kun apua tarvii, ei muuten. Miten suhtaudutte sellaiseen ihmiseen, kun taas soittaa ja jotain vailla?
Ystävä silloin,
hyväksi käyttöä jo
8113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suhtaudun niin, että luovin valkoisten valheiden avulla ulos auttamisista. Kiire on kauhia minulla. Ei ehdi, ei. Pahoittelen, pahoittelen.
peri maksu palveluistasi, esm. 10 eur. tunti
sano suoraan että palvelut on maksullisia.
Tällä kännykkäkaudella on helppo suhtautua näihin epämiellyttäviin puheluihin. Sen kun vaan jättää vastaamatta. Aikansa ne rimputtaa, mutta useimmat aika pian hoksaavat ettei yhteydenpito hirveästi kiinnosta. Fiksuimmat tajuavat jopa syynkin.
Kahdenlaisia ihmisiä, noin pääpiirteissään.
Jotkut tosiaan ottaa yhteyttä, kun ovat jotain vailla. Aina sama tekniikka, ensin jutellaan niitänäitä ja mukavia, sitten päästään asiaan, elikkäs kerjäämään. Ite koitan tehdä toisinpäin, esitän ensin asian ja sen jälkeen jutellaan mukavia, jos jutellaan.
Hankalinta on silloin, kun on vaan juttutuulella, eikä mitään asiaa. Ratkaissut asian niin, että sanon alkuunsa, että ei ole asiaa :D
Noit loispummit ja muut hienot "ystävät" oppii tuntemaan nopeasti, osaapi olla varuillaan. Ja siinä mukavia poristaessa on helppo valmistautua sanomaan ei.
=DW=
Ei ole ystävä, lopetan kanssakäymisen.
Soittajan asiaan suhtaudun tilanteen mukaan. Ei minulta kukaan melko vieras apua pyydä, joten soittajaan suhtaudun keskinäisen suhteemme ja aiempien avun tarpeiden mukaisella tavalla. Pääsääntöisesti tietenkin autan jos pystyn ja vielä viitsinkin. Soittelen sitäpaitsi itsekin yleensä vain jos on jotain "asiaakin".
Toiset tarvitsevat aina enemmän apua kuin toiset yleensäkin, ja elämäntilanteethan meillä kaikilla vaihtelevat. En siis edellytä että menee ihan päittäin sinun vuoro minun vuoro periaatteella, riittää kun tiedän että toinenkin mielellään joskus minua auttaisi.
Mikäli minusta tuntuu, ettei pelkkä seurani koskaan toista ilahduta, vetäydyn vähitellen ja välejä rikkomatta.
Karsiutuneet ovat, turhat tuttavat. Ystävyys on kaksisuuntaista.
Miten sellaista voi sanoa ystäväksi narsistia joka keljuilee, kiusaa ja puhuu selän takana pahaa.
Ensi näkemältä voi ytuntua kivaltakin kaverilta, mutta kun enemmälti tutustuu huomaa jo mitä hän on naisiaan tai miehiään. Yritä siinä sitten sille kiltti ja ystävällinen olla kun takaisin tulee kaikenlaista sontaa.
Itse ainakin alan antamaan samalla mitalla takaisin päin.
Apua tarvittaessa olisi kiva olla sellaisia ystäviä joilta todellakin saa avun juuri siihen asiaan mihin kulloinkin sitä apua tarvitsee ilman sarvia ja hampaita.
Onneksi heitäkin on olemassa.