Olen miettinyt pidemmän aikaa koiran hankintaa, mutta oikean rodun valitseminen ei ole helppoa. Ensimmäistä koiraa etsin ja siis rotukoiraa/sekarotuista. Niin pentua kuin aikuistakoiraa, mikä parhaiten sopisikaan.
Siksi kysynkin mielipidettä teiltä joilla on kokemusta koirista:)
*Ensimmäiseks koiraksi soveltuva
*Hyvä luonne
*Helppo kouluttaa
*Soveltuu kerrostaloon (60 neliötä tilaa), eikä myöskään olisi taipuvainen kovasti haukkumaan tämän vuoksi
*Tulee toimeen muiden eläinten ja ihmisten kanssa (koiran elinaikana varmasti ehtii tulemaan perheenlisäystä vaikka sellasita ei vielä ole suunnitelmissa, ja sopeutuisi olemaan kissojen kanssa silloin tällöin)
*Ulkoiluun on aikaa niin työ-kuin vapaapäivinäkin 2h
*Sopeutuisi viettämään myös yksinään aikaa, silloin tällöin kun olen töissä
*Seurakoiraa olen miettinyt, en ole ainakaan toistaiseksi kiinnostunut koiraharrastuksista
*Koiran koosta ei tarkempaa toivetta, muttei mielellään aivan pientä kääpiökoiraa eikä jättisuurta
Siksi kysynkin mielipidettä teiltä joilla on kokemusta koirista:)
*Ensimmäiseks koiraksi soveltuva
*Hyvä luonne
*Helppo kouluttaa
*Soveltuu kerrostaloon (60 neliötä tilaa), eikä myöskään olisi taipuvainen kovasti haukkumaan tämän vuoksi
*Tulee toimeen muiden eläinten ja ihmisten kanssa (koiran elinaikana varmasti ehtii tulemaan perheenlisäystä vaikka sellasita ei vielä ole suunnitelmissa, ja sopeutuisi olemaan kissojen kanssa silloin tällöin)
*Ulkoiluun on aikaa niin työ-kuin vapaapäivinäkin 2h
*Sopeutuisi viettämään myös yksinään aikaa, silloin tällöin kun olen töissä
*Seurakoiraa olen miettinyt, en ole ainakaan toistaiseksi kiinnostunut koiraharrastuksista
*Koiran koosta ei tarkempaa toivetta, muttei mielellään aivan pientä kääpiökoiraa eikä jättisuurta
Vastaukset 7
Vanhimmat
No melkeinpä mikä vaan, vaikea jotain yhtä suositella. Eikä sillä rodulla ole aina mitään tekemistä sen luonteen kanssa. Perusluonne on aina perusluonne, sitä on vaikea ihmisen muuttaa, ihan niiku meitä ihmisiäkin on ujoja, herkkiä, aktiivisia, leikkisiä....jne.
Kummatkin koirani sain aikuisina (en pidä siitä pentuajan hösläämisestä) ja seropeja.Toisessa on metsästyskoiraa ja paimentavaa koiraa, ei tee kumpaakaan näistä, vaan on maailman nyrin ja kiltein. Toinen taas on metsästävä koira ja siksi myös erittäin jääräpää, todella aktiivinen. Eri kaksi täysin erimarjaa, se on rikkaus.
Joten seropia suosittelen, ei varmasti tuu toista samanlaista vastaan ja on ne ainutlaatuisia. Ja saattaapa olla terveempiä ku rotukoirat, mut en yleistä ettei tule taas hyökkäystä tähän suuntaan :)
Kultainennoutaja täyttää nuo kriteerit.
Kokemuksia näistä kahdesta:
- todella kultaisia luonteeltaan. Ovat ylimpiä ystäviä niin kissamme kuin lapsemmekin kanssa.
- miellyttämishaluisia ja ahneita => helppo kouluttaa
- suht. pehmeitä luonteeltaan, joten soveltuvat ensikertalaisellekin
- paljon puhutaan rotukoirien terveysongelmista, mutta nämä ovat ainakin olleet terveitä kuin pukit :)
- tietysti koira kuin koira pitää opettaa, ettei kerrostalon äänille tarvitse haukkua. Itse asumme omakotitalossa, ja koirat kyllä haukkuvat jos joku tulee pihalle. Serkkuni asuu kerrostalossa kolmen kultsun kanssa: ei ongelmia.
- parin tunnin liikunta/työpäivä ja viikonloppuna enemmän riittää meillä.
Kultaisellanoutajalla esiintyy yhtälailla perinnöllisiä sairauksia kuin useimmilla roduilla ja kuuluukin vieläpä PEVISA:an lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriöiden takia. Kultainennoutaja on myös taipuvainen epilepsiaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan ja niiden yleisin kuolin syy heti vanhuuden jälkeen on kasvaimet.
Haluan tällä korostaa että KAIKILLA koiraroduilla on jonkin moisia sairauksia ja ehdottomasti rodun päätettyäsi tutustu sen perinnöllisiin sairauksiin ja käytä kunnolla aikaa hyvän kasvattajan/yhdistelmän etsimiseen! Jos sinisilmäisesti uskot näitä rotuihkuttelijoita ja hankit koiran 'terveestä' rodusta sen tarkemmin mahdollisia sairauksia huomioimatta voit saada itsellesi hyvinkin sairaan koiran, ja yhtälailla 'sairaasta'kin rodusta voit saada täysin terveen lemmikin kun vain vähän otat asioista selvää!
OT: Kultainennoutaja on kyllä ystävällinen rotu mutta nykyään niissä tapaa yhä useammin arkuutta - älä ota pentua joka vaikuttaa vähänkään turhan epäileväiseltä tai ei hae itse kontaktia. Varsinkin uroksilla esiintyy myös omistushaluisuutta joten kultainennoutaja vaatii hyvän peruskoulutuksen.
kultsut ovat ei siitä mihinkän pääse. Oma erirotuinen urokseni tulee kaikkien alueen kultsunarttujen kanssa hyvin toimeen(lisääntymisriitit). Ja urhoilla taas on omanlaisensa jipot kilpakosijoita varten. Ne kulkee omistajansa vierellä kauniisti, kunnes aivan kohdalla ohitustilanteissa aloittaa shown. Toisin kuin omani, joka jo kaukaa haistaa onko kyseessä uros, ja näyttääkö vielä keskaria ja aloitti shownsa jo kaukaa. Vuosien mittaan näiden käyttäytymistä seuranneena, kultsu-uroot pysyvät aika samanlaisena vanhuuteensa saakka. Vanhemmiten oman koiran räiskyvä luonne taas on tasaantunut.
Kummassakaan sukupuolessa en ole tämän alueen kultsuissa havainnut arkuutta tai oikeata aggressiivisuutta, joten melko harvinaista tuo kai vielä on.
Valitettavasti meillä ei pysty allergioiden takia koiria ottamaan mutta onneksi sain tällaisen taskukaverin ;) http://designskins.fi/fi/kappale/kotelot/apple/iphone-5--silikoncover-transparent/elaeimet/golden-retriever/#panel-1
Kiitos vastauksistanne :)
Suosittelen silkkiterrieriä. Todella peloton luonne, mikä pärjää niin metsälenkillä kuin ihan 10 km juoksulenkilläkin.Silkki kiintyy myös omistajaansa mielettömästi, eikä ikinä vaihtaisi sinua mihinkään. Sopii pieneen asuntoon ja on kompakti esim autossa ym. Liikutella silkkiä ei muuten autolla tarvitse, sillä leikkiminen ja kävely ovat sen lempipuuhaa. Autralianterrieri on toinen ehdotus, sillä se on muutaman kilon isompi. Aika samanlainen pakkaus, mutta miellyttämishalua sillä on mielestäni vähemmän kun silkillä. Silkin turkinhoidosta ei kannata huolehtia, sillä kotikoiran turkin voi kesäisin vetää matalaksi ihan omin avuin. Pidä vain huolta että ostamasi silkki on sosiaalinen ja vie sitä paljon mukavien koirakaverien luo! Ota edes selvää tästä melko harvinaisesta rodusta ja voit yllättyä! Kaikki pienet koirat eivät ole mitään onnettomia tapauksia, varsinkaan silkki!