Ennakkoluuloiset ihmiset...

Teeppä seuraavalla kerralla kun menet esim kassalle että tervehdit ensin heti itse reippaalla äänellä. Ja keskustelet sen jälkeen ihan tavallisista asioista. Omasta kokemuksesta voin kertoa että saat vastauksen. Ei kannata jäädä odottamaan että huomataanko minut vaan käyttäytyä ikäänkuin ei mitään vammaa olisikaan, eikä kannata selitellä ja pyydellä anteeksi oloaan jos ei vastapuoli kysy. Silloinkin kannattaa selittää asiallisesti, mutta ei hakea sääliä ja selittää kuin vaikeeta elämä on. Ei kukaan halua sellaista kuulla varsinkaan jos ei ole jo hiukan tutumpi.

Ihmiset ovat kovin ennakkoluuloisia. Enpä mäkään ole löytänyt yhtään deittiseuraa netistä kahteen vuoteen. Terveitä olen itsekin tavannut. Ilmeisesti joskus on tulossa deittipalvelu ihmisille, jota ei vamma haittaa:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/157303-vammaiset-saavat-oman-deittipalvelun

Tosin aika outoa, että sivustoa ei ole saatu tehtyä kuntoon puolessa vuodessa.

Kaikki ihmiset ovat erilaisia fyysisesti. On lihavia, laihoja, pitkiä lyhyitä, vammaisia, ns. terveitä on mustia. valkoisia, siis ihan mitä vaan. Jokainen ihminen on myös henkisesti erilainen. fyysiseen puoleen ei oikein pysty vaikuttamaan, ainakaan paljon, mutta mitä ihminen on sisältä, siihen pystyy jokainen vaikuttamaan. Ihan ensimmäiseksi kannattaa hankkia itseluottamusta itselleen. Sitä ei myydä ei saa lahjaksi, se pitää hankkia itse. Sillä pärjää tässä elämässä pitkälle. Olen käyttänyt pyörätuolia yli 20 vuotta. Kukaan ei ole koskaan puhun minun ohi, vaikka avustajaa käytänkin. Toinen mistä vammaiset valittaa on, että ihmiset tuijottaa. No ihminen on sellainen. Itse katselen kaikkia ja kaikkea ympärilläni. Katselen kauniita naisia, rumia naisia, lihavia, liian laihoja, kaikkea erilaista. Ei ole vammaisen etuoikeus tulla tuijotettavaksi, kaikkia muitakin tuijotetaan. Elämä on todella huonolla mallilla, jos joutuu päätään moisilla asioilla vaivaamaan. Muuten seuraavaksi alan tuijottamaan kevättä ja kesää, siinä sitä on katseltavaa.

Milestäni ihminen on kokonainen on hänellä vamma sairaus tai jokin muu. olen viihtynyt erään pyörätuolimiehen seurassa yli vuoden, kai sitä nyt voi jonkin sortin suhteeksikin sanoa. Enpä ole aikaisemmin tavannut noin mukavaa ja mielenkiintoista ihmistä. Minä en nää häntä liikuntavammaisena vaan todella ihmisenä joka haluaa elää ja löytyy niin paljon positiivista elämänasennetta että wautsi. Mielestäni jokainen ihminen on arvokas, pitäkää ihmiset toisistanne huolta ulkonäköön ja kokoon katsomatta. Ottakaa positiivinen elämänasenne ja antakaa huumorinkukan kukkia.

Olen alkajaa pari vuotta vanhempi liikuntavammainen mies.

Vuosien varrella on tullut tavattua ja nähtyä vaikka mitä.

Mutta kait ennakkoluuljojen lisäksi on myös ujoutta. Siis sellaista kuin kaikilla,

Tässä muutama vuosi sitten tein havainnon erään itseäni paljon nuoremman naisen käytöksestä, ja vasta nyt vähän aikaa sitten sain kuin vahingpssa selville hänen nimensä.... Joo.... mut siinä o vaakakuppi aika epätasapainossa

Ja ilmeet ja eleet ei kerro mitään toisen asenteesta. Eilen oli varmaa eilailla.... ku huomenna. Asioitten sanominen on aina vaikeaa

Koittakoon jokainen kuten itsekin nivelrikkokipuisena pitää pään kunnossa ja antaa toisten pitää arvostelunsa ihan omana tietonaan.

Piilovinoilua saan kuulla itsekin ja eniten korviini särähti se, että tausta omaan vammaan oli liiallinen työn teetättäminen, joka tuhosi toisen polvista ja vinoilua antoi työsuojeluvaltuutettu kääpiö voipallo.

Oikein toivoin, että suutaan soittavan jätkän polvet mätänisi alta, mutta sitten otin kannan, että en kanna kaunaa enää, kun en jaksa enää välittää.

Koen itsetuntoni olevan varsin hyvä, mutta kyllä tuota vähättelyä ja ennakkoluuloja silti tulee eteen.

Jos menen yksin kauppaan, tietenkin kassa puhuttelee minua. Kun menen samaan kauppaan vaikka veljen tai kaverin kanssa, kassatyttö usein puhutteleekin sitä toista ihmistä. Ja kyllä, tervehdin selvällä kuuluvalla äänellä.

Joillakin on vain vaikeuksia tottua erilaisuuteen. Osa on jopa sivistymättömiä maalaisia vielä täällä Suomessa.

Ei sikäli, että nyt jaksaisin enää suuresti närkästyä siitä, jos kaupan kassatyttö ei osaa käyttäytyä. Kaupan asiakaspalvelun kannalta se on tietysti noloa.

mites tuo vammaisten deittipalvelu joko se on valmis?

Aurinkoinen39, luin tämän kirjoituksen ja hämmästyin suuresti ihmisten suhtautumista liikuntavammaisiin.:( laita vaikka meiliä minulle,haluaisin tutustua sinuun paremmin. email: [email protected]

Syväluotaan tätä asiaa hieman... Luulen että suurin osa ihmisistä ei tiedä miten vammaisen kanssa pitäisi kommunikoida. Moni varmasti tietää että pitäisi käyttäytyä ja kommunikoida samalla tavalla kuin kenen tahansa ''normaalin'' ihmisen kanssa mutta pelkäävät, että sanovat vahingossa jotain loukkaavaa. Joku alkaa helposti lässyttämään kuin pikkulapselle kun kuvittelee että korvien välissä on pakko olla jotain vajavuutta kun on neljä pyörää alla. Kova ääninen ja yliselkeä artikulointi on epäilemättä myös hyvin yleistä ja suurimmassa osassa tapauksia täysin tarpeetonta. Kassahenkilö tervehtii avustajaa, sukulaista tai kaveria mieluummin, koska hän tietää tämän ymmärtävän kuulemaansa ja kuvittelee näin suojaavansa itseään nololta tilanteelta. Ymmärrän hyvin että nämä asiat ärsyttävät mutta tässä pätee sama kuin kaikissa vähemmistöihin littyvissä asioissa, ihmiset eivät vain yksinkertaisesti tiedä. Pitäisi olla osioita jo peruskoulun biologian ja yhteiskuntaopin tunneilla joissa käsiteltäisiin tämän tyyppisiä asioita.

Ennakkoluulot on sitä, että olet isolla torilla ja kaikki näkee sinut.

Sinä olet valtaosalle ihmisiä ilmaa... ne näkee sinut, mutta sinun kohtalosi on niille aivan sama.... se minullekin aivan yks ja sama miten siellä jollekkin käy elämässä.

Siellä torilla on kuitenkin pari kaveri porukkaa joissa on yksi joka on kiinnostunut sinusta. Se yksi ihminen sanoo sen sinulle, että haluaa olla ystäväsi tai enemmän. Hänen neljä kaveriaan yrittää olla ns. puhemiehinä. Ratkaisu on sinun.

Mutta sinua kaikkein lähinnä oleva ihminen saattaa kuitenkin kaataa kaiken sillä, että se on hänen etunsa että sinä olet yksin.

Siinä joukossa joka on sinulle aivan yhden tekevää on myös monenlaisia tuntemuksia sinusta. Siellä on ihmisiä jotka inhoavat sinua ja saattavat sanoa sen suoraan, mutta on sielläkin ihmisiä jotka hyväksyvät sinut ja olisivat enemmänkin, jos elämä olisi pikkusen toisin.