Tietokone ei aina ole hyvä juttu

Huomasin tänään käytännössä, että tietokone ei aina ole hyvä juttu. Astuin moderniin hissiin, jossa käyttökytkinpaneeli käyttää itse asiassa hissin tietokonetta. Tällä kertaa teknologian ihme ei sitten toiminutkaan, eli hissi sulki ovensa ja sitten se ei hievahtanutkaan vaikka kerros oli valittuna. Totesin, että ovet ovat kiinni, olen vankina jumissa suljetussa kopissa.

Ensimmäinen asia oli se, että mietin hapen riittävyyttä. Toiseksi mieleni alkoi jo työskennellä ulospääsyn kanssa. Katsoin kattoa ja totesin että tuosta ei mennä mihinkään. Sitten sorvasin mieleeni ajatuksen siitä, että nuo kaksi nuolta napissa tarkoittavat oven avauspainiketta. Tässä vaiheessa aloin olla jo paniikissa, eli toimintakykyni heikkeni nopeasti. Sain survottua sormeni napille ja painettua sitä, jolloin ovet ponnahtivat auki ja syöksyin hissistä ulos kuin tykillä ammuttuna. Ilmaa! Ensimmäinen ajatus oli vetää keuhkot täyteen ilmaa.

Koko tilanne kesti sekunteja, mutta riitti siihen, että lukkotila alkoi täyttää mielen, toimintamahdollisuudet heikkenivät hyvin nopeasti. Primitiivinen selviytymisvietti antoi vielä voimaa taistella ajatukset siihen, että kerrokseen jääneen hissin ovet saa auki. Vihaan hissejä, etenkin silloin kun hissi ei toimi.
Melkoinen yllätys itselleni oli se, että suljetussa hississä omat toimintamahdollisuuteni heikkenivät ihan sekunneissa kohti täyttä lukkoon menemistä.

Pitäisi kysyä jostain hissifirmasta miten nykyajan hissin hapen riittävyys on oikeasti mitoitettu, eli missä ajassa hissi muuttuu kuolemanloukuksi.