Näin ilmaisjakelulehdessä ilmoituksen eläkäisille suunnatusta Erosta Eheäksi -seminaareista , muutaman päivän kursseja joita pidetään eri puolella Suomea kylpylähotelleissa. Osallistuminen on melkein ilmaista, RAY tukee toimintaa. Ilmoittauduin tällaiselle, kurssilla oli vielä tilaa mutta minua ei kelpuutettu mukaan koska erosta on kulunut 6 vuotta. He sanoivat että useimmat ovat alle 3 vuotta sitten eronneita.
Olen hieman tyrmistynyt. Enkö minä enää saa tukea kun olen elänyt nämä 6 vuotta ilman tukea. Mielestäni minut olisi pitänyt hyväksyä kurssille, jos tilaa on ei voi ohittaa hakija vain siksi että on kulunut liian monta vuotta erosta.
Olen hieman tyrmistynyt. Enkö minä enää saa tukea kun olen elänyt nämä 6 vuotta ilman tukea. Mielestäni minut olisi pitänyt hyväksyä kurssille, jos tilaa on ei voi ohittaa hakija vain siksi että on kulunut liian monta vuotta erosta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Laitan linkin, jos jota kuta kiinnostaa.
http://www.elakeliitto.fi/toiminta/sosiaalinen palvelutoiminta/erosta eheaksi/
Tuo miespuolisten tuentarve olisi
lähes ikuista. Kauemmin liitossa
ollut mies ei enää koskaan selviä
yksin arjesta.
Johonkin se raja on vedettävä, ja aina on heitä jotka jäävät ulkopuolelle.
Näin kotikutoisesti ajatellen sinähän olet toipunut omin avuin, 6v on pitkä aika.
Väheksymättä tuntemuksiasi, oletan kaaoksen olevan juuri tuon 0 -3v aikahaarukassa.
Saitko selville onko tilaa vai oliko tuo 3v max.?
En jaksaisi surra menijää noin kauaa, menneen kanssa ei voi uutta rakentaa.
"meeriamanda"
"En jaksaisi surra menijää noin kauaa"
Omalta kohdaltani voin sanoa, etten sure menijää. Uuteen tulijaan ja uuteen suhteeseen vaan on yhä mahdotonta luottaa. Erostani on lähes 10 vuotta.
Ajattelinkin etten käsittänyt varmaankaan oikein viestisi sanomaa, Sitä vähän kipakastikin tarkoitin ettei sellaisen perään tarvi surra joka on katsonut " parhaakseen " häipyä suhteesta pois.
Totta, kun kerran kolahtaa tulee varovaisemmaksi, siltikin meillä on vain tämä yksi ainoa elämä, ei kaikki mene toisintoina...luota itseesi ja päästä uutta tilalle.
En sure menijää, ja kaaoksesta en tiedä mitään. Kolme ensimmäistä vuotta meni kuin siivillä. Olin niin onnellinen kun olin päässyt eroon kiusankappaleesta, olin kuvainnollisesti kuin varsa keväällä. Nyt kun aikaa on mennyt eikä mitään uutta suhdetta tullutkaan kuten olin toivonut niin nyt vasta se vaikea aika on tullut. Kun toteaa että ei mitään uutta olekaan koskaan tulossa. Itse vain vanhenee ja sairastuu. En sure miestäni vaan sitä elämätöntä elämää jota koin avioliittoni aikana. Olisi ollut piristävää jutella jonkun kanssa joka on kokenut samaa.
On kaksi eri asiaa jättää tai tulla jätetyksi. Olen huomannut että ne jotka on tulleet jätetyiksi, kuten monet minun ystävättäret löytää nopeammin uuden.
Niillä on varmaan takaraivossa kokemus hyvästä avioliitosta, mutta minulla ei ole mitään sellaisia kokemuksia, olen saanut kokea vain julmuutta, ja siksi en pysty enää normaaliin suhteeseen.