Elämäni on toistaiseksi ok,mutta yksin oleminen todella tylsää.hengailen yksin mut silti tylsää.vähennän käydä hengailla,sätissä ja muualla kun on pakko.miten mahdollista niin elämä vaikeampaa?kyllä outo,että he tuttuja joka tiedän heidän nimeä,mutta eivät uskalla tulla kaverikseni eikä mitään vaikka puhelinnumeroita.en vain ymmärtää miksi he kysyvät minuta "miten menee tai mitä kuuluu".ei minusta tunnu,että olisivat kavereitani koska ei sitä näyttää.tottakai törmään heihin joskus,mutta pysyn rauhallisena ja melko hiljaa.minua ei enää kiinnostaa,koska ei mitään uutta.kyllä he aika mukavat ihmiset mut silti tämmöistä.lieneekö tuttuja/puolituttuja kanssa hankalampaa kuin helpompaa tuntemattomien kanssa?näköjään paikkakunnallani ei kaivata minua mitään..en osaa selittää.tapaan eniten perhettäni kuin he ihmiset.en tiedä enää,että kestänkö asua täällä vaiko vuosia vielä..luovutin tästä kokonaan ja annoin asiat olla.
huokaus!
lepakko bitch
6241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taidat käyttää google kääntäjää?? siltä tuo teksti ihan näyttää.
Haha :DD
Haista huilu ja ihan samaa mitä uskot tai luulet.En selittelemään sinulle,näkemiin!
Yritä tutustua muihin heteroihinkin ja saada uusia kavereita heistä. Harrasta jotakin lajia, jossa voisit tavata muita samantyyppisiä ihmisiä (myös lesboja) tai osallistu yhdistystoimintaan/ järjestä sellaista, jos sitä ei vielä ole! Yritä olla aktiivinen. Kun antaa, niin jossain vaiheessa myös saa, uskon vakaasti. Ole kärsivällinen.
Jos paikkakuntasi todella on niin pieni, että elämä tuntuu mahdottomalta ja tukahduttavalta, niin ehkä sitten voisit harkita muuttoa esimerkiksi lähimpään suuren kaupunkiin, josta matka vanhempien luokse on kohtuullinen, mutta jossa sinulla olisi myös mahdollisuus uusiin ihmissuhteisiin ja harrastuksiin?
Hehän kyllä heteroja,mutta tuloksetta silti samaa.Huono puoli,että yhdistystoimintaan ei minua kiinnostaa.Paikkakunnallani noin melkein 50 000 asukkaita.Opiskelin 2 vuotta,että minulla ei aikaa siihen harrastuksiin tai sellaista ollenkaan.Työttömänä sitten aikaa on..Ei ole helppo minulle.Tottakai olen kärsivällinen.Minulla melko paljon tuttuja/puolituttuja,mutta en todellakin heidän nimeä tiedä.Taisi olla siinä yksi vika eli minulla vähän ujo etten osaa kysyä heidän nimeä suoraan.En vain tiedä miksi.Voi olla,että lähtisin ensi syksyllä opiskelemaan taas eri alalla.En tiedä vielä kun mitä voisin tehdä,mutta katsotaan.Voin sanoa,että olen aika vihainen koko kohta 9 vuoden ajan kun kaikki pilalla kahden exän takia aiheuttamat.1-2 vuoden päästä näköjään elämäni alkaa helpompaa tilannetta.
Taisit jo tätä samaa asiaa puida noissa edellisissä aloituksissasi...