Sijoitettujen lasten kokemuksia?

Jäin pohtimaan olisiko lapseni joutunut sijaishuollossa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Linkissäsi kerrottu oirehdinta puoltaisi tätä kyllä. Tämä on hyvä keskustelupalsta vaikkei aina palvelekaan juuri linkittäjän toivetta. Lapsihan on kuitenkin pääosassa, eikö. Onko sinulla aiheesta lisää linkkejä?

itse jouduin muhokselle 80 luvun alussa kun koulukiusaamisen johdosta kieltäydyin kertakaikkiaan menemästä kouluun. sijoituspaikaksi valikoitui 800km:n päässä kotoa oleva silloinen pohjolan poikakoti muhoksella. aika jonka jouduin tuossa maanpäällisessä helvetissä viettämään muutti ennen ulospäinsuuntautuneen ja kiltin poikalapsen aivan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin yhdenkään 13 vuotiaan pitäisi. jatkuva pahoinpitely ja hyväksikäyttö sekä henkilökunnan, että vanhempien sijoitettujen taholta istutti nuoren ihmisen mieleen pelon ja vihan joka johti jatkumossa omaan väkivaltaiseen käytökseen ja sitä kautta useaan vankilatuomioon. yhä edelleen nyt jo 49 vuotiaana ja omassa elämässä jonkinlaisen rauhan ja ammatillisen menestyksen saavuttaneena saatan herätä öisin siihen niin tuttuun kauhun tunteeseen joka tuo kaiken sen paskan esiin, aivan kuin se kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. anteeksi voi pyytää, vaan tuoko se takaisin sen mitä ihminen on itsestään menettänyt? viekö se pois vuosikymmenien vihan ja pelon?

Juu peiliin onkin hyvä katsoa aina joskus välillä. Saattaa vaikka hammastahnaa jäädä vahingossa suupieleen hyvänen aika kun on lähdössä ihmisten ilmoille.

Ei kannata lumoutua kuitenkaan kuvajaisestansa...suosittelen Sinullekin syvempää pysähtymistä ja KUULEMISTA; tutkimuksen tulos on kauhea, se koostuu omakohtaisista kokemuksista.

Taitaapa olla aika vääristävä se Sinun peilisi, kun kehtaat halventaa vääryyksiä kokeneita. Tänäkin päivänä liian monet lapset ja heidän läheisensä elävät maanpäällisessä helvetissä...ja sinunkaltaiset räkivät heidän päälleen.