Hei sinä! Osa 2.

Automatka lelukauppaan oli melkolailla yhtä vaivaantunutta mihin olimme jo tottuneet, mutta sisälle liikkeeseen päästyämme tunnelma keveni huomattavasti. Matias päätti mennä sisään lelukauppaan lapsille tarkoitetun tunnelin ja liukumäen kautta. Siinä se jäänmurtaja, jota jo kipeästi ehdin kaivata. Kierros lelukaupassa meni minulta melkolailla ohi silmien, en juuri kyennyt muuhun kun tuijottamaan tuota järisyttävän suloista poikaa, joka oli tapaamispaikaltamme mukaani lähtenyt. Tyydyin vain toteamaan itselleni, että " Äläpäs idiootti nuolaise ennenkuin tipahtaa, eihän tuollainen ilmestys susta voisi kiinnostua. Kunhan kaipasi tekemistä yhdeksi illaksi."

Tuo taivaallinen takamus, ihanan pyöreä - olematta kuitenkaan liian suuri. Nuo silmät, en vaan saanut katsettani irti niistä, ylipitkä ja tummaksi värjätty otsatukka. Miten joku voi olla noin täydellinen?

Muutaman perusteellisen kierroksen jälkeen löytyi ajanmukaiset lelut pojille vietäviksi. Päätimme paketoida lahjat samantien, jotta Matiaksen ei tarvitsisi enää kotona lähteä ostamaan pakkaustarvikkeita. Sain paketoitavakseni pojista nuoremman lahjan. Ei mennyt kauaa, kun olin lahjan pyöritellyt ainakin omasta mielestäni siistiin pakettiin ja vielä lahjanarulla koristeltuna. Matiaksen urakka ei puolestaan ollut edistynyt puusta pitkään. Paketti oli kuin viisivuotiaan sanomalehteen pyörittelemä tiiliskivi. Hah, tässä kohtaa minä taisin olla se rouva talossa. SLÄP. Löin itseäni ajatuksissani ja kehoitin mitä ystävällisimmin itseäni olemaan kiirehtimättä asioiden edelle. Muttakun!

Lelukaupasta siirryimme vieriseen automarkettiin ruokaostoksille. Oltiin kuin majakka ja perävaunu, Matias edellä ja minä korin kanssa perässä. Matias kertoi mitä tarvittaisiin ja minä tyydyin ihmettelemään tyytyväisenä. Kaippa se tietää mitä tekee? Matkalla mun luokseni oli tunnelma jo selkeesti vapautuneempi, juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olin yllättynyt kuinka helppoa Matiaksen kanssa oli jutella. Kaikki oli eriskummallisen luontevaa, ihan kuin oltaisiin tunnettu jo kauan. Ruoanlaittokin meni ihan mukavissa merkeissä, herra raahas tuolin ja läppärin hellan viereen, sekä opasti mua kokkauksessa. Jep. Mies talossa ja nainen lieden ääressä, en mä tätä ihan näin suunnitellut.

Ilta meni leppoisasti kokkaillessa, syödessä ja leffaa katsoen. Illan elokuva oli Iron Sky, ei ehkä paras vaihtoehto ensitreffeille - hetkinen. Eihän nää mitkään trffit ollu, vai oliko? Keskityin elokuvan ajan johonkin ihan muuhun kuin itse rainaan. Koin vieläkin suuria vaikeuksia saada silmiäni irti tuosta tyypistä. Jännä juttu.

Kello lähenteli puoltayötä ja kysyinkin Matiakselta, että koska tämän yöbussi kotiin lähtisi. Hieman punastellen Matias kertoi bussin menneen tunti sitten ja toivoi voivansa jäädä luokseni yöksi. Tottakai se sopisi, olisin itsekkin tuota ehdottanut. Leikitellen kysyin, että uskaltaisiko tämä nukkua vieressä vai tekisinkö pedin sohvalle. "URPO! Ei noin kysytä!" Koin sen kuitenkin fiksuksi, enhän tiennyt mitä Matiaksen päässä liikkui. Lisäsin perään, että lupaisin pysyä omalla puolellani, mutta onnekseni se sanoi tulevansa viereen.

Kello oli pitkälle yli puolenyön ennenkuin aloimme viimein nukkumaan, juttua olisi riittänyt loputtomiin. Aamulla oli kuitenkin pakko herätä ajoissa, joten aloimme unille.
Vaikkakin mieli olisi salakavalasti tehnyt mieli kaapata Matias kainaloon, en kahdannut. Olinhan kuitenkin luvannut pitää näppini kurissa. Tyydyin toteamaan, että jospa antaisin hänen tehdä aloitteen, niin ei tule ainakaan väärinkäsityksiä.

Herättyäni ja aamutoimet suoritettuani, vilkaisin nukkuvaa Matiasta vielä kerran, ennen lähtöäni töihin. Voi luoja kuinka suuri kiusaus oli soittaa olevansa sairaana, mutta en kehdannut koska olin edellispäivänä kertonut kaikille, että Matias olisi tulossa käymään. Ei kukaan olisi uskonut minun olevan oikeasti sairaana, lintsariksi olisivat arvanneet.

Aamupäivä oli yhtä helvettiä, kieriskelin työtuolissani ja odotin viestiä Matiakselta, persuksiini ehti jo hiipiä pelko, että tyyppi on häipynyt sillävälin kun olen töissä enkä kuule siitä enää koskaan. Mä en edes tiedä miksi mä olen näin helvetin epävarma itsestäni. Saanut näpeilleni liian monesti? On mulla mielestäni ihan hyvä itsetunto, mutta näissä asioissa kaikenlainen varmuus ja luottamus vain karisi pois.

hyvä osa! ehdottomasti jatkoa :)

Minusta tämä ei tuntunut mitenkään väkinäiseltä, hyvä osa oli! Itse tiedän kyllä tuon tunteen mikä tulee kirjoittaessa, jotkut osat syntyvät helpommin kuin toiset.

Kiva kun sait esiteltyä Jussinkin ;) Pidin tuosta alkujännityksen kuvailemisesta ja siitä että tämä tosiaan etenee hieman rauhallisempaan tahtiin kuin useimmat tarinat täällä. Ja odotan mielenkiinnolla minne suhtaan tarina kehittyy, joten toivottavasti jatkoa on luvassa pian :)

Mä taas tykkään tällasista, että on muutakin kuin suoraa toimintaa... Toivottavasti saadaan jatkoa?

Missä toiminta?? Eihän tätä jaarittelua kukaan jaksa!!

toi alku hiukan sekava. eri tyyliä kuin jatko. nyt jo hiukan toimintaakin kaivattas.

Kaikki Suomen kansalaiset ovat jo pitkään tunteneet tämän sivuston
--->> http://datinginlife.com
On helppoa löytää tyttö tai mies, ilmoittautua pian - se on ilmaista!
Riia