Onko muilla yksineläjillä millainen olo? En oo koskaan seurustellut ja mulla on niin tarve saada oma rakas, tänään kun istuin bussissa ja viereen istui ihana ja nätti tyttö, sitten me istuttiin aika tiiviisti, pitkä oli matka ja tätyy myöntää oli ihanaa kun tunsin hänen välillä nojautuvan, olen varmaan ihan säälittävä mutta kaipuu on niin suuri että jokaisesta pikku hetkestä saa iloa.
Ei oo kultaa
icona pop93
9332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiiän tuntees.. Ois nii kiva jakaa arki oman kullan kanssa, mut toivottavasti saan sen vielä joskus kokea.. :) Tuntuu vaa aina sydämessä et jotain puuttuu ja sattuu nähä onnellisia pareja ympärillä. Vaikka toki olen iloinen toisten onnesta. :)
Sama täällä.. Itsestäni ansaitsisin kaikin puolin löytää jonkun ihanan. Rakastua. Mennä maailman ääriin. Kysymys on enemmänkin että mistä sen"oikean " löytäisi... Ikuisuus kysymyksiä.
Ehkä juuri me joskus törmäämme!
Kaksi yksinäistä ihmistä kohtaa, puhuvat siitä miten yksinäisiä ovat. Keskustelevat ja jakavat omakohtaiset, yksinäiset kokemuksensa, mainiten samalla yksinäiset tunteensa. Voi kun ne ovatkin niin yksinäisiä, pakkokin jos noin siitä aina tuskastelevat...siis yksinäisyydestä. Voi kunpa olisi toinen ihminen, mistä heitä löytää. Yksinäiset lopettaa, katsovat yksinäisin silmin hetken toisiaan ja lähtevät eri suuntiin...,yhä yksinäisinä.
Mäkään en ole koskaan kunnolla seurustellut, enkä edes ole koskaan tavannut sellaista ihmistä joka tuntuisi niin läheiseltä ja erityiseltä että voisin kuvitella hänet kumppaninani. Nautin omasta ajasta paljon. Tapaan myös ystäviä, jaan heidän kanssaan asioitani ja koitan rakentaa heihin hyviä suhteita. Mutta mitäpä sitä valehtelemaan, ikävä on välillä kova, tai ehkä aina vähän siellä pohjalla. Onhan meitä muitakin, mutta ei se vaan riitä että on kaksi yksinäistä. Pitäisi olla joku muukin yhteys - kemiaa, fysiikkaa, jotain hokkupokkusta. Täytyy pysyä avoimena ja ennakkoluulottomana, mutta eihän niitä tunteita voi pakottaa tai teeskennellä.
Ymmärrän hyvin myös tuon kosketuksen kaipuun, se voi täysin yllättää jossain julkisessa tilassa. Ja aina silloin tuntee itsensä vähän hylkiöksi, ja muut ihmiset näyttää äkkiä todella kiireisiltä ja etäisiltä ja siltä että niillä satavarmasti on kotona joku odottamassa ja elämä järjestyksessä. Tosi hyvin tuo sinun bussikokemuksesi kuvastaa sitä tilannetta. Se kun tuntee toisen ihmisen painon itseään vasten.. :) Onhan se inhimillistä. Ja siitä kaipuustahan se kaikki lähtee.
Riittää ne kaksi yksinäistäkin, täällä jotka viitsisivät sopia missä paikassa nettiä voisi jutella lisää. Teitä kun on monta, käyttäkää ne keinot. Jos te oikeasti haluatte, tekisitte varmasti muutakin kuin ihmettelette tässä. Silloin tietäisitte onko yhteyttä vai ei. Epätoivoinen ei tarvitse olla.
En ole epätoivoinen, tai en ainakaan itse koe olevani :) kuten sanottu, nautin myös yksinolosta/sinkkuudesta ja pidän omasta elämästäni monessa muussakin mielessä. Mutta heikkoutta en pelkää tunnustaa.
Sanoin yleisellä tasolla, ei sinulle kohdistettu henk. koht. Joistakin kirjoituksista näkee kyllä onko toinen tyytyväinen ja onnellisesti yksin ja kuka ei.
Tykkään olla omissa oloissani mutta itse läheisyyden halun ymmärtää ihmisissä.
Epätoivoisuus loistaa kauas, ja se, että on voih niin yksinäinen... Ja se jos mikä on entistä enemmän luotaantyöntävää.