Jatkuuko tätä vielä pitkään?

Työryhien hyöty on tasan tarkkaan työryhmän jäsenten saama korkea palkka, he siitä hyötyvät, ei omaishoitajat. Ikinä ei ole yhdestäkään työryhmästä tullut mitään tietoa parannuksista.

Kuten joku viisaasti sanoi: "Keksivät ruudin uudelleen". Moneen kertaan puidut samat asiat kiertävät työryhmästä toiseen.

Joopa joo. Tukea tässä kaipaisi, ei niinkään rahaa, mutta apua.
Äitini on ihan tööt, viime yönä tuhri ulosteeseen kaikki paikat. Mikä lie tullut, hänellä on sängyn vieressä astia johon tekee tarpeensa. Heti kun silmä välttää alkaa tonkia takapuoltaan ulostaessaan. Maha toimii hyvin, ei ole kovana eikä ripulilla. Saa paniikkiohtauksia joka iltapäivä, ne ovat uskomattoman dramaattisia.
Ei voi jättää hetkeksikään yksin, pääsee vielä sängystä ylös, lähtee karkailemaan ulos. Ulkona paistaa aurinko, tekisi mieli ulkoilla, mutta ei ole ketään jota pyytäisi vahtimaan mummoa sillä aikaa. Naapuri käy kaupassa kun sille maksaa. Tulen hulluksi, maanantaina alkaisi intervalli, se vähän lohduttaa.

Äitisi taitaa jo olla aika huonossa kunnossa, ei ihme että alkaa henkisesti käydä voimillesi. Olet ihan liian sidottu hoitamiseen ja kotiin, kun ei häntä voi jättää hetkeksikään yksin. Ei kukaan jaksa pitkän päälle 24 h/vrk, sinun täytyy välillä levätä ja kerätä voimia, että taas jaksat jatkaa.

Millaisella rytmillä äitisi on intervallissa? Kaksi viikkoa kotona - kaksi intervallissa vai kolme viikkoa kotona - yksi intervallissa? Näin kauempaa katsottuna vaikuttaisi, että intervallijaksoja täytyy lisätä vai alkaako jo olla se vaihe, että äidillesi täytyisi saada hoivapaikka muualta?

Voimia sinulle, että osaat ja jaksat ajaa asiaa, ennenkuin itsekin ihan totaalisesti uuvut.

Äiti on ollut vähän epäsäännöllisesti intervallihoidossa. Jostain syystä hoitojaksojen jälkeen on vaikeinta. En sanoisi että hoidossa on vikaa, hän vain sekoaa lisää muutoksista.
Nyt olen tehnyt tiettäväksi että mummon paikka ei ole enää kotihoidossa, on lupailtu että on laitospaikka lähiaikoina saatavilla.

ENNOSAA SANOA