Jos puhut äidillesi/isällesi murheitasi tai muita hieman arkaluontoisia asioita, millaista apua saat? Tai miten vanhempasi reagoi?
Mulla on sellanen probleema, että mun äiti on useasti sanonut että "Mulle voi aina puhua mitä vaan, mä voin aina auttaa"
Ja sitten kun meen puhumaan jotain syvällistä (kuten tässä tapauksessa siitä että mua haukutaan koulussa ja mun itsetunto on miinuksen puolella.)
Ja kaikki mitä mä saan palautteeks on
"Niin se oli meijänkin nuoruudessa" tai "ota itsees niskasta kiinni" tai "sun pitää yrittää olla enemmän normaali".
Millasta se on teillä?
Mulla on sellanen probleema, että mun äiti on useasti sanonut että "Mulle voi aina puhua mitä vaan, mä voin aina auttaa"
Ja sitten kun meen puhumaan jotain syvällistä (kuten tässä tapauksessa siitä että mua haukutaan koulussa ja mun itsetunto on miinuksen puolella.)
Ja kaikki mitä mä saan palautteeks on
"Niin se oli meijänkin nuoruudessa" tai "ota itsees niskasta kiinni" tai "sun pitää yrittää olla enemmän normaali".
Millasta se on teillä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, silloin kun vielä kerroin kaikki asiani äidille, äiti ei jaksanut kuunnella ja se vaa sano aina "kaikki on ihan hyvin".
Että varmaan aika samantyylistä täälläkin. Enään ei haittaa, vaikka vanhemmat ei kuuntele. Mietin asioitani mielummin yksin nykyään.
Hei. kannattaa pitää kaikesta huolimatta keskusteluyhteyttä vanhempiin yllä. Jos kohtaat vähättelyä tai vanhempien reaktiot eivät miellytä, kannattaa siitäkin sanoa suoraan. Kerro reilusti vanhemmillesi, millaista tukea heiltä kaipaat.
Oma kokemukseni, kun olen perheiden kanssa töitä tehnyt ja monenlaisissa tilanteissa ollut auttamassa, on ollut, että vanhemmat ovat kiinnostuneita mitä heidän lapselleen kuuluu. Eli vaikka äitisi saattaa vaikuttaa hiukan keinottomalta asioidesi suhteen, häntä varmasti kiinnostaa tilanteesi.
sami nettiSaapas Espoosta
normaalius on sairaus oo kaikkee muuta ku normaali näytä keskaria jos juostaa perää ävele vastaa ja tönäse ennen ku sano mitää