Minulla on kohta viidenkymmenen vuoden kokemukset "uusperheen" lapsena olemisesta. Olin hyvin pieni, kun äitini avioitui isäpuoleni kanssa, ja nyt he ovat jo iäkkäitä ja ovat kauan nauttineet kansaneläkettä.
Heidän kotinsa on aina ollut minulle sieltä muuton jälkeen vastenmielinen paikka käydä ja teen sen harvoin vain velvollisuudesta äitiäni kohtaan. Vaikka isäpuoleni on jo haudanpartaalla, hän muistaa käydessäni vahtia syömisiäni ja lasteni syömisiä, ja mitä äitini kaupasta kotiin raahaa.
Sitten kun heidän yhteiset lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat kylään, kaupasta saa kyllä tuoda herkkujakin. Surkuhupaisaa on, että kun viimeksi käydessäni siellä ostin lapsilleni leikkeleitä leivän päälle itse omilla rahoillani, oli isäpuoleni syönyt ne. Kun aloin etsimään ostoksiani, alkoi äitini huutaa ja syyttää minua, että olin itse syönyt ne!
Äskettäin siellä käydessäni päätin, että kyllä oli viimeinen kerta, kun siellä kävin.
Kun aikuiset hommaavat itselleen miehen/vaimon, joka ei ole lapsen oma isä tai äiti, lapsi saa siitä ikuisen kärsimyksen niin kuin minä. Lapsenlapsetkin jaetaan eri karsinaan - sinun ja minun lapsenlapset. Onneksi lapseni eivät ole siellä paljon käyneet. Siksi lapsilleni on oma mummokin jäänyt vieraaksi.
Heidän kotinsa on aina ollut minulle sieltä muuton jälkeen vastenmielinen paikka käydä ja teen sen harvoin vain velvollisuudesta äitiäni kohtaan. Vaikka isäpuoleni on jo haudanpartaalla, hän muistaa käydessäni vahtia syömisiäni ja lasteni syömisiä, ja mitä äitini kaupasta kotiin raahaa.
Sitten kun heidän yhteiset lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat kylään, kaupasta saa kyllä tuoda herkkujakin. Surkuhupaisaa on, että kun viimeksi käydessäni siellä ostin lapsilleni leikkeleitä leivän päälle itse omilla rahoillani, oli isäpuoleni syönyt ne. Kun aloin etsimään ostoksiani, alkoi äitini huutaa ja syyttää minua, että olin itse syönyt ne!
Äskettäin siellä käydessäni päätin, että kyllä oli viimeinen kerta, kun siellä kävin.
Kun aikuiset hommaavat itselleen miehen/vaimon, joka ei ole lapsen oma isä tai äiti, lapsi saa siitä ikuisen kärsimyksen niin kuin minä. Lapsenlapsetkin jaetaan eri karsinaan - sinun ja minun lapsenlapset. Onneksi lapseni eivät ole siellä paljon käyneet. Siksi lapsilleni on oma mummokin jäänyt vieraaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koska on olemassa myös sellaisia uusperheitä, joissa osataan kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti.
Ja alkuperäinen kirjoittaja on sitä ikäluokkaa että ajat ja olosuhteet ovat muuttuneet, samoin suhtautuminen eri asioihin.Esimerkiksi oman avokkini perhesuhteet ovat sellaiset että hänellä on isäpuoli, ollut jo 3-vuotiaasta saakka, ja heillä on keskenään
läheisemmät välit kuin hänen isäpuolellaan ja ns.omalla tyttärellään.
En oikein osaa mitenkään kommentoida tuota kohtaloasi uusioperheen lapsena. Kovalta ja kylmältä kuullostaa, siis tuo "lapsuudenkotisi" ilmapiiri. Ja että se on jatkunut vielä aikuisuudessakin. Ei ole ihme, ettet halua entisessä kodissasi vierailla. En ymmärrä miten äitisi on voinut antaa kohdella omaa lastaan noin... Vaan enpä tässä maailmassa kaikkea muutakaan ymmärrä. Säälittää ja harmittaa ihmisten ahdasmielisyys. Ja jotenkin tuo kaavojen ahtaus... Kuten käsitteet: minun lapset ja sinun lapset... Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä he itse ovat menettäneet paljon paljon sulkemalla sinut ja lapsesi tavallaan "piirin" ulkopuolelle. Mutta hinta siitä tuntuu varmasti liian kovalta. Koitahan kestää.
Lopuksi haluan kuitenkin vähän puolustaa uusioperheitä: ei meillä kaikilla päde tuo mustasukkaisuus toisen lapsista (siitä pahasta entisestä liitosta), vaan on myös meitä, jotka elämme sulassa sovussa keskenämme, ja pidämme liittomme johtolankana sitä, että lapset ovat tärkeä osa meidän yhteistä elämäämme, olivat he sitten syntyneet ennen tai jälkeen liittomme alkamista. Itse koen, että puolisoni lapset ovat osa häntä, en osaa edes kuvitella häntä ilman lapsiaan, aivan kuin haluaisin hänen amputoivan kätensä... Kotimme on aina avoinna kaikille lapsillemme, heidän kavereilleen ja tulevaisuudessa puolisoilleen ja TOIVOTTAVASTI myös heidän lapsilleen!
Hienosti kirjoitit. Tuli kiva mieli. Niinhän se asia on, että puolison lapsi/lapset ovat hänelle rakkaita ja se oma mies on itselle rakas. Ja niissä puolison lapsessa on osa puolison elämää. Kaikki lapset ovat tärkeitä, olipa alkuperä kenen tahansa.
Hyvä, että joku kiitteleekin. Vähän arvelutti näin julkisesti alkaa kirjoittaa totuuksia. Pieni pelko on, että joku tunnistaa minut, mutta ei sillä mitään väliä enää ole.
Eihän niillä ennen ollut paljon muita uusperheitä lähellään eikä TV:ssä ollut paneeliohjelmia, joissa olisi otettu kipeitä asioita esille, siksi ne olivat niin neuvottomia. Sisaruksiini, heidän lapsiinsa ja aviopuolisoihinsa minulla on kuitenkin nykyisin hyvät välit, ja se kruunaa kaiken.
Minua huvittaa, kun joku uusäiti tällä palstalla näkee vikojaan miehensä lapsissa, esim. että he eivät pese käsiään vessasta tullessaan. Minä saan patistaa omaa biologista poikaanikin pesemään käsiään vessasta tullessa koko ajan.