Noita -idolsseja- tehdään suurellä tohinalla.
Ja just kun kansa alkaa tuntea, tulee uusi.
Sekin on väärin, ettei yleensä voittaja myy
eniten. Eikös se kansa valitse? Tai voittaja
myy pari levyä, ja sitten unohtuu. Huono
on ollut onni viime idols Saarisella.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013031116771609_vi.shtml
Ja just kun kansa alkaa tuntea, tulee uusi.
Sekin on väärin, ettei yleensä voittaja myy
eniten. Eikös se kansa valitse? Tai voittaja
myy pari levyä, ja sitten unohtuu. Huono
on ollut onni viime idols Saarisella.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013031116771609_vi.shtml
Vastaukset 28
Vanhimmat
Neitsytöljy.
Mäkin hokasin tuon jutun. Ite tyypistä tosin muista mitään, mutta ainakaan levymyynnillä ei taida vaurastua. Suomessa ongelmana suomi itse. Siis taas kerran, pieni koko. Ei täällä riitä yleisöä, etenkään ostavaa yleisöä jokaiselle laulutaitoiselle. Hommat ja ohjelmaformaatit suunniteltu jenkkilää varten alunperin.
Toisekseen, nopea kierto on nykyaikaa. Ideana tunkea uutta materiaalia ja uusia artisteja nopealla tahdilla markkinoille, jonnekinhan ne vanhat joutuvat.Taas kerran, homma voi toimia jenkkilässä, muutama kymmen miljoonaa myytyä levyä, kyllä sillä aikansa sitten elelee. Suomessa harvoin myydään levyjä muutamaa tuhatta enenpää, kultalevyrajakin 10 000, jenkeissä se on 500 000 kpl. Sivumennen, muistaakseni ainoa suomalainen pändi, joka myynyt kultaa jenkeissä on HIM.
Kyllä suomessa pelimanneille töitä löytyy pilepändeissä ja keikkamuusikoina. Ainoa vaan, niissä hommissa tienaa heikonlaisesti, harvalle siitäkään elannoksi on.
=DW=
Kuulostaa myös siltä, että
enää ei voita paras laulaja,
Täytyy olla hyvä tarina, jo-
ka saa aikaan tuntemuksia.
-voice of finlandin- voitti Si-
pola, mutta tekosokea Her-
ranen nousi pinnalle.
Yleisölle täytyy tarjota: Iloa,
itkua, kateutta ja vihaa.
Kerro enemmän Herrasen "tekosokeudesta"
'Minne menossa?'
JOS kerran "tiedät" niin pistäpä faktasi tähän.
... niin Herrasesta oli tämä kysymys Minne menossa -nimmarille.
Sivusta. Lehtitietojen mukaan erottaa jonkin verran valoja ja varjoja, Ei varsinaisesti näe. Elikkäs erittäin vaikeasti näkövammainen.
=DW=
Saarinen sanoo jutussa, että keikat ovat se varsinainen elättäjä, ei levymyynti. Keikkoja hänellä on riittänyt, joten surkuttelu on turhaa.
Saarinen on todennäköisesti sen verran kokenut kaveri, ettei ole ihan mahdottomia kuvitellutkaan (stadionkonserteista ja limusiineista hän itse puhuu turhina unelmina). Erilaiset kilpailut houkuttelevat monia nuoria, joille kuva artistin elämästä on juuri tuollainen. He voivat pettyä katkerasti, kun huomaavat, mitä se todellisuus on. Varsinkin Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla. Kaikille ei kerta kaikkiaan riitä töitä niin, että niillä eläisi. Muuan tuntemani entinen tangoprinssi myi yhdessä vaiheessa ilmalämpöpumppuja, saattaa myydä edelleen.
Sivusta.
Olikohan Arto Nybergin ohjelma, missä Pave Maijanen kertoi jossain vaiheessa myyneensä vaimonsa tekemiä patakintaita ovelta ovelle särvinrahaa hankkiakseen, kun musasn tekeminen ei lyönyt sillä hetkellä leiville. Kandee kuitenkin hokata, koko uransa ajan ollut yks suomen kärki muusikoista, ihan Paradisen pasistista asti näihin päiviin. Pitsan paistaminen ollut monen köyhän muusikon pelastus, siinä saa taskurahan lisäksi myös syödäkseen.
=DW=
Alekoreista olen ostanut paljon maailman kuulujen artistien levyjä, eikä se mielestäni ole mitenkään alentanut näiden artistien arvoa. Alekorista voi löytyä myös hyviä uusia tuttavuuksia.
Artisti ei elä levymyynnillä, biisin tekijöille se on leipäpuu.
Ei voittaja myy eniten, eikä hänestä tule kansan suosikkia. Se on nähty monet kerrat ja oli arvattivissa Saarisen kohdalla. Hänestä puuttuu se jokin, mikä pitää olla laulu-ja esiintymistaidon ohella. Minä ihmettelin hänen voittoaan suuresti ja ennustin ettei menesty. Sopii laulamaan lähikuppilaan trubadoorina tms.. habituskin on sellanen.
Sama ilmiö mm Voice kilpailussa. Voittajasta ei ole kuulunut juuri mitään mutta Jesse on esillä vähän väliä. Mikä se voittajan nimi olikaan? Mitä opimmekaan noista?
Tangokuninkaallisia valitaan taas kaksi, kuningatar ja kuningas. Viime vuoden voittaja kuningatar ei saanut tuulta alleen vaikka oli ollut tyrkyllä monet kerrat. Jos voittaja olis ollut kuningas olisi ehkä ollut toisin.
Itse Saarinen on kertonut,
että senverran on kuulijoi-
ta ollut, että kaikki on kon-
sertin jälkeen kätellyt.
Viime konsertissa oli ollut
12.
Ja mitä enemmän itkee lehtien palstoilla omaa surkeuttaan, sitä harvempi viitsii enää mennä katsomaan. Jos kehuisi miten kivaa keikoilla on, niin silloin saattaisi olla yleisöäkin.
Kaikille artistinurasta haaveileville kannattaisi kertoa muutama valaiseva esimerkki siitä, miten voi käydä, jos ei ole turvannut selustaansa. Esimerkiksi tangokuninkaallisista monella on ollut ns. porvarillinen ammatti, Arja Koriseva oli opettaja, joku kuninkaista oli viittomakielen tulkki, Tommi Soidinmäki (ja joku kuningattaristakin, ellen väärin muista) on koulutukseltaan musiikkipedagogi ja niin edelleen.
Tunnen muutaman sivutoimisen tanssimuusikon. He kaikki ovat sitä mieltä, että on paljon hauskempaa pitää musiikki vain harrastuksena ja ansaita leipänsä muuten. Silloin soittaminen on silkkaa huvia vailla taloudellisia paineita.
Niin
Mulla kaikenlaisia tuttuja pelimanneja, jokunen tanssimuusikkokin, sivutoiminen. Noin mun käsittääkseni. Keikkailusta saa vähän taskurahaa, harrastus siinä kuin muukin. JA pääsee nalkuttavasta akasta hetkeksi eroon ja saa helpolla laadukasta irtopesää.
=DW=
Mitä viisautta on valita joka ikinen vuosi tangokuninkaallisia, nyt jo on näitä muitakin joikukisoja pilvin pimein?
Suomen kokoiseen postimerkkimaahan, harva-asutettuun, ei mahdu niin paljon lahjakkuutta, että moinen meno on edes järkevää.
Eri on kuunnella American Idolsseja, siellä on todellista talenttia.
Miten 5 miljoonan kansa, josta harva ostaa levyjä, voisi edes teoriassa kannattaa valtavaa levymyyntiä?
Moniko muistaa entisten Suomen idolsien nimiä, edes?
Tsekkaa Wof.
Aika ällistyttävästikin löytyy kyllä talenttia. Meillä enenpi kyse markkinoitten pienuudesta, kuin talentin puuttumisesta. Aavistuksen sama asia kuin urheilussa, siinä menestytty kansainvälisesti ällistyttävän hyvin, just verrattuna väkilukuun. Montako akankannon maailman mestaria tai suomen pesäpallon suomenmestaria tiedät, jotka kotoisin jenkeistä?
Maya Paakkari (AC/DC cover); Whole lotta Rosie:
http://www.youtube.com/watch?v=KFTYMjeiXcQ
Erja Lyytikäinen; Raven & Blues:
http://www.youtube.com/watch?v=mGO_iIEdhZI
Niinkuin marginaalia nykypäivänä,vaan tekijöitä löytyy moneen lähtöön, etenkin pimatsusuista.
=DW=
No hyvä, jos sinä sen sanot!
En muuten tiedä täältäkään ainuttakaan lassomestaria tai härkäratsastajaa, tosin, sunpunginheittäjiähän on meilläkin.
Sattumalta katsoin viime kerralla. Jatkoon pääsi Suvi Aalto, Saaran pikkusisko.
(Kannattaa muuten tutustua isoisänsä, Eeli Aallon teoksiin verkkonäyttelyssä)
Suvi Aalto ei ole Idols karsinnoissa, vaan Voicessa pääs jatkoon.
Sivusta.
Eeli vähän tuttu ukkeli, istui monesti Karutsassa pummaamassa kaljaa ja joskus joku sen maalaus tullut kehystetyksi töissä aikanaan. Se tosin aika varmaa, ei ollut kai ikinä varaa tarjota sitä kaljaa... Nämät Eelin lapsenlapset hassuja tyyppejä, eivät (onnekseen) näytä yhtään isoisältään :DD
=DW=
DW:hän mainitsi juuri alussa Wof:in, Voice of Finlandin.
No joo, mennyt on mennyttä, taide jää.
Se ja sama, mitä ja miten taiteilija on ja elää, vain aikaansaannoksensa tulevat arvottavat.
Komea on verkkonäyttelynsä.
Televisio-sopimus ja muu krääsän myynti tuottaa tekijöilleen 3-10 donaa kuussa.
Erilaisten kisojen voittaja saa sit kerta-maksun.
Jotain 5-10 donaa.
Jos minä olisin tuottaja, niin päivittäin etsisin halpis-matkailijoita.
Vaikkapa ulkomaisilta formaateilta.
Muutaman halpis-matkaajan avulla tienaa aikasti hyvästi.
Edullisinta on yksi ja yksi kuvaaja.
Sanotaan nyt vaikka Puoli Seitsemän ja Italia.
Lihavat antavat ohjelmalle uskottavuutta, mutta niistähän pääsee eroon jo eka-kierroksella.
H.
Mikä on televisiosopimus?
Täsmennä!
Taitaapi.
Siis tarkoittaa sitä, että lähtee rahaa vasten joksikin tuotantokaudeksi pelleilemään tuomarinroolissa jonkin musavisan merkeissä. Muusikon elämä ja toimeentulo hektistä. Välillä tulee rahaa, että laarien reunat ei riitä, sitten yllättäen ei ole tuloja ollenkaan. Näin just esim. kun tulee maailmankiertueelta ja edellinen levy myynyt plutoniumia, sitten duunit on loppu ja levyt myyty, pitää alkaa kierros uudestaan. Siis vääntään uutta matskua levylle, koittaa junailla niitä keikkoja tulevaisuuteen jne. Silloin ei tule rahaa, mutta menoja stanasti.
Verottajahan ei oikein ymmärrä asiaa. ne laskee van kommarilaivatinurin kuukausipalkkoja. Siis oletus, säännölliset tulot. ei muusikoilla sellaisia ole.
Paitsi, voi saada vuosidiilin realityohjelmaan. Mietis vähän, säännöllinen palkkapussi, kun muualta ei tule rahaa.
Sellanen juttu. Muusikko on yrittäjä, sanan perimmäisessä merkityksessä. Vaan, jos se ei miellytä ostavaa yleisöä, se ei saa rahaakaaan. SAMA TYÖ; SAMA PALKKA: No, se ei ole noin musakuvioissa. Joku saa valtavasta duunista vain velkoja, toinen ostelee lentokoneita.
Mainitaan taas klassikko Ryysyranta. Antti Hammerberg yks suomen menestyneimmistä artisteista. Eikait siinä, lopussa, rentunruusun aikoihin se eli kädestä suuhun, periaate, Laulaen tulee... Lopetti verottajan kanssa hteistyön jo seiskytluvulla. Ainoa, joka siinä hommassa rikastui oli levy-yhtiön lisäksi Vexi Salmi, suurin osa piiseistä kun oli sen. Siis kutriheluna ilmiö. Kutri tosin ei vielä ole tehnyt konkurssia.
Niin siis. Noit Idolssit jne, ne on ulkomaisia formaatteja. Elikkäs joku telkkarikanava ostaa oikeudet jostain jenkeistä esittää jotain kilpailuohjelmaa. Sitten palkataan henkilökunta, vaikkapa nyt puvustajat, kameramiehet, äänitarkkailijat, juontajat, tuomaritkin. Ja tässä tulee esiin artistin osuus. Mike Monroen ura hurjassa nousukierteessä. Mutta talvisin hiljaisempaa. Se tienaa näkkileipärahaa tuomaroimalla Woffia, samalla kun odottelee kevättä ja maailmankiertuita ja oikeita töitä ja mahdollisesti makkararahaa sen näkkileivän päälle.
=DW=
Harvoin muusikot itse kritisoi näitä musakilpailuja ja se ihan ymmärrettävää.
Ismo Alanko näin tekee kuiteskin aamu-teeveessä toteamalla, että nää samat idolsit ym. pyörii ympäri maailman ja kilpailu musiikissa muuteskin vähän kyseen alaista. Täysin samaa mieltä ollut jo vuosia vaikka musiikista todella tykkääkin.
Reilun kymmenen minuutin kohdalla tämä aihe alkaa Ismolta ja alko naurattaa heti tuo videopätkä uudelta musavideolta jossa Alanko on Idols jonossa numerolappu rinnassaan :)
http://areena.yle.fi/tv/1862880
"naapurin_eki"
Eikö olekin kummallista, että 1964, kahdeksan kärjessä-ohjelma kiehtoi meitä nuoria?
Ja nyt etoo.
Voiko olla niin, että vanhemmiten todella kaikki rapistuu.
Minulle sopivat kilpailut, en kuitenkaan halua niitä katsella.
Pilkka ja iva on hyvin tehtynä nautittavaa, mutta vain aikuisille.
Lapset ne saattavat tuhota.
H.
Asiassa vakavampikin puolensa.
Pelimanni joutuu joka levyllä ja joka keikalla vakuuttamaan yleisönsä, siis palkkansa maksajat. Niinkuin aina menossa uus työnhaku.
Moniko luulee pääsevänsa nykyiseen työpaikkaansa töihin, jos kerran vuodessa se on avoimessa haussa kaikille? Meinaan vaan, se että duunissa, ei takaa sitä, että menestyy siinä. Suuri osa ihmisistä hämmästyisi, luulleet itseään avainhenkilöiksi ja "korvaamattomiksi" työntekijöiksi, kun yllättäen ovatkin työttömyyskortistossa pätemättömyytensä, motivaation puutteensa, laiskuutensa takia. .
Pelimanni tienaa joka keikalla ihan itse leipänsä, ei mikään firma maksa sille siitä, että se viitsii käydä duunissa joskus.
=DW=
J.Karjalainen viimeinen hyvä esimerkki kuinka voi olla montakin vuotta levy ja keikkamarkkinoilta sivussa eikä suosio ole kadonnut minnekään.
Sama kuvio ollut ylempänä mainitulla Ismo Alangolla Sielun veljineen.
Epäilemättä sama toistuisi näitäkin vanhemmalta staralta Hectorilta, jos hän päättäisi aloittaa uudestaan 70 luvun tyylisen kiertämisen bändeineen ja sen rock-kukkoilun.
Ne vanhat fanit kun tuppaa olee aika uskollisia ja uusia fani sukupolvia ehtinyt syntyä jopa 2-3 kpl.
Kyllä tuo kirjoituksesi voi sopia monelle määräaikaisessa työsuhteessa jossain tehtaassa työskentelevälle, mutta ei oikein istu kun kyseessä on ammattimuusikot.