Walesin/englannin springerspanieli

Meillä on welshi. Pentuna ei yhden yhtäkään tuhoa, isompana joku puuhaarukka on ehkä kaluttu. Tavaroita se kanteli ja järjesteli, mutta ei pureksinut, se ei vaan ole sen tapa. Joskus hampaiden vaihtumisen aikaan vahingossa saattoi tuolinjalka osua suuhun, muutaman kerran vaihdettiin luuhun, ja se oli siinä sitten. Kalusi vain luita, aitoja raakana annettiin ihan pennusta saakka.

Näyttelytrimmissä käytin aina ulkopuolisena, melkolailla puolentoista kuukauden välein ehkä, nyt kun ei ole enää niin väliä, niin ajelen ihan itse koneella.

Mutta mitä terveyteen tulee, niin ainakin welshin kohdalla olkaa todella varovaisia siinä, mistä otatte. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tutkikaa tarkkaan rotujärjestön keräämiä tietoja, ja kennelliiton jalostustietokantaa. Mutta muistakaa, että kennelliiton tietokanta ei kerro kuin pienen pienen osan sairauksista. On olemassa hyvin terveysongelmaisia welshejä. Sellaista ette halua itsellenne. Joku c-lonkkaisuus on pieni vaiva loppupeleissä, mutta allergia, atopiat, kilpirauhasongelmat jne ovat viheliäisiä vaivoja. Sen lisäksi kiinnittäkää huomiota siihen, että saatte sellaisen tasapainoisen ja "tervepäisen" koiran, joita ei läheskään kaikki welshit ole. Eroahdistusta ja muuta esiintyy paljon tässäkin rodussa.

Kyselkää laajasti eri rodunharrastajilta. Käykää näyttelyissä, mutta muistakaa esimerkiksi sosiaalinen media tiedonlähteenä. On olemassa oikeasti hyviä ja vastuuntuntoisia kasvattajia. Mutta rehellisyyden nimissä, muistakaa, että kaikki kasvattajat eivät sellaisia ole. En nimeä täällä varsinaisesti ketään. Mutta kun asiaa pengotte, niin totuus on mahdollista löytää.

Parin Wesselin kokemuksella voin sanoa, että omat koirat eivät ole olleet tuhovimmaisia pentuina. Meillä ei ole hampaita terotettu huonekaluihin tai kenkiin. Meillä tosin oli pentuaikana koirille järjestettynä sallittua tuhottavaa, johon puruinnon sitten saivat käytää. Turkinhoito Wesseleillä on helppoa. Harjaan koirat kerran viikossa ja trimmaan tassut, korvat ja rinnan noin 1,5 kuukauden välein. Jos olemme menossa näyttelyyn, niin trimmautan koirat ulkopuolisella. Karvaa toki koirista lähtee, mutta ei mielestäni mitenkään erityisen paljoa.

Wesseleillä ja Enkuilla kummallakin on harmittavan paljon yleistyneet erilaiset allergiat ja myös edellisessä viestissä mainitut asiat. Lisätietoa sairauksista ja terveysohjelmista löytyy sprinkkuyhdistyksen omilta sivuilta.

Wesselit luonteeltaan ovat iloluontoisia, ystävällisiä ihmisiä kohtaan, ovat kaikessa mukana, riistaviettisiä, toheltavia, unohtavaisia ja ennen kaikkea hyvin _energinen_ rotu. Jotta meillä saadaan koirien energia kulutettua, kävellään koirien kanssa pari kolme tuntia ulkona ja lisäksi päivittäin harjoitellaan tottista tunnin verran ja koirat saavat lisäksi vaihtelevan määrän ongelmanratkaisutehtäviä.

Jos on aikaisempaa kokemusta palveluskoirista tai paimenkoirista, spanielit saattavat tuntua työläiltä. Pentua hankittaessa suosittelen minäkin juoksemaan erilaisissa sprinkkutapahtumissa, seuraamalla rotupalstoja ja tutustumalla rodun kasvattajiin.

Meillä kumpaaki rotua.Walesin pentu oli kyllä aikamoinen pippuripaketti meille tullessa,muutamat kengät se repäs,mut ikää kun tuli rauhottu.Enkkusprinkusta en oo varma,koska se tuli meille vasta pari kuukautta sitten ja oli jo aikuisikänen,mut ei ne hirveitä täystuhoja oo luulisin niin

Kannattaa sitten ottaa noutaja3

Erittäin mukavia koiria - oppivat kaiken mahdollisen - kilttejä kuin mitkä - muista ottaa vakuutus - puhdista korvat ja ajele karvat myös sisäpuolelta - allergioita valitettavasti esiintyy

Meillä nyt 5v walesi narttu. Pentuna oli tosi energinen säheltäjä, mutta rauhoittui aina kunnon metsälenkin jälkeen jossa sai temmeltää vapaana. Kotona ei tainnut kaluta muuta kuin emäntänsä sukkia. Nyt vanhemmiten on vauhti vähentynyt ja nauttii myös sohvannurkassa makoilusta. Jää hyvin itsekseen kotiin työpäivän ajaksi.
On ollut tosi tervekoira. Joskus nuorempana oli pari korvatulehdusta ja kerran sai kennelyskän kun erehdyimme viemään walesin koirapuistoon.
Luonteeltaan on todella uskollinen, kiltti, mutta hieman ujo uusien ihmisten seurassa. Se tosin ei ole koirasta johtuvaa vaan pentuajan sosiaalistaminen jäi liian vähille.
Näyttelyissä käyminen on varmasti paras tapa tutustua rotuun sekä kasvattajiin.
Onnea koiran hankintaan!