat vaihtoivat
hyväksyviä katseita keskenään.
Tirehtööri oli totisesti
ylittänyt itsensäkin.

Yleisö ei vielä ollut saanut
edes suutaan kiinni,
kun näyttämölle jo ratsasti
seepralla Karl Marx.

Samaan aikaan lämpiössä vanha mies
kiroili kovaan ääneen.
Seeprallaratsastaja
oli kääntänyt kaiken ylösalaisin.

Tilannetta tarkkaili
matkan päästä
eräs nuori Vladimir Iljitš
suurine toiveineen.

Takarivin filosofi
havahtui horteestaan,
mutta eturivin herrat
eivät enää nauraneet.

Seneca, Epiktetos ja Marcus Aurelius
seurasivat sivusta vaieten,
kun pyhä Augustinus otti yleisön
käsi juhlavasti ojossa.
Vain hetkeä aiemmin
oli veitsitaiteilijan virheestä
henkensä heittänyt
muuan Julianus.

Leijonankesyttäjän lipsahdus
johti kymmeniin kuolemiin,
kun Baselin jalopeura karkasi
yleisön sekaan.
Seuraavana päivänä
iltapäivälehdet tiesivät
vallankumouksen alkaneen.
Rudolf Bultmann kopisti
tuhkat piipustaan ja tuhahti.
Hänestä koko juttu oli naurettava.

Pahimmat pelot kävivät toteen,
kun tulennielijän spektaakkeli
karkasi käsistä ja sytytti teltan liepeet.
Yleisö osoitti seisten suosiotaan
ja takarivin filosofi manasi
esiin Kierkegaardin haamua.
Lopulta eturivin arvokkaat herrat
ymmärsivät tilanteen vakavuuden
ja alkoivat kovaan ääneen
vaatia rahoja takaisin.
Lyhyen kuohunnan päätteeksi
typerryttävä hiljaisuus
paljaan taivaan alla
kertoi omaa tarinaansa,
jota kukaan ei enää ollut
kuulemassa.

Vetonaula Hermann Göring
kapseli kielensä alla
marssi näyttämölle uljaasti
Horst-Wessel-Liediä hyräillen.
Syyttäjät näyttelivät osansa
taiten eikä kukaan miettinyt
Dresdeniä.
Nicht schuldig, julisti marsalkka,
sillä hän kyllä tiesi syyttäjienkin
tietävän, että oikeudenkäynti
oli alusta loppuun suurta sirkusta.

Mielestäni Sinulla itse_murhaaja on hauskoja runoja. Sinulla on sanan miekka kädessäsi...

Kun minua ei päästetty
sirkukseen,
pystytin ulos oman telttani.
Kannoin kertakäyttögrillit sisään
ja suljin vetoketjut huolella.
Käperryin pesääni kuin lapsi.
Tunsin onnen joka solullani.

Varhain keväällä käärin takin
kainaloon ja Suomenlinnan
laidalta katsoin pitkään,
kun autolautta lähti Tallinnaan.
Sijoitin vähät päiväni koordinaatistoon
minulle valittuun aikaan ja paikkaan.
Mistään välittämättä
maa kiertyi äänetöntä iltaa päin.

En ensam kväll kan man höra
en lockande viskning i mörkret.

Jag fruktar inte för jag har hört
dödens melodi, ljuv och skön.

Min bedrövelse skall aldrig försvinna
utan att din hand stryker min hals.

Lehdistö oli jo pitkään nostattanut
toiveita ja odotuksia kirjoittamalla
päivästä toiseen uudesta vetonaulasta,
jonka kerrottiin valloittaneen sydämet
kaikkialla minne sirkus vain oli ehtinyt.
Kertomus levisi suusta suuhun ja pian
kaupunkilaiset eivät muusta puhuneetkaan,
etenkään lapset.
Kun sirkus sitten saapui kaupunkiin,
kansa tungeksi tuhatmäärin näytäntöön
nähdäkseen tämän suuren ihmeen,
joka, niin väitettiin, pystyi kävelemään
ja juoksemaan samanaikaisesti.
Tällaista kansansuosiota sikarisuinen tirehtööri,
joka oli lopultakin osunut kultasuoneen,
katseli totta kai mielikseen.

Näytäntö oli viimeistä paikkaa myöten
loppuunmyyty ja tunnelma käsin kosketeltava.
Tirehtöörin tervetulotoivotusten jälkeen
kapellimestari heilautti tahtipuikkoa
ja hurjan kakofonian saattelemana
lavalle pyyhälsi kärrynpyöriä heitellen
kurttuinen kääpiö, jonka liikehdintä
oli niin omalaatuista, että kukaan ei
osannut sanoa, oliko kyse kävelystä
vai juoksusta vai jostain muusta.
Toiset sanoivat kääpiön kävelevän,
toiset juoksevan, ja tästä eriävien mielipiteiden
keitoksesta valmistui yleinen mielipide,
jonka mukaan kääpiö
sekä käveli että juoksi samanaikaisesti.
Kaiken kaikkiaan kansa oli tyytyväinen näkemäänsä.

Lopulta minäkin pääsin sirkukseen,
viimeiseen näytäntöön.
Edellisten näytäntöjen ylistävät arviot
luettuani odotin paljon.
Sain hyvän paikan toisesta rivistä
eturivin herrojen takaa.
Siinä istuessani ja kuulostellessani
aikalaisteni iloista puheensorinaa,
sydämeni kiihtyi.
Nyt minäkin saisin kokea sirkuksen.

Tirehtööri toivotti kaiken kansan
tervetulleeksi ja orkesteri loihti
ilmoille alkusoiton ensitahdit.
Yksitellen näyttämölle marssivat
kaikki edellisten näytäntöjen tähdet,
ja minä, kuin olisin tapaamaisillani
vanhat ystävät vuosien mentyä,
nojauduin eteenpäin valmiina
kuulemaan kuinka maailma
oli meitä kaikkia kohdellut.

Minotauros nilkutti murtunein säärin
eikä Theseusta näkynyt missään
(myöhemmin sain tietää hänen sammuneen pukuhuoneeseen).
Sisyfoksen kivi ei ollut nyrkkiä suurempi.
Sigmund Freud ei pysynyt nuorallaan
eikä seepra kestänyt Karl Marxin painoa.
Seneca, Epiktetos ja Marcus Aurelius
eivät edes yrittäneet ja Augustinus oli veltto.
Jopa Herman Göringin askelluksesta oli puhti pois.
Kaiken kaikkiaan olin pettynyt näkemääni.

Keväällä 1945 puna-armeija
lähestyi Berliiniä idästä.
Tavoilleen uskollisten
venäläissotilaiden raiskaamat
saksalaisnaiset lasketaan
miljoonissa.
Kyseessä on maailmanhistorian
suurin raiskausoperaatio.
Mutta mitäpä näistä,
voittajat kirjoittavat historian
ja Stalinin kunnianpalautus
on jo aloitettu.
Tähän eturivin herratkaan
eivät olleet valmistautuneet.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288545657044.html

http://www.youtube.com/watch?v=dQWv9KpDWEg

Ehkä kuitenkin illan
hauskin hetki koettiin,
kun knallipäinen steppaaja
ilmoitti Yhdysvaltojen
tukeman Pol Potin
juuri tappaneen
neljäsosan kansalaisistaan.

Eturivin hillityt herratkin olivat
tukehtua tirskahduksiinsa,
sillä juuri tällainen sirkustaide
oli eritoten heidän mieleensä.
”Onneksi tuli lähdettyä”,
eräskin heistä kuiskasi
vierustoverinsa korvaan.

Takarivin filosofi oli vähitellen alkanut
tuntea olonsa vieraaksi tässä seurassa.
Kun sitten näyttämölle raahattiin
raunioituneen Sarajevon replika,
filosofi katsoi nähneensä tarpeeksi
ja poistui paikalta kaikessa hiljaisuudessa.

........ OHO !
onneksi tuli luettua.

Kiitos!

Hauska, kekseliäs, älykäs.. tykkään!

Kiitos!