Kirjoitan kirjaa yhteiskunnallisesta, kipeästäkin ilmiöstä, kirja perustuu suurimmaksi osaksi omaan kokemukseeni / näkökulmaani.
Olen julkaissut ilmoituksen jossa tarjoan mahdollisuutta ihmisille kertoa omia kokemuksiaan antamaan erilaisia näkökulmia asiaan. Onko tässä jonkinlainen eettinen tms ristiriita? Kirjan on tarkoitus toimia vertaistukena samassa tilanteessa eläville.
En kerää nimiä tai muita henkilötietoja. Olen saanut tosi tylyä palautetta asiaan liittyen.
Kiitos asiallisista vastauksista !
Olen julkaissut ilmoituksen jossa tarjoan mahdollisuutta ihmisille kertoa omia kokemuksiaan antamaan erilaisia näkökulmia asiaan. Onko tässä jonkinlainen eettinen tms ristiriita? Kirjan on tarkoitus toimia vertaistukena samassa tilanteessa eläville.
En kerää nimiä tai muita henkilötietoja. Olen saanut tosi tylyä palautetta asiaan liittyen.
Kiitos asiallisista vastauksista !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka!
Enpä kokisi tuossa mitään eettistä estettä, jos ei mielipiteen omistajaa julkisesti mollata tai paineta lokaan. Nimettömien mielipiteiden keräilyhän on taustatutkimusta, joka kuitenkin juuri nimettömyytensä ja lähteiden paljastamattomuuden vuoksi voidaan aina kyseenalaistaa. Kaikkihan saattaa olla vain Sinun mielikuvitusta :D
Mainitsit tuossa että kirjoitat suurimmaksi osaksi omasta näkökulmastasi. Sellainen tuli mieleen, että jos kipeistäkin asioista on kyse, kykenetkö itse olemaan riittävän objektiivinen silloin, kun haastateltavasi ei olekaan kanssasi samoilla linjoilla? Nyt ei tarkoitus olla epäillä, olen vain kiinnostunut.
Kaikkinensa koen, että jos todella pystyt luomaan jotain, johon ihminen voi samaistua, olet hyvällä asialla!
Ps. Teetpä sitten mitä tahansa, niin voit olla varma, että tulet AINA saamaan myös tylyä palautetta :D Teepä silti se, mitä olit tekemässä!!!
Vaikea sanoa eettisyydestä, kun et kerro mikä on aihe. Jos kyse on jostain itse koetusta vääryydestä, niin kannattaa miettiä olisiko tylyjen palautteiden puheissa jotain järkeäkin. Monesti vääryydet kannattaisi unohtaa ja koettaa elää elämäänsä eteenpäin.
Et ilmeisesti usko aloittajan omia sanoja, kun hän kertoo, että kyseessä on kipeä yhteiskunnallinen ilmiö, ja romaanin tarkotus antaa vertaistukea. Ei kannattaisi lähtökohtaisesti hakea rivien välistä nihilististä tulkintaa, kuten sinä teet. Menee keskustelu raskaaksi. Asioista voi puhua liittämättä niihen puhujan motiiveihin liitettyjä vähättelyjä.
Oletko muuten sitä mieltä, että asioista, joista ei haluta puhua, ei pidä puhua?
Kyse oli kirjan kirjoittamisesta, ei puhumisesta, ja kipeä yhteiskunnallinen ongelma assosioi minut heti dokumentaariseen tietokirjaan, jossa voi tulla vastaan paitsi eettisiä, myös juridisia ongelmia, jos loukataan esimerkiksi asioista päättävien viranomaisten kunniaa. Tällaisia tekstejä olen lukenut ja ajatellut, että joskus olisi parasta vain unohtaa.
Ehkä olen nihilisti, kun olen sitä mieltä, että tylyltä tuntuva palaute voi olla kirjoittajalle joskus hyvinkin tarpeen. Kirjan julkaiseminen, vaikka omakustanteenakin, voi aiheuttaa arvaamattomia yllätyksiä, minkä ehkä kysymyksen lähettäjä tajusikin, kun tänne kysymyksensä lähetti.
Yritä erottaa aloittajan motiivien epäily ja tyly palaute toisistaan. Ne ovat eri sama.
Käsityksesi, että kipeistä asioista pitää vaieta, on kirjoittajalle outo. Ei ole kiellettyjä aiheita sen enempää tieto- kuin taidekirjallisuudessakaan. Eettiset kysymykset on pohdittu moneen kertaan, ja niitä pohditaan aina myös tapauskohtaisesti, vaikkei palstalaisten kompetenssi riitä niistä keskustelemaan. Ei minunkaan, mutta aloittajalle voin viitata journalistin eettisiin ohjeisiin, joita hän voinee soveltaa, ja hankkia lisätietoa muualta.
Ja "puhumisella" en toki tarkoittanut konkreettista puhumista *nauruhymiö*, vaan abstraktimmin keskustelua. Kirjailija pääsääntöisesti ilmaisee itseään kirjoillaan.
Melko turha jankata tästä, joskus ei vain onnistu kirjoittamaan niin että tulisi ymmärretyksi eikä ole aikaa enempää selittää. Kiellettyjä aiheita ei tietenkään ole, mutta sananvapaudella on rajansa, jos kyse ei ole fiktiosta. Tylyn tuntuinen palaute läheisiltä voi olla merkki muustakin kuin halusta kahlita sanomisen vapautta.
Aloittaja ei sanonut tylyn palautteen olevan läheisiltä.
Eräs mahdollisuus: Kirjoittaja kertoo aiheesta yleisesti ja sitten erillisenä kappaleena, eri kirjasintyylillä "Nimimerkki xxxx kertoo seuraavan tarinan:" .... Tämähän on esimerkiksi perinnekirjoissa yleisesti käytetty tapa. Tietysti sekä käytetty nimimerkki, että hänen tekstinsä julkaisemiseen saatava kirjoittajan lupa, mieluimmin kirjallisena.
Suora toisen henkilön kirjoittama teksti on aina luvan takainen. Lause lainaukset voi tehdä ilman lupaa, mutta niissä on mainittava kenen tekstiä ne ovat. "..."
Nimiä on vältettävä viimeisen asti, se on, että kertomuksessa ei käytetä henkilön oikeaa nimeä, jonka elämästä kerrotaan / On kerrottava vain tosiasioita / se on: Seisottava kirjoituksensa takana / Jo aikaisemmin toisen henkilön julkaisema teksi on aina tabu, sitä ei saa muuttaa omakerronnalliseksi, vaan on kerrottava sanasta sanaan alkuperäisenä. / Aina pitää tarkistuttaa teksi sillä henkilöllä, jonka elämästä kertoo. Kun hän on sen hyväksynyt, voi pyytää kirjallisen lupauksen sen julkaisusta.