Olen 23-vuotias ja tunnen olevani liian yksin. Ala-asteella minulla oli vielä ystäviä joiden kanssa olin paljon, mutta kuudennesta luokasta ylöspäin minulla oli vain 1 ystävä ja se riitti minulle. Oli minulla kavereita vielä sillon joiden kanssa olin, mutta olen tavalla tai toisella sössinyt kaveri suhteet. Tai sitten asiat on vain mennyt niin että en ole pystynyt luottamaan tai minulta loppunut kiinnostus pitää yhteyttä, koska oma kiintiöni oli palanut loppuun. Minä olin AINA se joka piti kiinni ja yritti pitää yhteyttä. Nykyään olen yksin.
Hyvä puoli elämässäni on, että minulla on poikaystävä. Tosin hänkin on yli 500 km:n päässä töissä, Tänä vuonna tulee täyteen viisi vuottta yhteistä taivalta. Suhteeseen on sisältynyt paljon surua ja sitäkin enemmän iloa. Suhdettamme raastaa pieni luottamuspula, mustasukkaisuus, kilometrit ja peliriippuvuus.
Mustasukkaisuus johtuu siitä, koska olen niin yksinäinen. Poikaystäväni tekee ystäviensä kanssa etelä suomessa aina kaikkea, mutta kun hän on minun kanssani me istumme neljän seinän sisällä, käymme ostamassa herkkuja ja katsomme leffaa. Jos joskus johonkin päädymme esim. keilaamaan ja jos poikaystäväni ei sillä kerralla oikein onnistu keilaamisessa niin hänellä on tylsää. Itse en ole oikein hyvä missään urheilulajissa niin se kuinka tylsää hänellä on, paistaa hänestä läpi kun en ole tarpeeksi kova vastus.
Mustasukkaisuuteen vielä. En koskaan ole kieltänýt häntä olemasta kaveridensa kanssa, mutta minkä minä sille mahdan että olen hieman mustasukkainen siitä silloinkun hän menee viikonloput kavereiden kanssa paikasta toiseen. Itse istun viikot ja viikonloput täällä viidennessä kerroksessa sisällä. Työttömänä.
Olen koittanut etsiä töitä niitä saamatta, ei voi ainakaan sanoa että työttömyyteni johtuisi minusta. Kun on yli viisi vuotta jo ollut ilman ystävää ja aina jäänyt vaan kotiin, on muiden vaikea ymmärtää sitä kuinka vaikeaa on saada itsensä ulos, salille, harrastuksiin, yms. Kaikki vain hokevat, että hanki harrastus, sitä kautta saat niitä ystäviä. Joo, tiedän. Se saattaisi ollakin mahdollista, mutta kun paltaan tuohon tämän kappaleen toiseen lauseeseen.
Ihminen ei voi ymmärtää sitä yksinäisyyttä ennenkuin sen itse kokee. Kun ei itse enää saa itseään näkemän elämää tuolla neljän seinän ulkopuolella. Ei ole ketään kuka tulee ja potkii sinne ulos.
Minua ahdistaa myös poikaystäväni raha-asiat. Lähinnä vain se kun hän on peliriippuvainen. Kyllähän aina sanoo, että on miettinyt ja yrittänyt lopettaa. Uskon ja tiedän hänen sanoneen niin, mutta jo ihan liian monta kertaa JA ihan liian monesti ne sanat on tarkoittanut ilmaa. Eiväthän ne rahat olekkaan minun ja tottahan ihmisellä on oikeus tehdä rahoillansa mitä huvittaa. En kuitenkaan sano etteikö se pelaaminen vaikuttaisi myös minuun. Eihän siinä mitään väärää oiskaan jos se pelaaminen olisi kohtuudella, mutta liika ja se määrä menee yli.
Haluaisin ja olen sanonutkin poikaystävälleni, että toivottavasti hän ymmärtäisi miksi haluaisin soitella iltaisin ja kysellä, jutella, yms. Kumpa hän ymmärtäisi kuinka yksinäinen oikeasti olen ja kaipaan juttuseuraa. Hän kuitenkaan ei sitä ymmärrä, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa soitella minulle joka ilta. Hänelle riittäisi jos soittelisi kerran kahessa viikossa. Ja jos hän on kavereilla, niin onhan se ymmärrettävää että ei sillon jutella puhelimessa. Asia onkin vain niin, että kun hän vastaa hän ei kuuntele ollenkaan minua vaan jupisee päälle, ''soitan illala'' tässä vaiheessa jos sanon jotain saan vastauksen ''moikka''. SItten illalla kun hän soittaa, hän on jo menossa nukkamaan, ja hermostuu jos kyselen mitä hän on tehnyt.
Kaipaisin VAIN yhden ihmisen jota kiinnostaisi myös minun elämäni. Olen antanyt kiinnostusta ja välittämistä aina muille, mutta harrvoin olen saanut niitä muilta.
Yksin
1
118
Vastaukset
- Ojennettu käsi
Noh, omalla kokemuksellani yksinäisyydestä ja siitä eroon pääsystäni voisin jotain tulla tähän kertomaan. Olen itse 22v ja nainen.
Oma tarinani lyhykäisyydessään on sellainen, että alakouluaikoina minua kiusattiin, mutta oli minulla yksi suht hyvä ystävä naapuristani, jonka kanssa käytiin samaa koulua ala- ja yläkoulussa. Yläkouluaikana sain kasi luokalla, samalla kun kiusaaminen loppui kuin seinään, myös kuvistunnilla itselleni ystävän josta kehkeytyi parhain ystäväni. Tämä yksi ystävä, bestis, sielunsiskoni on kulkenut tässä kanssani aina, muita ystäviä ja tuttavia on ollut matkan varrella useampia.
Olen aina ollut vähän sisäänpäinkääntyneempi, etenkin nuorempana ja pidin yksinään olosta. Yläkoulun jälkeen mulle tuli kuitenkin vaiheita jolloin olin todella yksin, muutin esim. uuteen kaupunkiin ja olin parisen vuotta työttömänä jolloin todellakin elämä oli neljän seinän sisällä elämistä lukuunottamatta viikonloppuja jolloin menin käymään kotipaikkakunnalla. Tästä on parisen vuotta aikaa.
Nykyisellään asustan jälleen kotipaikkakunnallani, opiskelen tähdäten jatko-opintoihin ja onnistuin saamaan itselleni poikaystävänkin jollaista en vielä vuosi sitten olisi voinut itselleni kuvitellakaan.
En siis ole ehkäpä ollut niin yksin kuin sinä aloittaja nyt olet, mutta kokemusta yksinäisyydestä kuitenkin on.
Mitä taas voisin koettaa sinulle ehdotella yksinäisyyden hälventämiseksi olisi;
- Jos kerta olet työttömänä etkä ole töitä löytänyt, oletko harkinnut, että lähtisit opiskelemaan jotain uutta ammattia? Koulu on omasta mielestäni paras paikka ikinä löytää itselleen ystäviä. Voi olla, etteivät ne ystävyyssuhteet aina kestä, mutta jotkut kestävät. Ja se koulu kumminkin kestää 1-4 vuotta riippuen minne menet joten siinä on aikaa saada ystäviä saisit jotain tekemistä elämääsi.
- Jos haluat ihan villiksi heittää, voithan harkita, että muuttaisit opiskelemaan jonnekin vähän lähemmäs poikaystävääsi? Silloin teille avautuisi varmasti enemmän mahdollisuuksia nähdä ja elää yhdessä.
Toisaalta mitä tulee poikaystävääsi niin en nyt mene sanomaan, että kannattaisi erota, mutta ehkäpä sinulle tekisi hyvää hieman nyt kaiveskella sydäntäsi ja miettiä niitä hyviä ja huonoja puolia suhteessasi. Ei ole ikinä hyvä jos kokee olonsa epämukavaksi tavalla tai toisella kanssaihmisen kanssa. Peliriippuvuus, kuten mikä tahansa riippuvuus, on vakava asia joka ehdottomasti vaikuttaa sinunkin elämääsi. Lisäksi mustasukkaisuus ja etenkin luottamuspula on huono juttu. Olette olleet pitkään yhdessä, mutta ehkäpä sinun kannattaisi nyt miettiä sitä rakastatko häntä vikoineen päivineen vai vain sitä ajatusta, ettet ole aivan yksin ilman häntä (toisin sanoen koet pelkoa etkä rakkautta)? Oletteko ehkä kasvaneet erilleen välimatkankin takia?
Toisaalta teillä on kaikki mahdollisuudet korjata asioita, sinun rakentaa itsellesi uusi luottamus ja päästää irti mustasukkaisuudestasi ja toisaalta poikaystäväsikin voi pyrkiä pääsemään irti peliriippuvuudestaan mikäli hän vain sen itselleen myöntää ja hankii apua. Sinähän et häntä voi muuttaa, mutta voit yrittää olla tukena ja kannustajana. Älä kuitenkaan lähde uhraamaan itseäsi siinä prosessissa.
En osaa oikein antaa tähän parempaa neuvoa kuin harkitse tosissasi mahdollista opiskelua. Opiskella voi aina ja sen parista löytää kyllä ystäviä kuhan vaan edes yrittää olla kiinnostunut kanssaihmisistä ja olla positiivinen. Voihan se olla vaikeaa, ainakin itsellä oli aluksi, kun lähdin opiskelemaan hälventääkseni yksinäisyyttä ja etsiäkseni itselleni suunnan elämään. Posiitiivinen ajattelu auttaa kummasti.
Harrastaminenhan tai jokin järjestötoiminta on toki yksi vaihtoehto etsiä ystäviä, mutta tähänhän toki vaadittaisiin ensinnäkin aitoa kiinnostusta itse harrastukseen ja valita vielä sellainen harrastus jossa olisi muita ihmisiä...
Itse harrastin ja harrastan edelleenkin nettiroolipelaamista (:D) jonka kautta olen saanut paljon tuttavia ja kesäisin on pidetty miittejä joissa nähdään ihan livenä ihmisiä. Tämä toki esimerkkinä omasta elämästäni ja toimii vaan jos on tuollaisesta tarinankerronnasta kiinnostunut...
Netti on kanssa yksi vaihtoehto etsiä ystäviä ja samanhenkisiä joiden kanssa jutella, vaikka vaatiikin taitoa karsia idiootit järkevistä ja huijarit aidoista ihmisistä.
Voisin jopa itse tarjoutua keskusteluseuraksi, mutta esim. sähköpostin pistäminen tällaiseen kaikkien nähtävään paikkaan ei tunnu mukavalta ajatukselta. :P
Onnea etsinnässäsi. Kyllä sinä ystäviä löydät, mutta asian eteen on vain tehtävä jotain eikä jäätävä sinne yksin neljän seinän sisään (tämän sain itsekin opetella kantapään kautta). Lähde ulos, ihmisten ilmoille, elämään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1067658Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu372842- 352422
- 1192155
- 171819
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais101563- 101426
Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan381424Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151387"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111349