Opetushallituksen eli OPH:n ohjemuistion ilmaisut uskonnon harjoittamisesta (koululaisjumalanpalvelukset, seurakunnan päivänavaukset) ”vapauttamisesta” ja ”mahdollisuudesta kieltäytyä” ovat perusoikeuksiin kuuluvan uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden hengen kannalta ongelmallisia. Muistiossa ohjeistetaan seuraavasti:
”Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan omantunnon syistä uskonnon harjoittamisesta.” ja ”Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta ... mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta...”
Ilmaisut luovan ohjailevan ja painostavan kuvan siitä, että koulun toimintaan liitettyihin jumalanpalveluksiin ja uskonnollisiin päivänavauksiin osallistuminen olisi lähtökohtainen ja toivottava peruskäyttäytymismalli, vaikka niihin ei ketään voidakaan suoranaisesti velvoittaa. Tästä perusnormista olisi sitten kuitenkin on mahdollisuus saada ”vapautus” erityisen ilmoitetun ”kieltäytymismenettelyn” kautta, mutta kieltäytymiselle pitää olla jotkin erityiset ”omantunnon syyt”.
Tällainen peruslähtökohta on uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia ja toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia kohtaan epäkunnioittava, epäyhdenvertainen ja syrjivä menettely. Kouluille tulisi sen sijaan selvästi ohjeistaa, että koulu ei voi pitää uskonnon harjoittamiseen osallistumista mitenkään oletusarvoisena lähtökohtana. Tämä koskee sekä enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia että siihen kuulumattomia. Riippumatta siitä, kuuluuko tai onko kuulumatta kirkkoon tai johonkin muuhun uskonnollisen yhdyskuntaan, kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen koulussa. Omantunnon syitä ei tarvitse millään lailla edes ilmaista eikä perustella.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien uskonnon/elämänkatsomustiedon oppiaineen valinnan osaltahan ”aiemmasta vapauttamismenettelystä on luovuttu eli enemmistön uskonnonopetuksesta ei enää haeta vapautusta”, niin kuin OPH:n muistion kohdassa 1 todetaan. Uskonnollisten tilaisuuksien kohdalla myös ev.lut. kirkkoon kuuluville ilmaisu ”mahdollisuudesta kieltäytyä” uskonnon harjoittamisesta on virheellisellä tavalla ohjaileva, sillä uskonnon julkiseen harjoittamiseen osallistuminen ei voi olla kenellekään oletusarvoista toimintaa. Kirkon jäsenyydestä ei seuraa velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen. Tämä ilmenee nykyisistäkin ohjeista, mutta jatkossa se asia on syytä ilmaista vielä selvemmin.
Mikäli uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään, kysymyksessä olisi koulun varsinaisiin tehtäviin kuulumaton lisäpalvelu, johon myös kyseiseen uskontokuntaan kuuluvilla olisi ”mahdollisuus osallistua” ilman mitään oletusarvoisuutta, josta voi hakea ”vapautusta”. Huoltajalla olisi oikeus ilmoittaa koululle, jos oppilaan toivotaan osallistuvan uskonnollisiin tilaisuuksiin koulun muussa toiminnassa oppilaan. Niitä järjestetään, jos samanlaisen toivomuksen esittävät niin monen oppilaan huoltajat, että syntyy kooltaan tarkoituksenmukaisia oppilasryhmiä, ja tilaisuuksia valvomaan voidaan varata kyseiseen uskontokuntaan kuuluva opettaja.
”Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan omantunnon syistä uskonnon harjoittamisesta.” ja ”Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta ... mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta...”
Ilmaisut luovan ohjailevan ja painostavan kuvan siitä, että koulun toimintaan liitettyihin jumalanpalveluksiin ja uskonnollisiin päivänavauksiin osallistuminen olisi lähtökohtainen ja toivottava peruskäyttäytymismalli, vaikka niihin ei ketään voidakaan suoranaisesti velvoittaa. Tästä perusnormista olisi sitten kuitenkin on mahdollisuus saada ”vapautus” erityisen ilmoitetun ”kieltäytymismenettelyn” kautta, mutta kieltäytymiselle pitää olla jotkin erityiset ”omantunnon syyt”.
Tällainen peruslähtökohta on uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia ja toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia kohtaan epäkunnioittava, epäyhdenvertainen ja syrjivä menettely. Kouluille tulisi sen sijaan selvästi ohjeistaa, että koulu ei voi pitää uskonnon harjoittamiseen osallistumista mitenkään oletusarvoisena lähtökohtana. Tämä koskee sekä enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia että siihen kuulumattomia. Riippumatta siitä, kuuluuko tai onko kuulumatta kirkkoon tai johonkin muuhun uskonnollisen yhdyskuntaan, kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen koulussa. Omantunnon syitä ei tarvitse millään lailla edes ilmaista eikä perustella.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien uskonnon/elämänkatsomustiedon oppiaineen valinnan osaltahan ”aiemmasta vapauttamismenettelystä on luovuttu eli enemmistön uskonnonopetuksesta ei enää haeta vapautusta”, niin kuin OPH:n muistion kohdassa 1 todetaan. Uskonnollisten tilaisuuksien kohdalla myös ev.lut. kirkkoon kuuluville ilmaisu ”mahdollisuudesta kieltäytyä” uskonnon harjoittamisesta on virheellisellä tavalla ohjaileva, sillä uskonnon julkiseen harjoittamiseen osallistuminen ei voi olla kenellekään oletusarvoista toimintaa. Kirkon jäsenyydestä ei seuraa velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen. Tämä ilmenee nykyisistäkin ohjeista, mutta jatkossa se asia on syytä ilmaista vielä selvemmin.
Mikäli uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään, kysymyksessä olisi koulun varsinaisiin tehtäviin kuulumaton lisäpalvelu, johon myös kyseiseen uskontokuntaan kuuluvilla olisi ”mahdollisuus osallistua” ilman mitään oletusarvoisuutta, josta voi hakea ”vapautusta”. Huoltajalla olisi oikeus ilmoittaa koululle, jos oppilaan toivotaan osallistuvan uskonnollisiin tilaisuuksiin koulun muussa toiminnassa oppilaan. Niitä järjestetään, jos samanlaisen toivomuksen esittävät niin monen oppilaan huoltajat, että syntyy kooltaan tarkoituksenmukaisia oppilasryhmiä, ja tilaisuuksia valvomaan voidaan varata kyseiseen uskontokuntaan kuuluva opettaja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alla sanottu koskee lukiolaisten lisäksi myös peruskoulun oppilaita tai päättäjänä hänen huoltajiaan:
Apulaisikeusasiamies Jussi Pajuoja toteaa päätöksessään 11.5.2011 seuraavaa:
"Uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei. Laissa ei ole asiasta nimenomaista mainintaa, mutta Opetushallituksen tiedotteessa ja koululainsäädäntöä käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa on tämä seikka todettu.
Näillä perusteilla katson XXX lukion rehtori YYY menetelleen virheellisesti, kun hän oli ilmoittanut kantelijalle joulukirkkoon osallistumisen olevan pakollista evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville lukion opiskelijoille heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta."
Kouluissa on pitkään ollut peirnne, että koululaisjumalanpalveluksiinhan osallistutaan ja sillä sipuli. Ei muuten enää niin vain osallistutakaan!
Koska lain ja asetuksen mukaan opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta, koulun muunkan toiminnan ei pitäisi olla uskonnollisesti tunnustuksellista jne. Niinpä luontevinta ja perusoikeuksien mukaista olisi sellainen muutos, että tämä sinänsä pitkän perinteen omaava toiminta lopetetaan kokonaan. Kirkko ja muutkin voivat sitten tarjota jumalanpalveuksiaan vaikka heti koulupäivän jälkeen, vapaaehtoispohjalta tietysti.
Perusoikeudet menevät perinnesyiden edelle, ja perusoikeuksia on muutettu vasta vuosituhannen vaihteen kieppeillä.