Onko muilla näin?

Kyllä samoin kävi minullekin. Vapaat tahtoo mennä levätessä, vapaita on liian vähän, ei ehdi palautua niin lyhyessä ajassa.
ystäväpiirikin on etääntynyt, elämämme pyörii niin paljon omaishoidon ympärillä, ei sitä kukaan tajua jos ei ole itse kokenut.
Minäkään en jaksa kuunnella enkä lukea joutavanpäiväisyyksiä, moni valittaa, vaikka on terveyttä ja elämä hyvällä mallilla. Terveydenkin moni pitää itsestään selvyytenä niin kauan kunnes itse, tai joku lähipiirissä sen menettää.
Koeta saada pidempi vapaa, jos lähtisit vaikka jonnekin kylpylään tai aurinkolomalle.
Olen ollut kerran viikon Kreikassa, se oli todella rentouttavaa, jos jää kotiin ajatukset pyörii vain siinä kuinka hoidettava voi hoitopaikassaan.
Jaksamista sinulle kohtalotoveri.

Kiitos sinulle hoitaja minäkin.Oli lohduttavaa kuulla etten ole erikoislaatuinen persoona kun aikaisemmin olin kaikesta kiinnostunut ja seurallinen.Todella tyhjät valitukset ja pikkuasioihin takertumiset sivuutan.Sairaalatyöstä olen leipäni hankkinut mutta kun se oli 8-10t.kerrallaan ja sen jälkeen vapaat ei se ottanut niin voimille.Yritän pienistä asioista nauttia tässä tilanteessa.

Olen ollut jo viisi vuotta yksin, mieheni joutui laitokseen kun häntä ei enää pystynyt hoitamaan kotona.
Hän on monesti käynyt lähellä kuolemaa, mutta sinnittelee yhä.
En ole toipunut omaishoitajuudesta, jatkoin liian kauan oman terveyteni kustannuksella.
Sosiaalisia suhteita en ole edes halunnut solmia uudelleen, ne lähes loppuivat omaishoitajuuden aikana.
Käyn syöttämässä mieheni joka päivä, näen siellä muita ihmisiä. Siihen elämä kodin ulkopuolella jääkin.
Viisi vuotta hoidin, viisi olen ollut yksin. Haluaisin hoitaa vieläkin jos olisi mahdollista.

Sinulle Wilma koska miehesi on laitoksessa etkö voisi irrottautua ja lähteä johonkin.Jos olet matkustellut ennen eikö hyvä taas ottaa lentolippu vaikka viikon matkalle.Taikka onko sinulla harrastuksia joihin voit osallistua.Kyllä ne siellä sairaalassa syöttää ja hoitaa miestäsi.Itselleni olen yrittänyt tehdä selväksi,tämä on myös minun elämäni en saa ripustautua toiseen ihmiseen niin tiukasti ettenkö itseni tarpeita ajattele.Ei se aina helppoa ole kun on kymmenien vuosien avioliitto takana.

Toisaalta jos sinä et tunne raskaaksi käydä miestäs katomassa ,niin ehkä myös sitä kautta saat uusia ystäviä.Toisia omaisia,juttelu muiden vieraiden kanss,tai henkilökunnan kans.Sulla tulee ainaki lähdettyä johonki ja saat raitista ilmaa.Älä ota sitä pakoksi vaan käyt kun tuntuu et haluat nähdä miehes.Oon itte töissä vanhustenosastolla ja olen nähnyt kuinka monet aviopuolisot ovat alkaneet kukoistaa kun vastuu on pois ja rakas on hyvässä hoidossa ja saavat käydä päivittäin kuitenkin tapaamassa ja kertomassa kodin asiat.Hyvää jatkoa ja jaksoa sulle.kevät terveiset

Ymmärrän Wilma,ei ole helppoa lähteä matkoille,itse olen paljon matkustellut elämäni aikana mutta en nyt pystyisi lähtemään ulkomaille.Lomanikin taidan lyhentää sitähän saa 2viikkoa 2kertaa.Ajatus jo että en näe puolisoani tuntuu mahdottomalta.Maalla aoin käydä ainakin sen yhden 2 viikon aikana.Onkohan tämä läheisriippuvuutta josta myös puhutaan.Mieheni on viikon vuorohoidossa ja jo tänään pistäysin osastolla kun hoitopaikkakin on lähellä.

Mie koitan olla ihan vapaalla kun mieheni hoidossa,kerran käyn kahden viikon aikana.
Tekee hyvää olla erossa ja akut latautuu.Menen joka kerta kun on vapaata katselemaan maailmaa,terveitä ihmisiä,en voisi joka päivä lampsii osastolla,tulee riippuvaiseksi.Aikaa se vei tottua,mutta tämä hyvä harjottelua,koska jonain päivänä olen kummiskin yksin.Osatolta kummiskin soittavat jos hätä,todellinen hätä,muuten lepään jos vaan mahdollista!!

On se kummallista vaikka mieheni on hyvässä hoidossa niin ajatukset on hänen luonaan.Hän pystyy panamaan puhelimessa nappia joka soi minulla.kerran kun puhelin oli kiinni ,mulle tuli hätä mitä tapahtunut,Sitten aivankuin "heräsin"hnhän on hoitopaikassa ja siellä hoitajia enämpi kuin yksi ja että soittaahan he minulle.Kun minäkin oppisin tuon viikon ajan irrottautumaan hänestä.Tapaan kyllä ihmisiä mutta ajatukseni ovat rakkaani luona.

NINKKÖ