Haluaisin kuulla ajatuksia ja pohdintoja biologisilta äideiltä huostaanottotapauksissa. Tuntemuksista ja yhteistyöstä sijaisperheen kanssa.
Millaiset mahdollisuudet vanhemmille annetaan olla yhteydessä lapsiin ja kuinka paljon tietoa haluatte ja saatte lapsistanne sijaisperheestä? Kuinka paljon kannustetaan tilanteessa yleensäkkin vai pidetäänkö pahana ihmisenä, joka on hylännyt lapsensa.
Kyselen näitä huostaanotetun lapsen näkökulmasta (nykyään jo olen aikuinen). Tuon myös oman näkökulmani asioihin myöhemmin, mutta nyt odotan vastauksia.
Millaiset mahdollisuudet vanhemmille annetaan olla yhteydessä lapsiin ja kuinka paljon tietoa haluatte ja saatte lapsistanne sijaisperheestä? Kuinka paljon kannustetaan tilanteessa yleensäkkin vai pidetäänkö pahana ihmisenä, joka on hylännyt lapsensa.
Kyselen näitä huostaanotetun lapsen näkökulmasta (nykyään jo olen aikuinen). Tuon myös oman näkökulmani asioihin myöhemmin, mutta nyt odotan vastauksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lastensuojelun ongelmana on hajanaisuus. Lastensuojelua halutaan kehittää esimerkiksi valtakunnallisilla ja alueellisilla rekistereillä, jotka auttaisivat parantamaan tiedonkeruuta.
Hajanaisuus on keskeinen ongelma lastensuojelussa, kertoo STM:n neuvotteleva virkamies Marjo Lavikainen.
Kommentti: Toivottavasti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista vastaavat tahot alkavat heräämään todellisuuteen.
Lue lisää YLE uutiset Kotimaa 5.3.2013.
http://yle.fi/uutiset/stmn_tyoryhma_lastensuojelun_ongelmana_on_hajanaisuus/6525198
------------
Kopio Yle uutisesta.
STM:n työryhmä: Lastensuojelun ongelmana on hajanaisuus
Lastensuojelua halutaan kehittää esimerkiksi valtakunnallisilla ja alueellisilla rekistereillä, jotka auttaisivat parantamaan tiedonkeruuta.
Sosiaali- ja terveysministeriön STM:n asettama työryhmä selvittää parhaillaan lastensuojelun tilaa Suomessa. Työryhmä jätti väliraporttinsa joulukuussa, ja loppuraporttia odotellaan alkukesällä.
Hajanaisuus on keskeinen ongelma lastensuojelussa, kertoo STM:n neuvotteleva virkamies Marjo Lavikainen. Hänen mukaansa järjestelmän hajanaisuus vie paljon energiaa siltä, että keskityttäisiin asiakkaiden tarpeisiin.
Työryhmä on tähänastisessa työssään pitänyt välttämättömänä sitä, että lastensuojelun kansalliset kehittämis- ja ohjausstrategiat arvioidaan uudelleen. Myös kuntien ja valtion välinen työnjako ja vastuu on tarkoitus selvittää, Lavikainen kertoo.
Työryhmä on nostanut esiin esimerkiksi valtakunnallisten ja alueellisten rekisterien kehittämisen.
- Rekisterien avulla voitaisiin kerätä aiempaa parempaa tietoa ja myös ajantasaisesti analysoida sitä. Tämän tiedon raportoimisella päästäisiin jo parempaan suuntaan, Lavikainen sanoi Ylen radiouutisille.
Yle Uutiset
-----------------------------------------
Mun poika otettiin kiirreellisesti sijoitukseen ja nyt odotellaan että meillä ois suullinen käsittely haolla.
Musta tää on ainakin ihan hanurista että kun itse tiedän/puhun ja vielä pyydän apua pojalle niin stt päättää että auttaa huostaan ottamalla. Tiedän että avohuollontukitoimista olisi ollut minulle ja pojalle hyötyä.
Rankkaa kaikille. Poika soittaa joka pvä ja itkee kun haluaa takasin kotiin eikä kestä että on lukkojen takana :( Ja sttn mukaan tämä on vain pojan parhaaksi. Koko nainen ei edes tunne meitä.
Mä en käsitä tällästä auttamista sitte ollenkaan.
Tällä hetkellä mulla niiiiiiin suuri viha koko työntekijää kohtaan että osat pois.
Ei oo kiva mennä nukkumaan kun tiedän että pieni rakas poikani kömpii vieraaseen sänkyynsä koti ikävää itkien :( mun sydän on ainakin tosi rikki ja kuitenkin pitäis muiden lasten edessä olla ja tehä normi asioita...
Kiitos sosiaalityöntekijä että ajattelit päätökselläsi myös miltä ratkaisusi tuntuu pojasta joka kuitenkin on tajunnut että hölmöili ja katuu tekojaan.
Toivon että sutkin laitettaisiin lukkojen taakse, paikkaan missä et halua olla ja susta ei kukaan välittäisi miltä se susta tuntuuuuu!!!!!
Vastustin sijoitusta perheeseen sen takia, koska siellä ei olisi ollut sitäkään vähää valvontaa mitä lastenkodissa. Myös siksi, etten olisi saanut tavata lasta niin paljoa.
Sekä laitos- että perhesijoituksia käynyt tuttava suositteli laitosta. Hänen mukaansa siellä sentään on useampia silmäpareja näkemässä jos jotain tapahtuu , sossukin vierailee joskus.
En olisi saanut vaikuttaa sijaisperheen valintaan ollenkaan ja olisin ollut tapaamisten ja lapsen tietojen suhteen täysin heidän armoillaan. Sossu sanoi minulle myös, ettei ole suotavaa vierailla usein sijaisperheessä häiritsemässä heidän arkeaan. Sijoituksesta päätti yksin sossu, kuulematta minua tai selvittämättä tilannetta. Mitään tukitoimia tai tilaisuutta kertoa oma kantani en saanut, vain ilmoituksen sijoituksesta. Mitään vanhemmuuttani tukevaa ei kirjattu papereihin ,ei edes sitä, että hain itse apua. Koko juttu oli kuin pahaa painajaista. Sain tapella lujasti , että sain lapseni takaisin.
Katson, että sijoitustilanteessa vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia tai sananvaltaa, vaikka sijoitus olisi tapahtunut aivan muista syistä kuin vanhemmista johtuvista. Biovanhempien ja lasten suhdetta ei myöskään tueta mitenkään vaan pikemminkin päinvastoin. Sijoitukset tehdään tyyliin loppuelämäksi. Lapsia ei ole tarkoituskaan palauttaa ellei vanhempi ole valmis oikeus- ja mediasotaan.
Minua äitinä harmittaa, että annoin lapseni sijaisperheeseen. Olin tosi väsynyt, mutta nukkumalla se meni ohi. Luulen, että sijaisperhe yllättyi, kun en ollutkaan mielenterveys- tai päihdeongelmainen. Hekin kyllä kovasti ihmettelivät huostaanottoa. Itse en ollut tyytyväinen sijaisperheisiin ja lapsi tuli kotiin huonokuntoisena parin vuoden päästä. Harmittaa koko touhu.
Sijaisperhe omi vajaa parivuotiaan lapseni, uskottelivat lapselle olevansa äiti ja isä.
Lapsi unohtaa tuossa iässä nopeasti omat vanhempansa (isänsä on kuollut) ja minä olen nykyisin vain *****.
Sossujen mielestä tämä on sitä jaettua vanhemmuutta.
Mitään tukea en ole sijaisperheeltä koskaan saanut, päinvastoin.
Tapaamiset ovat 1krt/kk ja aina sijaisperheessä, yritä siinä mukuloiden keskellä olla lapsesi kanssa.
Sosiaalitoimi ei myöskään ole reagoinut pyyntöihini, eikä tapaamisia ole suostuttu lisäämään koska lapsi on kiintynyt sijaisperheeseen.
Lapseni on myös kastettu ilman omaa tahtoani (eri vakaumus), eikä mitään toiveitani esim. lapseni vaatetuksesta ja harrastuksista oteta huomioon.
Sijaisperheen omat(?) lapset ovat todella pahasti ylipainoisia ja kulkevat rikkinäiset vaatteet päällään, harrastuksena pojilla on pianonsoitto ja kokkikerho työväenkursseilla.
Sossu ei reagoi tähänkään.
Joten mitään tukea en ole mistään saanut, syynä huostaanottoon oli lapseni isän kuolema jonka vuoksi minut yritettiin pakottaa vauvan kanssa ensikodille "tukitoimia" saamaan.