Adoptiolapsi tuo ilon ja rakkauden perheeseen

Adoptiovanhemmat joutuvat käymään aikamoisen mankelin läpi adoptioprosessissa ja odottamaan lasta useita vuosia. Eikä adoptointi ihan ilmaistakaan ole. Koskaan ei voi tietää, millainen tuo uusi tulokas lopulta on ja mitkä haasteet odottavat sen jälkeen, kun lapsi lopulta on saatu kotiin. Lapsi saattaa olla vammautunut psyykkisesti tai fyysisesti. Silloin 'kamppailu' lapsen puolesta jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti.
Mikä vimma adoptiota toivovia siis ajaa tähän kaikkeen tuskaan ja surkeuteen?
Ottamaan hoitaakseen tuntemattomien ihmisten lapsen?
Olen käynyt läpi tuon mankelin ja helppoa ei ole ollut. Kadunko? En hetkeäkään. Rakkaus häneen on kasvanut vuosien kuluessa. Usein toteamme mieheni kanssa, että oikea elämä tuntuu alkaneen vasta siitä, kun saimme lapsemme kotiin.
Adoptoinnissa on omat erityispiirteensä, mutta loppujen lopuksi adoptioperheen elämä ei juurikaan eroa nk. tavallisen perheen elämästä. Perheen perustamistapa vain on ollut erilainen.
1177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Olen lukenut muutaman adoptiolapsen elämänkerran ja kyllähän se oma prosessi on purtava kun käynyt tuollisen lapuuden ja historian, mutta kukapa se ihan noin vain pääsee kasvukivuitta. Ihanne olisi jos lapsi saisi syntyä ja kasvaa siinä yhdessä perseessä ihan hedelmöityksestä itsenäsyyteen asti, mutta nii ei vain ole. Ja kuinka paljon saa lukea niitä tarinoita, kun lapsi syntyy vanhemmille joilla ei ole voimavaroja vanhemmuuteen ja kasvatukseen: milenterveysongelmat, alkoholismi, rikkinäisyys .....

Joten en yhtään syyllistä henkilöitä, jotka ovat adoptiovanhempia. Kun ihminen syntyy, niin kukaan ei voi mennä takuuseen mitä tulevat vuodet tuovat tulessaan matkan varrella ennen kuin vauva on aikuinen. Jokainen ihmisen tarina on historiansa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


irjamaaria kirjoitti:

Adoptiovanhemmat joutuvat käymään aikamoisen mankelin läpi adoptioprosessissa ja odottamaan lasta useita vuosia. Eikä adoptointi ihan ilmaistakaan ole. Koskaan ei voi tietää, millainen tuo uusi tulokas lopulta on ja mitkä haasteet odottavat sen jälkeen, kun lapsi lopulta on saatu kotiin. Lapsi saattaa olla vammautunut psyykkisesti tai fyysisesti. Silloin 'kamppailu' lapsen puolesta jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti.
Mikä vimma adoptiota toivovia siis ajaa tähän kaikkeen tuskaan ja surkeuteen?
Ottamaan hoitaakseen tuntemattomien ihmisten lapsen?
Olen käynyt läpi tuon mankelin ja helppoa ei ole ollut. Kadunko? En hetkeäkään. Rakkaus häneen on kasvanut vuosien kuluessa. Usein toteamme mieheni kanssa, että oikea elämä tuntuu alkaneen vasta siitä, kun saimme lapsemme kotiin.
Adoptoinnissa on omat erityispiirteensä, mutta loppujen lopuksi adoptioperheen elämä ei juurikaan eroa nk. tavallisen perheen elämästä. Perheen perustamistapa vain on ollut erilainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu